Viimeinen elossa ollut Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt on kuollut. Gerdt kuoli 98-vuotiaana tänään sunnuntaiaamuna Oulunkylän kuntoutussairaalassa Helsingissä. Gerdtin kuolemasta kertoi Mannerheim-ristin ritarien säätiö.
Gerdt oli syntynyt 28.5.1922 Heinävedellä. Hän oli sodassa taistelulähettialiupseerina Jalkaväkirykmentti 7:ssä ja hänet nimitettiin ritariksi 8. syyskuuta 1942.
Kaikkiaan jatkosodassa Mannerheim-ristin ritarin arvon ja kunniamerkin sai 191 suomalaista sotilasta. Mannerheim-rististä tuli sodanaikaisista tunnustuksista arvostetuin, sillä sen saamiseksi täytyi olla erityisen painavat perustelut. Lisäksi se voitiin myöntää sotilaalle sotilasarvosta riippumatta.
Talvisotaan jo 17-vuotiaana
Heinävedellä 28.5.1922 syntynyt Kaiho Tuomas Albin Gerdt kävi kansakoulun jälkeen Mikkelin kaupungin kauppakoulua. Vuonna 1939 alkaneeseen talvisotaan hän osallistui jo 17-vuotiaana. Hän oli tuolloin vartiointi- ja evakuointitehtävissä Rantasalmella.
Tuomas Gerdt kertoi Ylen haastattelussa joulukuussa 2007, miten talvisodan sotilaiden koettelemukset saivat hänet alaikäisenä lähtemään vapaaehtoisena puolustamaan nuorta itsenäistä Suomea.
– Pohjana päätökselle olivat talvisodan sankarit, jotka puolustivat ja torjuivat ylivoimaisen vihollisen talviolosuhteissa. Jouduin saattamaan talvisodassa kaatuneita sankarivainajia viimeiseen lepoon Rantasalmen kirkkomaahan. Kun omaiset – äidit, isät, siskot, veljet, morsiamet, puolisot ja alaikäiset lapset – olivat surusaattueessa, niin jotain piti tehdä. Tämä oli se kannustus, joka sai minut jo joulukuun puolella ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi.
Gerdt kertoo, että hänen lisäkseen samaan aikaan vapaaehtoiseksi ilmoittautui neljä nuorta miestä.
– Vapaa isänmaa meillä oli ajatuksena, ja se tuotiin julki. Katsoimme, että omalta osaltamme meidän täytyy tämä tehdä.
Neuvokas ja rohkea sotilas
Jatkosota alkoi 25.6.1941, jolloin alikersantti Tuomas Gerdt aloitti taistelulähettinä. Tehtävässään Gerdtin kerrotaan kunnostautuneen jo sodan alkuvaiheissa.
Mannerheim-ristin myöntämisperusteissa kerrotaan, että Gerdt toimi erittäin vaikeissa olosuhteissa, mikä vaati paitsi rohkeutta, myös kyvyn tehdä nopeita itsenäisiä ratkaisuja ja annoksen synnynnäistä neuvokkuutta.
Gerdt esimerkiksi haki tykistön apua, kun vihollinen oli yllättämässä Gerdin komppanian. Gerdt joutui ylittämään maastonkohdan, jota vihollinen tulitti raskaasti. Tällä teollaan alikersantti Gerdt pelasti komppaniansa suurilta tappioilta.
– Monissa muissa kiperissä tilanteissa on hän kylmäverisesti ja itseään säästämättä suorittanut tekoja, joitten arvon tuntee vain sellainen, joka on joutunut johtamaan joukkoja tilanteissa, milloin kaikki muut yhteydet ovat poikki ja milloin vain miehinen kunto ja urhoollisuus voivat toimittaa perille annetut käskyt ja ilmoitukset, kerrotaan perusteluissa.
Heinäkuussa 1942 Kannaksella Sevastopolista käydyn taistelun aikana alikersantti Gerdt ilmoittautui vapaaehtoisena tekemään vastaiskua määrättyyn osastoon. Ensimmäisenä miehenä hän syöksyi eteen päin tuhoten konepistoolillaan ja käsikranaateilla kymmeniä vihollisia. Gerdt pyrki aina pahimpaan ja ratkaisevimpaan paikkaan.
– Hänen esikuvansa vaikutti suuresti viimeisen vastaiskun onnistumiseen, ovat palkintoperusteiden viimeiset sanat.
Jatkosodan aikana Tuomas Gerdt kävi reserviupseerikoulun ja kotiutui sodasta vänrikkinä. Kapteeniksi hänet ylennettiin vuonna 1968.
Kotikaupungiksi Lappeenranta
Sodan jälkeen Tuomas Gerdt työskenteli metsäteollisuuden palveluksessa konttoristi- ja kirjanpitotehtävissä. Hänen viimeinen työpaikkansa oli Kaukaan tehtailla Lappeenrannassa, jossa hän toimi vuoteen 1987 saakka konttoripäällikkönä. Lappeenrannasta tuli myös Gerdtin eläkepäivien kotikaupunki.
Tuomas Gerdt oli aktiivinen sotaveteraanien aseman puolestapuhuja. Hän toimi aktiivisesti Mannerheim-ristin ritarien säätiössä ja säätiön puheenjohtajana vuoteen 2017 saakka.
Tuomas Gerdt on joutunut kokemaan myös sodanjälkeisen ajan, jolloin sotaveteraaneja ja sodassa mukana olleita suomalaisia ei arvostettu.
– Se oli erittäin ongelmallinen aika niille hyvin vaikeastikin haavoittuneille aseveljille, jotka olivat menettäneet näön tai kuulon, jalan tai käden. Heitä piti muistaa lohduttaa, että kyllä tämä tästä menee. Kestimme sen, kun muistimme kävelevämme itsenäisessä vapaassa Suomessa, jolla on oma itsemääräämisoikeus, kertoi Tuomas Gerdt Ylen haastattelussa vuonna 2007.
Vuonna 1994 presidentti Martti Ahtisaari alkoi kutsua kaikki Mannerheim-ristin ritarit tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle, johon ritarit saapuivatkin ensimmäisten joukossa.
Tuomas Gerdt oli luonteeltaan vaatimaton. Hän ei halunnut korostaa omaa osuuttaan sodassa, vaan muistutti, että oli siellä 600 000 muutakin taistelemassa Suomen puolesta.
Tuomas Gerdt kävi Linnan juhlissa niin kauan kuin hänellä terveyttä riitti. Hän osallistui Linnan juhliin suurella kunnnoituksella itsenäistä Suomea kohtaan.
– Menen sinne juhliin nimenomaan juhlimaan Suomen itsenäisyyspäivää. Se on erittäin arvokas ja miellyttävä tilaisuus.
Vuonna 2007 Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt pohti 90-vuotiasta Suomea ja sen tulevaisuutta. Hänen mielestään kansan yksimielisyys on tae itsenäiselle Suomelle jatkossakin.
– Nykymaailmassa meillä on itsemääräämisoikeus. Se jatkuu, kunhan kansa pysyy yksimielisenä. Tämä yksimielisyys oli eräs pohja talvi- ja jatkosodan aikana, että saatii torjuntavoitto molemmissa taisteluissa, sanoi Tuomas Gerdt.
Gerdt oli hieman hämillään saamastaan huomiosta. Hän muistutti vuoden 2015 itsenäisyysjuhlissa, että arvo pitää antaa kaikille sotilaille, kaatuneille ja haavoittuneille.
– Minä olen tavallinen sotaveteraani ja sotainvalidi. Suomi on hyvä maa. Sitä kannatti puolustaa, ja kannattaa edelleen rakastaa ja pitää yllä – niin ajatuksissa, töissä kuin tavoissakin. Näin sanoi rykmentin komentajani Adolf Ehrnrooth, Gerdt sanoi tuolloin.
Gerdtiä haastateltiin Linnan juhlissa myös vuonna 2009. Haastattelun voi katsoa Yle Areenasta täältä.
Lue lisää:
Mannerheim-ristin ritari numero 95, Tuomas Gerdt: Olen vain tavallinen sotaveteraani
Viimeinen Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt täyttää tänään 95 vuotta