Öljynmustana kiiltävien lateksihousujen pukeminen vie aikaa.
Toni Arosuvi käsittelee vaatteen pinnan ensin erityisellä lateksinhoitoaineella. Sen jälkeen hän ujuttaa jalan kerrallaan varovasti lahkeen sisään, samaan tapaan kuin pukisi päälleen nailonsukkahousut. Lopuksi hän oikoo housuihin pukemisen aikana jääneet poimut ja rypyt sileäksi ihoaan vasten.
Arosuvi on fetisisti, jolle lateksivaatteet tuovat hyvän olon. Yleisessä keskustelussa lateksi yhdistetään usein pelkästään seksiin. Arosuville kyse on paljon laajemmasta asiasta.
– Mieltymys lateksiin on osa identiteettiäni ja seksuaalisuuttani. Se ei ole minulle seksiä eikä kevyt harrastus. Se on paljon syvempi kokemus, jota on vaikea kuvailla.
Arosuvi nauttii lateksivaatteiden estetiikasta ja kauneudesta sekä siitä, että samanhenkisten ihmisten tapaamisissa näkee viimeisen päälle laittautuneita ihmisiä.
Kinkyys voi olla seksuaalinen identiteetti
Fetisismi kuuluu laajemman kinky-käsitteen alle. Kinkyksi määritellään usein kaikki muu kuin täysin normatiiviseksi käsitetty seksuaalisuus. Tällaisia ovat muun muassa bdsm, roolileikit, ekshibitionismi ja voyerismi.
Bdsm tarkoittaa mieltymystä sidontaan, dominointiin ja alistumiseen sekä sadomasokismiin. Ekshibitionisti saa mielihyvää katsottavana olemisesta ja voyeristi muiden katsomisesta.
Kun näistä mitä tahansa tehdään kaikkien osapuolten suostumuksella, kyseessä on hyväksytty tapa toteuttaa seksuaalisuutta.
Kinkyys voi olla myös paljon muutakin kuin osa seksuaalisuutta. Joillekin se on syvä kokemus omasta itsestä, sanoo aiheeseen perehtynyt tutkija, etnologi Johanna Pohtinen.
– Se ei ole valittu asia, vaan jossain ihmisen sisällä oleva ominaisuus. Kinkyys voi olla seksuaalinen identiteetti, jolloin kumppanin oikeanlainen kinkyys voi olla tärkeämpää kuin hänen sukupuolensa. Näen kinkyyden myös seksuaalivähemmistönä.
Kinkyys voi ilmetä romanttisena huolenpitona
Toni Arosuvin kiinnostus lateksiin heräsi murrosiässä. Hän kertoo ihailleensa populaarikulttuurissa tiukoissa vaatteissa esiintyviä supersankareita, joista monet esitettiin myös seksikkäinä.
– Kun näin jossain sankariasuja tai kiiltäviä vaatteita, ihailin niiden upeutta ja toivoin joskus saavani sellaisia itsellenikin, Arosuvi muistelee.
Johanna Pohtinen tekee parhaillaan Turun yliopistoon väitöskirjaa kinkystä seksuaalisuudesta arjen ja yhteisöllisyyden näkökulmasta. Hän haluaa laajentaa käsitystä kinkyydestä identiteettinä ja elämäntapana.
Yleinen mielikuva esimerkiksi bdsm:stä liittyy kivun tuottamiseen ja vastaanottamiseen. Kinkyys ei kuitenkaan aina liity seksiin.
– Se voi olla muutakin kuin seksuaalista toimintaa. Kinkyys voi olla myös tietynlainen romanttinen suuntaus, se voi olla jaettua intiimiyttä ja huolenpitoa, Pohtinen sanoo.
Sanalle ei ole vakiintunutta suomenkielistä vastinetta, siksi tässä jutussakin käytetään termiä kinky.
Ennakkoluulot pitävät kinkyt kaapissa
Kinkyyteen liittyy yhä paljon väärää tietoa, ennakkoluuloja ja häpeää. Siksi moni salaa kinkyytensä.
– On surullista katsoa vierestä ihmisiä, joiden ainoat turvalliset paikat ovat oma koti tai kinky-yhdistysten tapahtumat, sanoo Toni Arosuvi.
Myös Arosuvi salasi kinkyytensä pitkään. Hän kertoo, että salaamiseen vaikutti muun muassa nuoruuden huonot kokemukset naurunalaiseksi joutumisesta. Pilkkaajia riitti, mutta kannustavia esikuvia puuttui.
– Olisin kaivannut valistusta. Netti oli minun nuoruudessani vasta tulossa, eikä sieltä löytynyt asiallista tietoa aiheesta.
Oman identiteetin piilottelu kävi kuitenkin liian raskaaksi, ja siksi hän haluaa nykyään elää avoimesti.
– En halua provosoida enkä vaadi, että kaikkien pitäisi täysin ymmärtää. Kunhan ihmisten annettaisiin olla omia itsejään.
Osa arkea tai nautinnollista pakoa velvollisuuksista
Johanna Pohtisen väitöskirjaansa varten keräämissä kinkyelämäkerroissa nousee esiin vaikeus hyväksyä oma kinky seksuaalisuus. Aineistossa ihmiset kertovat yrittäneensä elää ”vaniljana”, eli toteuttaa seksuaalisuuttaan ainoastaan normatiivisesti ja siten pyrkivän unohtaa oman kinkyytensä.
– Pidemmän päälle se ei vaan toimi. Kinkyys vaatii päästä ulos ja tulla toteutetuksi ja eletyksi jollain lailla, Pohtinen sanoo.
Ennakkoluuloista huolimatta moni kokee kinkyyden itselleen voimavarana ja ylpeyden aiheena. Itsensä tunteminen ja kinkyyden hyväksyminen voivat vahvistaa.
Johanna Pohtisen tutkimusmateriaalin mukaan mukaan kinkyt ovat usein myös avarakatseisia ja kokeilunhaluisia.
Lisäksi kinkyihmissuhteet koetaan usein hyvin merkityksellisinä, koska suhteissa on pakko käydä jatkuvaa keskustelua haluista ja tarpeista. Tämä on omiaan luomaan ja ylläpitämään luottamusta kumppaneihin.
Toisille kinkyys on osa arkea, toisille puolestaan pakokeino arjen harmaudesta.
– Se voi olla irtiotto velvollisuuksista ja rooleista, totaalirentoutumista ja jopa eskapismia. Piristysruiske tylsän arjen keskellä, Pohtinen kuvailee.
Kinkyys ei johdu traumasta
Suuren yleisön tietoisuuteen kinkyys ja etenkin sadomasokismi nousivat vajaat kymmenen vuotta sitten Fifty shades of Grey -kirjasarjan ja elokuvien myötä.
Tutkija Johanna Pohtinen huokaisee miettiessään tuolloisen julkisuuden merkitystä kinkyille itselleen.
– Se antoi vääristyneen kuvan sadomasokismista. Päähenkilö esitetään niin traumatisoituneena, ettei hän pysty toteuttamaan seksuaalisuuttaan kuin sadismin kautta. Näin vahvistettiin ennakkoluuloa, että kinkyys johtuisi traumasta.
Ennakkoluulojen taustalla on myös se, että Suomessa sadomasokismi ja fetisismi poistettiin sairausluokituksesta vasta vuonna 2011. Esimerkiksi Tanskassa näin tehtiin vuosina 1994 ja 1995.
Toni Arosuvia harmittaa, että viihteessä kinkyyttä yhä pilkataan. Hän muistelee Modernit miehet -sarjassa näkemäänsä jaksoa, jossa pariskunta päätti piristää seksielämäänsä.
Naisen odottaessa makuuhuoneessa mies saapui paikalle päästä varpaisiin lateksivaatteisiin pukeutuneena. Kohtaus teki miehen naurunalaiseksi.
– Moni katsoja voi pitää kohtausta hauskana vitsinä, mutta minua se satutti, Arosuvi kertoo.
Lisää keskustelua, vähemmän kauhistelua
Kanssaihmisiltä sekä Arosuvi että Pohtinen toivovat neutraalia suhtautumista. Niin kauan kun kinkyyteen liitetään outouden leima, joutuvat ihmiset tarkasti miettimään mitä uskaltavat omasta arjestaan missäkin yhteydessä kertoa.
Jos työpaikan kahvipöydässä keskustellaan viikonloppukuulumisista, voiko kinky kertoa olleensa samanhenkisen porukan kanssa mökkeilemässä? Tai voiko syntymäpäiväjuhlissa kertoa, että tuntee päivänsankarin sidontakurssilta?
– Stigma (häpeäleima) tulee esiin ihan arkisissa tilanteissa, koska kyse ei ole pelkästä seksistä vaan kinkyys on osa ihmisten arkea, selittää Johanna Pohtinen.
Salailu voi aiheuttaa stressiä ja huonontaa elämänlaatua. Se voi myös estää avun hakemista, jos se olisi tarpeen.
– Uskaltaako kinkyydestä kertoa vaikka lääkärissä, vai aletaanko siellä miettiä, mikä sinussa on vikana kun tykkäät vaikkapa piiskaamisesta, Pohtinen kysyy.
Toni Arosuvi puolestaan toivoo, että kinkyydestä käytäisiin enemmän asiallista, yhteiskunnallista keskustelua.
– Valistus ja keskustelu olisi tärkeää, jotta kinkyys tunnistetaan ja tunnustetaan. Ihmisten turvallisuuden tunne lisääntyy, kun asiaa ei lakaista maton alle.
Aiheesta lisää: