Hyppää sisältöön
Artikkeli on yli 2 vuotta vanha

Aleksis Salusjärven kolumni: Nuoret miehet tippuvat fyysisestä yhteiskunnasta, ja heitä kutsutaan netissä simpeiksi

Nuorten miesten syrjäytyminen näkyy netissä striimauksen suosion kasvuna, kirjoittaa Aleksis Salusjärvi.

Aleksis Salusjärvi
Aleksis Salusjärvi Kuva: Juha Kivioja / Yle
Yle
Avaa Yle-sovelluksessa

Miehen kutsuminen ”simpiksi” tarkoittaa suurin piirtein samaa, mitä "homoksi" kutsuminen tarkoitti kymmenen vuotta sitten. Termi on yleistynyt niin paljon, että sitä on viime aikoina käsitelty maailman mediassa toistuvasti. Simp-ilmiön juuret juontavat kahtaalle: yhteiskunnan ja verkkojulkaisemisen muutoksiin.

Konservatiiviset sukupuoliroolit ovat synnyttäneet stereotypioita, jotka saavat vastakaikua avoimesta sovinismista.

Kaikissa länsimaissa on käynnissä muutos, jossa nuoret miehet jäävät koteihinsa ja tippuvat hiljalleen katukuvasta ja fyysisestä yhteiskunnasta. Heidän elämänsä tapahtuu verkossa. Esimerkiksi striimauspalvelu Twitchiä seuraa joka hetki kaksi miljoonaa ihmistä. Katsojamäärä on suurin piirtein kaksinkertaistunut kahden vuoden välein. Lyhytvideopalvelu Tiktokin kasvu on ollut vielä rajumpaa. 5G-tekniikan kehittymisen myötä näyttää, että videojulkaisun kasvulle ei näy rajoja. Se on niin vallankumouksellinen ilmiö, että se vertautuu radion tai television keksimiseen.

Striimaajat ja sometähdet saavat tuloa etupäässä mainoksista ja lahjoituksina. Patreonin kaltaiset joukkorahoituspalvelut ovat keskeisessä roolissa: fanit maksavat vapaaehtoisia kuukausilahjoituksia, joilla jokunen suomalainenkin on päässyt tienaamaan. Nuoret naiset keräävät helposti suosiota mieskatsojilta, joita kutsutaan nettislangilla simpeiksi. Sanalla tarkoitettiin alun perin ihmistä, joka menee liiallisuuksiin miellyttääkseen ihailunsa kohdetta, mutta pikkuhiljaa se on vakiintunut haukkumasanaksi kuvaamaan naispuolista sometähteä säälittävästi palvovaa miestä.

Vastakkainasettelu sukupuolten välillä on verkkomaailmassa jyrkkä. Konservatiiviset sukupuoliroolit ovat synnyttäneet stereotypioita, jotka saavat vastakaikua avoimesta sovinismista. Seksuaalisuus on sekä tabu että polttoaine. Vähäpukeinen nainen herättää yhä pahennusta, vaikka etenkin netissä alastomuus on arkipäivää. Kun kaksoisstandardeja pidetään yllä, se vaatii suurta yksinkertaistamista, jota simpin kaltaiset käsitteet tukevat.

Simp osoittaakin lähinnä, että koteihinsa jääneillä miehillä on loukattu käsitys identiteetistään. Naiset eivät näytä kärsivän samanlaisesta ulkopuolisuudesta yhteiskunnassa, ja siksi heidän roolinsa miesten palvonnan kohteena alleviivaa sukupuolten eroja. Nuorten miesten syrjäytymisen aalto näkyy siten luotisuoraan netissä. Yksinäiset ihmiset ruutujen takana ovat otollinen yleisö riidankylvämiseen, josta syntyvä meteli järisyttää digitaalisen maailman suurimpiakin linnakkeita.

Koko tämän ilmiön voisi sivuuttaa olankohautuksella, ellei sen perusta olisi niin massiivinen. Maailman suurimmat yhtiöt elävät verkkojulkaisemisesta, ja sen sääntely koskee suoraan sekä julkisuutta yleensä että sananvapautta. Tekijänoikeus ja sitaattioikeus ovat jatkuvassa möyrinnässä, samoin kuin nettikiusaaminen. Sen seurauksena Youtuben kaltaiset mastodontit ovat ottaneet esimerkiksi ennakkosensuurin käyttöönsä.

Simp-miehet ohjaavat tulevaisuuden julkaisunvapautta, sillä vihapuheen nouseva kriisi keskittyy yksityisiin henkilöihin, joita nostetaan tikunnokkaan ennen kaikkea identiteettiin liittyvissä asioissa. Ihmisen uskottavuuden mittariksi on muodostunut yleisön samastumisen aste.

Nuorten miesten armeijat ovat halki maailmanhistorian ratkaisseet valtioiden ja kulttuurien kohtalot. Ennen se tehtiin asein, nyt se tehdään verkkojulkisuudessa mielipiteillä ja seteleillä. Se on myös elvyttänyt naisihanteen, joka asettuu kiusoittelevaksi objektiksi. Kuuluisin esimerkki on simp-kuningatar Belle Delphine, parikymppinen brittityttö, joka myi lasipurkeissa kylpyvettään kokonaisen ammeellisen.

Striimauspalveluiden suosio perustuu suurelta osin ihmisten yksinäisyyteen.

Tulevaisuuden julkaisualustoille ja -kulttuurille luodaan juuri nyt pohjaa. Tätä työtä tehdään lennossa, sillä muutos on niin nopea, etteivät yritykset pysy sen perässä. Googlen kaltaiset kolossit ovatkin yhä etäisempiä ja mielivaltaisempia.

Räikeintä tämä on juuri simp-miesten maailmassa, joka onnistuu mobilisoimaan tuhansia ihmisiä jahteihin vääränlaista identifioitumista vastaan. Digitaalisessa maailmassa ihmisen uskottavuus syntyy yleisön samastumisesta, ja sitä on vaikea ohjata ulkoapäin. Ruudun välityksellä on tarjolla läsnäoloa, joka liimaa ihmiset yhteen tiukemmin kuin mikään fakta.

Striimauspalveluiden suosio perustuu suurelta osin ihmisten yksinäisyyteen. Isän ja äidin antama huomio tai kavereiden hyväksyntä eivät jakaudu tässä maailmassa tasan. Twitchissä sitä kuitenkin on saatavilla koko ajan. Miljoonat striimaajat tarjoavat seuraansa joka päivä tuntien ajan kelle hyvänsä halukkaalle. Totta kai tällaiseen ihmiseen rakastuu, kun hänen kanssaan viettää päiväkausia. Totta kai hänen kauttaan kiinnittyy maailmaan. Mikään ei voita läsnäoloa. Tällaisessa digitaalisessa maailmassa elävät nuoret aikuiset ovat niitä, jotka päättävät muutaman vuoden kuluttua, miten entistä nopeampi ja laajempi internet toimii yhteisönä ja minkälaista julkaisupolitiikkaa se ylipäätään sallii.

Aleksis Salusjärvi

Kirjoittaja opettaa tekstitaitoja ongelmiin ajautuneille nuorille ja seuraa striimaajia, jotka käsittelevät strategiapelejä ja digitaalista kulttuurihistoriaa.

Kolumnista voi keskustella 25.11. klo 23.00 saakka.

Suosittelemme sinulle