Yrjö A. Palosuo on kahden kaivoksen varjossa. Ensimmäinen varjo lankesi Palosuon ylle, kun kaivosyhtiö valtasi hänen kotitilansa maat Pohjois-Karjalan Tuupovaarassa vuonna 2008. Yhtiö ilmoitti kirjeitse vallanneensa Palosuon tilan.
– Ilmoitus herätti hämmennystä.
Hämmennystä sen vuoksi, että kaivosyhtiö pystyi pelkällä omalla ilmoituksellaan tulemaan Palosuon omistamalle maalle ilman lupaa. Tuon jälkeen kaivoslaki on muuttunut, mutta nykyisenkin lainsäädännön mukaan valtauksen tekeminen on mahdollista ilman maanomistajan lupaa. Nykyisessä laissa ei tosin puhuta valtauksesta vaan varauksesta.
Laki sallii kaivoksen tulon vaikkapa mökkinaapuriksi, ja senkin Palosuo on kokenut vapaa-ajan asunnollaan Leppävirralla. Siitä enemmän myöhemmin.
Palosuo näkee, että nykyinen kaivoslaki on ristiriitainen, koska kaivosyhtiö voi tulla hänen mielestään haluamalleen alueelle. Silloin se jyrää siellä olevat muut elinkeinot, kuten esimerkiksi maa- tai metsätalouden, matkailun tai poronhoidon. Hän haluaisi, että maanomistaja saisi enemmän valtaa omiin maihinsa.
– Perustuslaissa pitäisi olla yksiselitteisesti, että se joka omistaa maan, sillä on määräysvalta, eikä sen yli voida tulla.
Uutta kaivoslakia sorvataan parasta aikaa, mutta sen uudistaminen siirtyy ainakin vuodella eteenpäin.
Tarkoituksena on kiristää ehtoja, mihin kaivoksen voi perustaa. Uuden kaivoslain esityksessä ehdotetaan muun muassa, että jatkossa kaivoksen avaaminen edellyttäisi kuntakaavaa. Toisin sanoen kaivos ei voisi tulla alueelle, jolle ei ole kaavoitettu kaivosta.
Jos kaavamerkintä tulee mökkinaapuriin, tietyillä ehdoilla kaivos voidaan siihen perustaa.
Yhtiöt voivat varata nykyisin hyvin isoja alueita. Esimerkiksi Muon Solutions Oy:n nimissä on GTK:n karttaohjelmissa alue, jonka sisään jäävät Suonenjoen ja Rautalammin kuntakeskukset. Muon Solutions etsii kuitenkin malmia monikansalliselle Rio Tinto Explorationille. Nykyisessä laissa varauksen voi tehdä kahdeksi vuodeksi. Jatkossa aika olisi vain vuoden.
Leppävirran alueen ympäristöhaitoista tutkintapyyntö
Palosuon toinenkin vapaa-ajan viettopaikka on kaivoksen kupeessa. Hänellä on kesämökki Pohjois-Savossa Leppävirralla järven rannalla, jonka vastapäätä on hylätty kaivos. Särkiniemen kaivos on ympäristöongelma.
Särkiniemen tapaus on tyypillinen esimerkki kaivosten ongelmista. Kun nikkelin hinta oli korkealla vuonna 2007, Finn Nickel Oy alkoi louhia nikkeliä avolouhoksesta. Vajaan vuoden kuluttua hinta tippui, ja yhtiö meni konkurssiin. Vulcan Resources Ltd osti konkurssipesän ja ympäristövastuut siirtyivät sille, mutta se ei louhinut lainkaan malmia.
Vuonna 2015 yhtiö halusi uusia ympäristölupansa. Siihen liittyvistä vesitutkimuksista ely-keskuksen viranomaisille selvisi, että yhtiö on jättänyt noudattamatta määräyksiä. Kun viranomaiset alkoivat selvittää asioiden todellista luonnetta, Vulcan Resources Ltd hakeutui konkurssiin.
Kävi ilmi, että yhtiö oli jättänyt jälkeensä kumpareellisen jätteitä. Happoa tuottavat kivet olisi pitänyt sijoittaa vedellä täyttyneeseen louhokseen, jotta ne olisivat hapettomissa olosuhteissa. Nyt sivukivet ovat taivasalla, jolloin ne reagoivat hapen ja veden kanssa. Sen takia ne tuottavat rikkihappoa. Happo syövyttää kivet hienoksi hiekaksi.
Rikkihappo liuottaa kiviaineksesta metalleja, jotka päätyvät valumavesien mukana Pitkälahteen ja Arkkuselälle.
Kaivosyhtiö oli myös murskannut kiviä. Murskeesta oli tehty luvattomasti yhdeksän kilometriä autoteitä kaivoksen lähialueelle. Myös kaivoksen kentät on tehty ainakin osittain samasta murskeesta.
– Se ei sovellu tierakenteisiin, toteaa Pohjois-Savon ely-keskuksen ympäristöylitarkastaja Jussi-Pekka Järvinen.
Kun ympäristöhaitat selvisivät, ely-keskus teki poliisille tutkintapyynnön vuonna 2016. Tutkimuksiin ja näytteisiin uhrattiin paljon aikaa ja rahaa.
Selvisi, että Särkiniemen kaivoksen jätealueelta tulee Pitkälahteen nikkelipitoista valumavettä. Keskimäärin järvivedessä on nikkeliä 1,17 mikrogrammaa yhdessä litrassa. Pitkälahden vedessä sitä on 600–800 mikrogrammaa litrassa.
Pitoisuus on niin korkea, että alusveden pieneliöt kuolevat.
Yle otti Pitkälahden pohjan tuntumasta vesinäytteen. Itä-Suomen yliopiston mikroskoopeilla näytteestä löytyi yksi pienen pieni elävä organismi. Tavallisesti järvivedestä löytyisi runsaasti elämää. Kyse voi tosin olla sattumastakin, koska näytteenotto ei ollut tieteellistä.
Aika vanhensi mahdollisen rikoksen
Poliisi ryhtyi tutkimaan asiaa ympäristön turmelemisena. Rikoksen vanhentumisaika on kymmenen vuotta ja ennen sitä olisi pitänyt tehdä vielä mittavia, kalliita ja aikasyöppöjä toimenpiteitä. Syyttäjä katsoi, että toimenpiteitä ei olisi ehditty tekemään ennen vanhentumisajan umpeutumista, joten tutkinta päätettiin lopettaa.
Ketään ei siis saatu vastuuseen ympäristön turmelemisesta.
Vastuu jäi maanomistajalle eli Leppävirran kunnalle ja ely-keskukselle. Puhdistus maksetaan siis veronmaksajien kukkarosta.
Finn Nickel maksoi aikoinaan 120 000 euroa ympäristölain mukaista panttirahaa. Se voidaan käyttää kunnostukseen, mutta se ei riitä alkuunkaan.
– Kunnostaminen maksaa jopa miljoona euroa, sanoo ympäristöylitarkastaja Jussi-Pekka Järvinen.
Valtio selvittää vastuullisia
Valtio selvittää parhaillaan Pirkanmaan ely-keskuksen johdolla hylättyjä kaivoksia. Tarkoitus on saada selville vastuunkantajat ja se kuka maksaa mahdollisen alueen kunnostamisen. Kartoitus ei ole vielä alkanut Särkiniemessä, eikä sen aloittamisen ajankohdasta ole tietoa.
Yrjö A. Palosuo on seurannut tapahtumia vierestä ja ihmettelee, kuinka ne ovat mahdollisia.
– Kun kaivosyhtiö oli tulossa Särkiniemeen, luimme papereita ja tuli mieleen pikavoiton tavoittelu. Erittäin pienillä pääomilla perustettiin yhtiö ja tehtiin nopea voitto.
Palosuo kävi syyskuussa ensimmäisen kerran mökkinaapurissaan eli hylätyllä kaivoksella Särkiniemessä. Näky oranssin lammikon edessä järkytti.
– Jos tämä meidän perintö seuraaville sukupolville kaivostoiminnasta, se on todella raivostuttavaa ja surullista. Onko tämä edes mahdollista oikeusvaltiossa?
Yle ei tavoittanut Finn Nickelin entisiä johtajia.
Lyhytdokumentti Kaivoksen hylätty vastuu on nähtävissä Yle Areenassa.
Aiheesta voi keskustella 2.11.2020 klo 23.00 saakka.
Lisätty 2.11.2020 klo 7:50 tieto Rio Tinto Exploration ja Muon Solutions Oy:n suhteesta.
Lisätty 2.11.2020 klo 10:00 tieto kaivoslain uudistamisen siirtymisestä vähintään vuodella. Aiemmin tekstissä kerrottiin lain tulevan eduskunnan käsiteltäväksi tänä vuonna.
Täsmennetty 5.11.2020 klo 10:22: Kaivoslaki sallii varauksen tekemisen ilman maanomistajan lupaa. Yleisesti puhutaan valtauksesta, mutta uudessa laissa kirjoitetaan varauksesta. Jokamiehen oikeudella voi tehdä ilman maanomistajan lupaa pienimuotoista malminetsintää. Kaivosyhtiö teki edellisen lain aikaan valtauksen Palosuon maalle.
Lue lisää: