Reggaebändi Sten’s Stonedin piti tehdä tänä vuonna juhlakiertue, kun mittariin tuli 40 vuotta. Hiljaista on pidellyt, ja kaikki tietävät syyn: koronavirus.
– On tullut peruuntumisia toisensa perään. Ravintoloitsijat ovat nyt todella varovaisia kovennettujen rajoitusten kanssa, sanoo bändin nokkamies Kari "Stenkka" Stenman.
Suomen ensimmäinen reggaebändi oli Makeat Varpaankynnet, joka perustettiin 1970-luvulla. Vuonna 1980 päivänvalon nähnyt Sten’s Stoned on kuitenkin Suomen vanhin edelleen keikkaileva reggaebändi.
Stenman nostaa vahvan yhteishengen tiukimmaksi bändiä yhteenpitäväksi liimaksi. Pitkään yhdessä soittaneita bändejä usein riivaavia sisäisiä riitoja ei ole ollut, vaikka taipaleelle mahtuu pari taukoakin.
– Se on vahva side, jonka me 1980-luvulla loimme. Me treenasimme ja jammailimme tosi paljon. Kun pidettiin breikki, mentiin puistoon pelaamaan futista ja heittämään frisbeetä.
"Punkkarit diggasivat"
Yhtye perustettiin Kotkassa vuonna 1980, joka ei Suomessa ollut varsinaista reggaen kulta-aikaa. Tuolloin ilmatilaa hallitsi punk. Sten’s Stoned kulki reggaekuningas Bob Marleyn jalanjäljissä.
– Reggae oli Suomessa marginaalimusiikkia, mutta punkkarit diggasivat myös reggaeta. Meillä meni hyvin ja oli tosi paljon keikkoja. Olimme jonkinlaisessa maineessa, sanoo Stenman.
Sten's Stoned julkaisi omakustanteena esikoissinglensä You’d better be stoned vuonna 1981. Se nousi heti radiosoittoon. Bändi ei koskaan tavoitellut maailmanmainetta, mutta yksi unelma sillä oli.
Unelma vinyylilevystä
1980-luvun puolivälissä bändi kävi neuvotteluja useiden levy-yhtiöiden kanssa. Se halusi tehdä vinyylialbumin suurelle, Stenmanin sanoin "oikealle" levy-yhtiölle.
Bändillä oli kuitenkin ehtoja: se ei halunnut vaihtaa nimeään eikä laulukieltään.
– Tuli kova, vuosien vääntö levy-yhtiöiden katteettomien lupausten kanssa. Bändin nimi oli liian epäkaupallinen, ja 80-luvulla vaadittiin, että piti laulaa suomeksi. Me emme suostuneet. Se kuvio kaatui siihen. Harmittaa edelleen, kertoo Kari Stenman.
Isku oli niin kova, että Sten’s Stoned laittoi pillit pussiin. Osa bändin jäsenistä lähti armeijaan, mutta kaikki jatkoivat soittamista omissa kuvioissaan.
Taistelulauluja "babyloniaa" vastaan
Reggaen juuret ovat 1960-luvun alussa syntyneessä ska-musiikissa. Siinä yhdistettiin yhdysvaltalaiseen rhythm and bluesiin jamaikalaisen perinnemusiikin aineksia.
60-luvun lopulla reggaesta tuli äänitorvi Jamaikan köyhille. Siinä mielessä se oli aikansa punk- tai rapmusiikkia, että reggaessa oli yhteiskunnallista sanomaa.
Sten’s Stonedille reggaen sanoma on ollut aina tärkeä.
– Silloin 1980-luvulla osa jäsenistämme oli rastafaristeja, ja se näkyy myös kappaleiden sanoituksissa. Meillä oli myös taistelulauluja babyloniaa eli yleistä köyhien sortamista vastaan.
Pari vuotta ennen Sten’s Stonedia syntyi britteihin UB40-yhtye, joka ei istunut sen aikaiseen mielikuvaan reggaebändistä.
– Se teki reggaemusalle hyvää. Oli uskomatonta, millä soundilla se punapäinen irkku lauloi.
Myös Sten’s Stoned on Stenmanin mukaan saanut osansa kritiikistä, vaikka valtaosa yleisöstä ottikin bändin hyvin vastaan.
– Musiikkikriitikot Tampereen suunnasta kirjoittelivat isoihin musiikkilehtiin, että mitäs nämä valkonaamat oikein yrittävät. Se oli aika jännä reaktio.
Se ei ollut bändin ainoa kokemus ennakkoluuloista. Kari Stenman lähti Jamaikalle reggaen juurille vuonna 1999.
– Se ei ollut kaikilta osin mukava vierailu, koska rasismi oli todella vaarallista. Valkoisella naamalla ei menty joka paikkaan. Mutta köyhyys, orjuus ja riistäminen, siitä se juonsi juurensa. Nykypäivänä meininki on onneksi muuttunut.
Kaksi viikkoa hytkymistä
Jamaikan matkalta jäi myös hyviä muistoja. Kari Stenman kertoo, ettei meinannut pysyä paikoillaan.
– Hytkyin kaksi viikkoa sen jälkeen. Reggae on siitä jännä, että se tarttuu vauvasta vaariin.
Tarvittiin kuitenkin vielä muutamia vuosia,ja Suomi-reggaen nousubuumi ennen kuin Sten’s Stoned palasi takaisin yhteen.
Reggae rantautui Suomeen toden teolla 2000-luvun alkupuolella. Suurta roolia tässä näytteli Jukka Poika.
– Ehdottomasti. Jukka Poika ja hänen aiemmat orkesterinsa, sitä kautta se nousi 2000-luvun alkupuolella. Se oli hieno juttu, sanoo Kari Stenman.
Talvella 2010 Sten’s Stoned päätti juhlistaa 30-vuotispäiviään ja alkoi treenata. Se lähti juhlakiertueelle, joka onnistui hyvin. Yhtye jatkoi keikkailua vuoteen 2013, minkä jälkeen seurasi kolmen vuoden tauko. 2017 Sten's Stoned aktivoitui uudelleen.
"Roudaaminen on kauheaa"
Vuonna 2020 Suomen vanhin yhä keikkaileva reggaeyhtye täyttää 40 vuotta, mutta tällä kertaa juhlakiertue jää puolitiehen. Keikoissa on ollut koronatilanteen takia jopa parin kuukauden taukoja.
Bändissä soittavat Kari Stenmanin lisäksi Sami Virtanen, Juha Perilä, Ville Tolvanen ja Raimo Hämäläinen. Heistä neljä on alkuperäisjäseniä. Stenmanin mukaan meininki on sama kuin bändiä perustaessa vuonna 1980. Ainoa hidastava tekijä on ikä.
– Roudaaminen on ihan kauheaa. Nuorena niitä tavaroita veteli vaikka huvikseen edestakaisin, Stenman naurahtaa.
Uusia biisejä bändi ei ole enää tehnyt. Yleisöä on riittänyt keikoilla muutenkin.
– Meillä on niin paljon hyviä vanhoja biisejä, joten ei ole tullut sellaista inspiraatiota. Palo musiikkiin ei ole enää yhtä kova kuin nuorena, mutta on olemassa.