Olet saattanut lenkillä huomata jokin rakennuksen perustuksessa oleva pienen, noin golfpallon kokoisen metallisen pallon. Samanlaisia palloja on kivissä ja kallioissa ympäri Suomea. Nuo rautaa tai terästä olevat pallot ovat korkeuskiintopisteitä. Ne on asennettu tiukasti kiinteään kallioon, isoon maakiveen tai talon perustukseen.
Niitä tarkkailemalla Maanmittauslaitos näkee, kuinka paljon maanpinta kohoaa verrattuna merenkorkeuteen. Maankohoaminen on hyvin eritahtista eri puolilla maata. Esimerkiksi Kaakkois-Suomen alueella maa kohoaa noin 3-4 millimetriä vuodessa, kun taas Vaasan seudulla ja Merenkurkussa vauhti on yli tuplastinopeampaa, noin 8-9 millimetriä vuodessa.
Siellä mennäänkin maailmanennätysvauhtia.
On tehty laskelmia, joiden mukaan maa tulee nousemaan niin paljon, että 2000 vuoden kuluttua sieltä olisi maayhteys Ruotsiin. Toisaalta ilmastonmuutos on vaikeuttanut laskelmien tekemistä.
Sisämaassa maankohoamista ei juuri huomaa, sillä myös vesistöt nousevat saman verran, sanoo tutkimusprofessori Markku Poutanen Maanmittauslaitoksen paikkatietokeskuksesta.
Ei haittaa rakennuksille
Tietoa kerätään Suomen viralliseen korkeusjärjestelmään. Joillakin kaupungeilla on myös omia tietokantoja, joihin tuloksia kerätään. Tietoja käytetään muun muassa talojen ja teiden rakentamisessa.
Maankohoamisesta ei ole haittaa esimerkiksi rakennuksille.
– Jos ajatellaan kaupunkien viemäriverkkoja ja taloja, niille maankohoamisesta ei koidu haittaa. Kohoamista tapahtuu niin suurella alueella, toteaa Poutanen.
Pitkällä tähtäimellä maa kohoaa eri tahtia jopa saman järven rannoilla. Näin on esimerkiksi eteläisen Saimaan ja pohjoisen Saimaan alueella. Vuosittain eroa tulee noin kahden millimetrin verran.
– Saimaan pohjoisreunalla maa näyttää ikään kuin kohoavan ja järven pinta vähän laskee. Saimaan eteläpuolella näyttää käyvän päinvastoin, sanoo Poutanen.
Muutos on niin pieni, ettei sitä yhden tai kahden ihmiselämän aikana havaitse. Lisäksi Saimaassa on paljon lasku- ja tulojokia, joten vedenpinnan muutokset ovat monien eri tekijöiden summa. Lisäksi Saimaan vedenpinnan korkeutta voidaan säädellä Imatralla Vuoksen juoksutuksella Venäjän puolelle.
Poutasen mukaan heti jääkauden jälkeen kaikki järvet laskivat länteen. Vuosituhansien maankohoaminen on tehnyt tehtävänsä ja Saimaa laskee nykyään eri suuntaan. Tulevina vuosikymmeninä ei suuria muutoksia tule.
– Tuhansien vuosien aikana kuitenkin voi tapahtua. Esimerkiksi lasku-uoma voi vaihtaa paikkaa, kuten se Saimaalla tuhansia vuosia sitten teki, kun Vuoksen uoma avautui, sanoo Poutanen.
Poutasen mukaan jääkauden jälkeen maa oli Suomessa noin 500 metriä alempana. Silloin maa nousi nopeasti, mutta nykyään kohoamisvauhti on hyvin tasaista. 200-300 vuoden aikana nousunopeus ei juuri muutu, mutta hidastuu hiljalleen koko ajan.
Meren rannalla eron huomaa vuosikymmenten aikana
Kotkan seudulla ero maanpinnan ja merenpinnan kohoamisessa on niin pieni, ettei maankohoamista juuri huomaa verrattuna parinkymmenen vuoden takaiseen aikaan. Sen sijaan Merenkurkussa ja Perämerellä eron voi huomatakin, sillä maankohoamisen ja vedenpinnan nousun ero on useita millimetrejä vuodessa.
Ilmatieteen laitoksen merentutkimusyksikön tutkija Ulpu Leijala on tekemässä väitöskirjaa Suomen rannikon tulevaisuuden meritulvariskeistä. Hän on selvittänyt tulevaisuudennäkymiä vuoteen 2100 saakka. Väitöskirja valmistunee parin vuoden päästä.
– Jos kehitys on tällaista kuin nyt, niin Suomen etelärannikolla vedenpinta on noin 30 senttimetriä korkeammalla vuonna 2100. Perämerellä muutos on toisenlainen. Perämerellä vedenpinta laskee 25-30 senttimetriä seuraavan 80 vuoden aikana, sanoo Leijala.
Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen etelärannikolla meritulvariskien ennakoidaan kasvavan tulevaisuudessa, kun taas Perämerellä meritulvien todennäköisyyksissä ei ole näköpiirissä suuria muutoksia kuluvan vuosisadan aikana.
Tulevaisuudessa isoja tulvia useammin?
Sellainen meritulva, joka toistuu tällä hetkellä Helsingin rannikolla harvoin, tapahtuu tulevaisuudessa paljon useammin.
– Esimerkiksi vuonna 2005 koettu tulva, joka nosti meriveden ennätyskorkeuksiin Suomenlahdella, arvioidaan vuosisadan lopun ilmastossa toistuvan Helsingissä keskimäärin joka toinen tai kolmas vuosi. Nyt vastaavia tulvia ennakoidaan olevan noin 50 vuoden välein, Leijala sanoo.
Vuonna 2005 merivesi nousi noin 1,5 metriä Helsingin rannikolla. Vettä tulvi muun muassa kauppatorille ja useat kiinteistöt kärsivät tulvasta.
Itämeren vedenpinnan muutokset ovat monen tekijän summa. Ne eivät ole suoraan verrannollisia esimerkiksi maailmanlaajuiseen vedenpintojen muutokseen. Suurin haaste Leijalan mukaan on Grönlannin ja Etelämantereen mannerjäätiköiden käyttäytymisen vaikea ennustaminen.