Joensuulainen Hannu Ruokolainen on huomannut, että moni syöpään sairastunut mies kaipaa vertaistukea. Tukiryhmästä voi tulla tärkeä osa elämää ja parantumismatkaa. Vaikka Ruokolainen itse on ollut sairastamistaan syövistä terveen kirjoissa jo vuosikausia, vertaistukitoiminta on hänelle yhä tärkeää.
Kymmenen vuoden aikana Ruokolaisen ajatukset ovat muuttuneet.
– Tukihenkilönä olen päässyt auttamaan muita. Ei maailma kaadukaan sairastumiseen ja ihminen pystyy selviytymään hankalista tilanteista.
Joensuulainen Seppo Hämäläinen sairastui kolme vuotta sitten syöpään. Miesten tukiryhmässä vallitseva ystävyys on tehnyt hänet onnelliseksi.
– Kun yllättäen tulee sairaustapaus, niin ei tarvitse jäädä yksin. Tämä porukka on antanut minulle ystäviä ja tukea, olen siitä onnellinen. En ole tietenkään omasta sairaudesta onnellinen. Mutta kun olen tavannut tällaisia henkilöitä, se on minulle pääasia, Hämäläinen sanoo.
Syöpähoito häissäkin mukana
Suomen Syöpäsäätiön Roosa nauha -kampanjassa kerätään tänä vuonna ensimmäistä kertaa rahaa kaikkien syöpien hoitoon. Rintasyöpä ja kohdunkaulansyöpä ovat kansallisessa seulonnassa, mutta edelleen on paljon syöpiä, joista ihmisillä ei ole tietoa.
Vuonna 2008 Hannu Ruokolaiselta leikattiin peräsuolen syöpä ja tehtiin avanne.
Koko ikänsä urheillut ja normaalia elämää elänyt mies oli aluksi järkyttynyt diagnoosistaan.
– Miksi tämä sattui juuri omalle kohdalle? Mistä syöpä on tullut?, mies ajatteli diagnoosin saatuaan.
Kolme vuoden ajan hän eli normaalia elämää. Vuonna 2011 syövän tarkastuskäynnillä lääkäri huomasi imusolmukkeiden suurentuneen. Imusolmuke leikattiin ja sitä tutkittaessa paljastui mantteli-imusolmukesyöpä, joka uusiutuu herkästi.
Ruokolaista hoidettiin rankoilla hoidoilla, jotka kestivät kerrallaan 1–3 päivää.
Ruokolaisen tyttären häät olivat hoitojen aikana. Vaikka hoito oli kesken, isä kävi saattamassa tyttärensä alttarille.
– Sain sairaalasta luvan osallistua. Lääkäri antoi illan lääkityksen tablettina mukaan.
Syöpäkontrolleissa ei ole ollut viitteitä syöpien uusiutumiseen. Hannu Ruokolaisen mielestä kenenkään syöpää sairastaneen ei kannata jäädä yksin kotiin.
Mies haluaa auttaa
Joensuussa syöpää sairastaneiden miesten tukiryhmä on avoin paikka puhua niistäkin sairauteen liittyvistä asioista, joista ei perheelle tai lääkärille halua kertoa. Esimerkiksi eturauhassyövän hoidot saattavat invalidisoida niin, että erektio-ongelmat ja virtsavaivat haittaavat elämää.
Myös huumorille ja vitseille on tilaa. Lykylammen laavulle kokoontunut porukka intoutuu keskustelemaan mustastamakkarasta, karjanhoidosta ja kahvista. Joku kertoo kaskun ja muita naurattaa.
– Yhteinen huumori auttaa parantumisessa. Meillä lentää hirmu hyvä huumori koko ajan. Me ei karsasteta toisia, vaan kuunnellaan ja kerrotaan omia juttuja, Seppo Hämäläinen sanoo.
Hän arvioi, että miesten on naisia vaikeampaa mennä lääkäriin epämääräisten oireiden vuoksi. Hämäläiselä oli työelämän aikana saatavilla työterveyslääkärin palvelu, mutta sinnekin oli hankala mennä kertomaan asioita.
– Omalla kohdalla syöpä löytyi vahingossa. Jos pikkuisenkin oireita alkaa tulla, niin on pieni vaiva käydä valittamassa lääkärille. Minulla kävi hyvä tuuri, sanoo Hämäläinen.
Lue lisää:
Syöpäseulontojen laajennus saataneen sittenkin, vaikka rahoitus onkin vielä osin auki
Turun yliopisto otti merkittävän edistysaskeleen syöpälääkkeen kehittämisessä