Kahdeksan vuotta sitten Karel Liinaharja työskenteli baarimikkona ja kuunteli humalaisten murheita. Liinaharjasta oli mahtavaa jututtaa ihmisiä baaritiskillä ja auttaa heitä surujensa kanssa. Baari-illan jälkeen kotiin pyöräillessä tuntui silti, ettei hän ehkä heilauttanutkaan maailmaa parempaan suuntaan.
Liinaharja alkoi pohtia, miten samanlaista työtä voisi tehdä juottamatta juttukaveria tolkuttomaan känniin.
Nyt, muutamien vaiheiden jälkeen, vs. osastonlääkäri Liinaharja ottaa vastaan potilaita Moision psykiatrisessa sairaalassa. Ja rakastaa jokaista hetkeä.
Ihmismielen hoitaminen on epäsuosittu sarka lääketieteessä. Psykiatreista on pulaa lähes kaikkialla maailmassa.
Liinaharja on yksi harvoista lääkäreistä, joille psykiatria on intohimo.
Työssä kohtaa kuolemanhalua ja harhoja
Psykiatrin työ on samalla tavalla haastavaa kuin syöpälääkärin: kuolema ja raskaat kokemukset ovat usein läsnä. Näin sanoo psykiatrian professori Jyrki Korkeila Turun yliopistosta. Hän uskoo, ettei psykiatriaan erikoistuminen innosta nuoria lääkäreitä, sillä työ on henkisesti raskasta. Lisäksi hoidot kestävät pitkään ennen kuin tuloksia syntyy.
– On muita lääketieteen aloja, joissa on helpompaa olla sankari. Psykiatriassa kaikki vie aikaa.
Myös alan palkkakehitys on heikompaa kuin monilla muilla lääketieteen aloilla.
Aikuispsykiatriaan erikoistuneita lääkäreitä valmistuu Suomessa 31 vuodessa. Jotta psykiatreja olisi tarpeeksi, heitä pitäisi valmistua lähes kaksinkertainen määrä. Samaan aikaan esimerkiksi anestesiologiaan ja tehohoitoon erikoistuu tuplasti niin paljon lääkäreitä kuin alalle tarvitaan.
Moision sairaalan nuorisopsykiatrian osastolla Karel Liinaharja ristii jalkansa pöydän alla ja tarttuu sanelukoneeseen. Jaloissa on kirjavat eriparisukat. Pöydällä on tv-sarjan fanimuki ja videopelimaskotti. Kiiltävät kellonvitjat pilkottavat valkoisen takin alta.
Liinaharja on työskennellyt kolmessa psykiatrisessa sairaalassa. Moision lisäksi hän on ollut lääkäriharjoittelijana Kuopiossa Julkulan ja Niuvanniemen sairaaloissa.
Koska hän työskentelee osastoilla avohoidon sijaan, hän kohtaa työssään kaikkein vakavimmin sairastuneet potilaat. Kuten ne, jotka haluaisivat kuolla ja ne, joilla on vaikeita harhoja.
Silti Liinaharja ei koe työtään raskaaksi.
– Elämänasenteeni ehkä suojaa minua. Minulle elämässä on tärkeää kepeämielisyys ja seikkailunhalu, lapsenmielinen innokkuus oppia uutta. Minusta on maagista saada ihminen ulos kuorestaan. Paljon maagisempaa, kuin hoitaa infektio määräämällä siihen antibiootteja.
Psykiatria on lääketiedettä, ei sosiaalityötä
Liinaharja haluaa tehdä työtä vuorovaikutustaidoillaan ja empatiakyvyllään. Se yhdistää psykiatreja. Alalle hakeutuu lääkäreitä, joille ihmisten kohtaaminen on tärkeää.
Liinaharjasta on erikoista, ettei vuorovaikutusta potilaiden kanssa pidetä kaikilla lääketieteen aloilla työn keskiössä.
– Keskustelu potilaan kanssa ei tule ensimmäisenä mieleen, kun ajatellaan, mitä lääkäri tekee. Se on nurinkurista, koska loppujen lopuksi kaikki lääkärin työ on hyvin vahvasti vuorovaikutusta.
Yliopistolla opiskelijakavereista monet pitävät Liinaharjaa humanistihippinä ja psykiatriaa pikemminkin sosiaalityön jatkeena kuin oikeana lääketieteenä. Liinaharja kutsuu itsekin itseään kukkahattutädiksi, joka haluaa parantaa maailmaa.
Sosiaalityöntekijä hän ei silti ole.
– Kun psykiatriaa lähtee perkaamaan, se on todella, todella lääketieteellistä. Meidän pitää miettiä aivokemiaa ja esimerkiksi erilaisten neurotransmittereiden toimintaa.
Psykiatriassa voi erikoistua lasten-, nuorten-, aikuisten- tai oikeuspsykiatriaan. Pula psykiatreista kohdistuu pääasiassa aikuispsykiatriaan. (siirryt toiseen palveluun)
Tällä hetkellä aikuispsykiatreja on Suomessa noin 900. Heistä kaksi kolmesta jää eläkkeelle vuosikymmenen aikana.
Ajan henki ei suosi psykiatriaa
Psykiatria veti lääkäreitä hyvin viimeksi 1970-luvulla. Professori Jyrki Korkeila uskoo, että alan huono kiinnostavuus johtuu yleisestä arvojen muuttumisesta.
– Syynä täytyy olla jotain, mikä liittyy yleiseen ajan henkeen. Elämäntahti kiihtyy koko ajan teknologian kehittyessä. Tämä on ihan eri aikakauteen sopivaa työtä, jossa mikään ei tapahdu hetkessä, Korkeila sanoo.
Korkeila on istunut Maailman Psykiatriyhdistyksen johtokunnassa kuusi vuotta. Monissa muissa maissa psykiatripula on paljon pahempi kuin Suomessa. (siirryt toiseen palveluun)
Pula psykiatreista on käynnistänyt noidankehän. Kun potilaita hoitaa koko ajan liian pieni joukko psykiatreja, hoito ei toteudu niin kuin pitäisi. Psykiatri saa jo valmiiksi raskaasta työstä onnistumisen kokemuksia entistä harvemmin. Alan huono maine kiirii, eikä psykiatria houkuttele sitäkään vähää kuin aiemmin.
Ympäri maailmaa alalle vasta erikoistuvat lääkärit keskeyttävät opintonsa työn raskauden takia.
Karel Liinaharjan erikoistumisjakso on vasta edessä. Oma jaksaminen askarruttaa Liinaharjaakin.
– Moni lääkäri tekee vastuuntunnosta töitä enemmän kuin jaksaa, koska jos sanot ei, toinen ihminen kärsii. Minulla oli joitakin vuosia sitten burnout. Se opetti, että itselleen pitää olla armelias.
Liinaharja pyrkii tuomaan rankimpiinkin keskusteluihin omaa elämänasennettaan, kepeyttä. Se voi tarkoittaa jutustelua vaikkapa potilaan kissasta, jos se on potilaan elämän ainoa hyvä asia.
– Loppujen lopuksi potilas tekee paranemistyöstä 80 prosenttia itse. Ketään ei voi parantaa, jos hän ei halua sitä. On hyväksyttävä, että kärsimystä on aina. Vaikka tekisin kaikkeni, en saa sitä poistettua.
Liinaharja tekee maailmasta vähän paremman
Liinaharjaa ei haittaa, vaikka palkkio työstä tulee pitkien hoitojaksojen jälkeen. Voi mennä puoli vuotta, ennen kuin potilaan lääkitys on saatu kohdalleen ja hän on päässyt palaamaan töihin.
Kun niin käy, tunne on mieletön.
– Ajattelen, että jes, nyt mä oon tehnyt jotain tosi hyvää! Jos olen tehnyt edes yhden sellaisen onnistumisen urani aikana, olen jo tehnyt tosi paljon.
Mielen sairauksien yleisyys on pysynyt suunnilleen samana vuosikymmeniä. Seuraavaksi sairastava sukupolvi on kuitenkin pienempi kuin nykyinen. Se voi vähentää psykiatrien tarvetta.
Ahdistuneisuus yleistyy silti tulevaisuudessa, uskoo Liinaharja. Se on seurausta siitä, että jatkuva ruutujen tuijottaminen vaikuttaa aivojen neurokemiaan (siirryt toiseen palveluun).
Liinaharja rakastaa työtään Moision vanhassa sairaalamiljöössä. Jokainen työpäivä antaa energiaa.
Kun Liinaharja nykyään pyöräilee kotiin työpäivän jälkeen ja miettii, onko hän tehnyt maailmasta vähän paremman paikan elää, vastaus on selvä.
– Nyt voin sanoa, että jes, kyllä olen!
Korjattu 23.10. klo 16:30: Liinaharja on työskennellyt Julkulan ja Niuvanniemen sairaaloissa lääkäriharjoittelijana, ei lääkärinä, kuten jutussa aiemmin kerrottiin.