Suomen susiongelma näyttää pahentuneen, arvioi Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola. Yksi mittari sille on lähes joka puolella Suomea lauantaina alkanut hirvenmetsästys koirilla. Osa vahingoista on vielä vahvistamatta, mutta maanantaina tieto on se, että koiria meni suden suuhun ainakin kuusi kappaletta.
Yksi susien syömistä koirista oli jämtlanninpystykorva Jalo. Se jäi susilauman suuhun Lentiirankylällä Kuhmossa.
Omistajat Minttu Happo ja Aatu Kähkönen olivat tiedostaneet kaupungin susitilanteen, ja jahti suunniteltiin tarkoin sitä silmällä pitäen. Kuitenkin aamupäivällä hirveä jäljittämässä olleen koiran tutka pysähtyi noin kilometrin päässä omistajista.
Tilannetta tarkastamaan lähtenyt Kähkönen löysi susilauman Jalon kimpusta. Kähkönen ampui varoituslaukauksen ilmaan. Kun se ei auttanut, hän ampui kohti. Lauma lähti karkuun yhtä sutta lukuun ottamatta ja paljasti karun tilanteen. Jalosta oli jäljellä pää ja häntä.
Tienvarteen miestään odottamaan jäänyt Happo kertoo, että hyvästelee aina koiransa laittaessaan sen metsään. Passissa on aina toive, ettei susia tulisi koiran haukkuun. Nyt pahin painajainen kuitenkin toteutui.
Kuuntele juttu Jalon viimeisestä päivästä:
Aatu Kähkösen asiaa tutkitaan nyt törkeänä metsästysrikoksena. Aikanaan selviää, syyllistyikö Kähkönen siihen vai suojeliko hän vain omaisuuttaan pakkotilaan vedoten.
Jahdit estyvät susipelon takia
Aiemmin susia on seurattu pantojen kautta, mutta pantaseuranta on tauolla tämän vuoden.
– Tilanne on todella hankala. Nyt on monia seurueita ja alueita, joilla jahti estyy, koska koiraa ei uskalleta laskea hakuun, Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola sanoo.
Yksi metsästysreissun väliin jättäneistä on Pohjois-Pohjanmaalla Kärsämäellä asuva Jaana Luomajoki. Hän ei lähtenyt hirvijahtiin viime lauantaina alueen susitilanteen vuoksi. Koiria tapettiinkin ja raadeltiin lähikunnissa Haapajärvellä, Haapavedellä sekä Pyhäjärvellä.
– Vähän on surkea olo, kun aloitushan se yleensä paras on. Joka päivälle alkaa olla havaintoja susista. Asialle pitäisi jotain ruveta tekemään, Luomajoki kertoo.
Koira on hirvenmetsästyksessä korvaamaton apu, ja valtaosa hirvistä metsästetään koiraa apuna käyttäen. Silpola kuvailee, että monesti todellinen seuruemetsästys käytännössä alkaa, kun koira löytää hirven.
– Jos koiria ei voi laittaa hirville, se on metsästämätön paikka. Porukkaa ei ole esimerkiksi ajojahteihin entiseen malliin.
Susimäärä kasvussa, liivikään ei aina auta
Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan susilaumojen määrä on noussut noin neljänneksellä viime vuodesta.
Omaa kieltään puhuvat myös Tassu-järjestelmään merkityt susien pihakäynnit. Niitä on nyt noin 2 500 kappaletta, vuonna 2019 ilmoituksia tehtiin 2 700. Tassu-järjestelmään merkitään kaikki suurpetoyhdyshenkilöiden toteamat havainnot.
Vielä ei tiedetä, onko tämä syksy koiravahinkojen osalta pahempi kuin edellisinä vuosina. Keskimäärin tilastoituja suden tappamia koiria on 30–50 vuodessa.
– Nyt runsaan kuukauden jahdin jälkeen susi on tappanut ainakin 13 koiraa ja saman verran sudet ovat koiria raadelleet. Viikonloppuna yksinomaan sudet tappoivat ainakin 4 koiraa ja kahta raadeltiin. Näyttää siltä, että vahingot kasvavat viime vuodesta, Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola arvioi.
Silpola näkee, että esimerkiksi kehitelty susiliivi ei näytä antavan koiralle suojaa sutta vastaan. Viime viikonloppuna tiettävästi ainakin Haapajärvellä suden kanssa kohdanneen koiran päällä oli liivi.
– Erilaisia versioita on kokeiltu, mutta en tiedä mitään liivimallia, joka olisi riittävän varma. Kyllä se susi koiran saa kiinni, ja liivi ei suojaa kaikelta, Silpola sanoo.
Silpolan mielestä ainut toimiva keino susiongelmaan on kannanhoidollinen metsästys, jota Suomen Metsästäjäliitto ajaa muun muassa Maatalouden tuottajien keskusjärjestön eli MTK:n, ruotsinkielisen SLC:n sekä useiden metsästyskoirajärjestöjen kanssa. Ruotsissa aloitetaan suden kannanhoidollinen metsästys kuluvan vuoden aikana.
– Korostan, että hysteriaa ei tule lietsoa eikä pidä provosoitua. Pelotevaikutusta pitäisi susille kuitenkin pystyä antamaan. Läpinäkyvää yhteistyötä tarvitaan yhteiskunnassa yhä enemmän niin susien määrää arvioitaessa kuin sutta koskevia päätöksiä tehtäessä. Ja päätöksiä tarvitaan pian, Silpola summaa.