Psykologian tutkija Virpi-Liisa Kykyri eristäytyy välillä kammioonsa tutkimaan ja kirjoittamaan. Hän nauttii siitä, että työ etenee, eikä välitä nähdä ketään. Muu maailma unohtuu.
Kun tutkija kömpii kammiostaan jälleen ihmisten ilmoille, hän suorastaan ahmii sosiaalisia kontakteja. Puhetta pulppuaa ja kaipuun ihmisten pariin tuntee kehossa asti. Silloin hän huomaa, kuinka osa omasta ihmisyydestä oli yksinäisyydessä ikään kuin liukumassa pois.
Toisaalta olo saattaa olla aluksi vähän outo sosiaalisissa tilanteissa.
– Meillä kotipuolessa Keski-Pohjanmaalla sanotaan, että sitä vähän messettyy ja sitten kun pääsee ihimishin niin pitää ensin vähän oudoksua, että kuinka tämä lähtee menemään, Kykyri kuvaa.
Koronan takia monen suomalaisen ihmiskontaktit ovat huvenneet. Iso osa tekee etätöitä, sosiaalisia tilanteita vältellään ja keväällä kouluakin käytiin pitkälti etäyhteyksin.
Mitä meille oikein tapahtuu, kun olemme eristyksissä muista? Tekeekö sosiaalinen eristäytyminen meistä metsäläisiä? Hupenevatko sosiaaliset taidot?
– Sosiaaliset taidot eivät voi kehittyä, jos niitä ei pääse harjoittelemaan. Ihmisen kieli ja mieli kehittyvät vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Tarvitsemme tätä yhteyttä kaiken ikäisinä. Jos se estyy, sillä on pitkään kestäessään haitallisia vaikutuksia. Yksi on kokemus yksinäisyydestä, psykologian yliopistolehtorina Jyväskylän ja Tampereen yliopistossa työskentelevä Kykyri sanoo.
Keho ja mieli sairastuvat yksinäisyydessä
Yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyminen voivat johtaa jopa fyysiseen sairastumiseen. Esimerkiksi sydän- ja aivoinfarktiriski kohoaa selvästi, jopa kolmanneksella.
– Yksinäisyys heikentää elimistön puolustusmekanismeja. Tukea tarjoava sosiaalinen kontakti muihin ihmisiin puolestaan vähentää sairastumisriskiä, koska se suojaa stressiltä ja parantaa immuunipuolustusta, Kykyri summa tutkimusten tuloksia.
Avioliitto ja yhdessä asuminen puolestaan suojaavat monilta sairauksilta, kirjoittaa lääkäri ja professori Jussi Huttunen. Avioliitossa elävän 50-vuotiaan suomalaismiehen elinajan odote on viidestä seitsemään vuotta pidempi kuin samanikäisen yksinasuvan miehen.
Parisuhde suojaa Huttusen mukaan etenkin sydän- ja verisuonitaudeilta. Erään katsauksen mukaan yksin elävien kuolleisuus niihin on noin 40 prosenttia suurempi kuin avioliitossa elävien.
Äärimmäinen eristäytyminen saattaa vaikuttaa jopa aivojen fyysiseen kokoon. Esimerkiksi Antarktiksella 14 kuukautta eläneiden tutkijoiden aivot pienentyivät matkan aikana. Uusien muistojen kehittymiseen liittyvä hippokampuksen pykäläpoimu kutistui seitsemän prosenttia. Myös tutkijoiden tulokset älykkyystesteissä huononivat.
Saksalaistutkijat seurasivat muutoksia ja arvelivat, että ne johtuvat pitkästä eristäytymisestä ja elämän yksitoikkoisuudesta Antarktiksen tutkimusasemalla.
"Sosiaalinen kipu on hälytysmerkki. Se kehottaa toimimaan. Eristäytymisaikana emme voi toimia hälytysmerkin antaman tiedon mukaisesti."
Virpi-Liisa Kykyri
Yksinäisyys altistaa myös mielenterveyden häiriöille, kuten masennukselle ja ahdistukselle. Unen laatu heikkenee ja kognitiiviset toiminnot, kuten ajattelu, muisti ja oppiminen, kärsivät.
Masennus puolestaan johtaa usein noidankehään, sillä masentunut usein välttelee sosiaalisia kontakteja ja tulkitsee muiden viestit negatiivisesti.
Yksinäisyys aiheuttaa kipua
Sosiaalisten kontaktien hupeneminen ei kuitenkaan vaikuta kaikkiin ihmisiin samalla tavalla. Vapaaehtoisen eristäytymisen ikävät vaikutukset ovat pieniä. Pakotettu eristäytyminen taas johtaa herkästi ongelmiin.
– Ihminen voi voida ihan hyvin, jos hän on valinnut yksinään olemisen eikä koe kärsivänsä siitä. Vilkasta sosiaalista elämää kaipaavat taas voivat kokea pakotetun eristäytymisen pahana, Kykyri summaa.
Yksin oleminen sinällään on neutraali asia. Kyse on siitä, miten sen koemme. Jos yksinäisyys tuntuu ikävältä, ihmisessä herää sosiaalinen kipu. Se saattaa aktivoida aivoissa samoja alueita kuin fyysinen kipu.
– Sosiaalinen kipu on hälytysmerkki. Se kehottaa toimimaan. Eristäytymisaikana emme voi toimia hälytysmerkin antaman tiedon mukaisesti. Kohtaamiset, joissa koemme tulevamme kuulluiksi ja nähdyiksi, eivät ole mahdollisia, Kykyri sanoo.
Tilanne polarisoituu, totesi myös Valtioneuvoston asettama Tiedepaneeli raportissaan jo keväällä.
Raportin mukaan ahdistus- ja masennusoireet sekä stressi lisääntyivät keväällä etäopetuksen aikana osalla lapsista ja nuorista. Ikävät vaikutukset kasautuivat perheisiin, joissa oli jo ennestään taloudellista niukkuutta, väkivaltaa, päihdeongelmia tai mielenterveyden ongelmia.
– Sieltä voi tulla ketjuuntuvia vaikutuksia, joista emme vielä tiedä kovin paljoa, Kykyri toteaa.
Toisilla taas meni yhtä hyvin kuin ennenkin. Osa perheistä koki perheen yhteisen ajan ja läheisyyden lisääntyneen ja piti sitä hyvänä asiana.
Syrjäytyminen voi johtaa ihmissuhdeongelmiin
Lapset ja nuoret ovat erityisen alttiita sosiaalisen eristäytymisen vaikutuksille, sillä heidän sosiaaliset taitonsa ovat vasta kehittymässä. Lasten ja nuorten syrjäytyminen saattaa johtaa myöhemmin ihmissuhdeongelmiin ja sen myötä psyykkisiin sairauksiin.
Aivan pienimpiin lapsiin koronaeristys tuskin vaikuttaa kovin paljoa, sillä heidän sosiaaliset taitonsa karttuisivat joka tapauksessa aluksi perheen parissa. Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä tärkeämpiä ovat perheen ulkopuoliset suhteet erityisesti ikätovereihin.
– On tärkeää, että päiväkodit ja koulut on pystytty pitämään pääsääntöisesti auki, Kykyri sanoo.
Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat myös aiemmin sosiaalisten tilanteiden pelosta tai sosiaalisesta ahdistuksesta kärsineet. Korona-aika voi antaa heille luvan eristäytyä entistäkin enemmän muusta maailmasta.
Myös yksin asuvien ikäihmisten tilanne on aiheuttanut huolta. Kevään eristäytymiskehotus vei monelta heistä vähäisetkin kontaktit ulkomaailmaan.
– Ikäihmisten yksinäisyys on oikeasti iso yhteiskunnallinen kysymys, Kykyri toteaa.
Muiden auttaminen lisää hyvinvointia
Korona-aika ja sosiaalinen eristäytyminen jatkuu, ja nopea paluu normaaliin näyttää epärealistiselta.
Siksi Kykyri kehottaa etsimään uusia tapoja jakaa elämyksiä toistemme kanssa. Yhteisiä kokemuksia voi hakea vaikkapa taiteesta, luonnosta ja yhdessä liikkumisesta myös korona-aikaan.
– Kun jaamme yhteisen huomion kohteen, käytämme sosiaalisia taitoja ja harjoittelemme toisen näkökulman tavoittamista. Voimme tutkia yhdessä, miten me näemme saman asian, mikä siinä on sinun mielestäsi mielenkiintoista ja hienoa. Se voi olla vähän eri asia kuin mihin itse kiinnitän huomiota, Kykyri kuvaa.
"On hienoa, kuinka ihmisissä herää auttamistahto erilaisissa kriisitilanteissa."
Virpi-Liisa Kykyri
Muiden auttaminen lisää tutkitusti myös auttajan hyvinvointia.
– On hienoa, kuinka ihmisissä herää auttamistahto erilaisissa kriisitilanteissa, kuten Vastaamo-tietovuodon vuoksi. Sosiaalinen media täyttyi tuen ilmauksista ja avun tarjouksista. Sähköisten välineiden avulla voimme tukea toisiamme pitämään yllä kontakteja.
Mutta kuinka sitten käy sosiaalisille taidoillemme, kun kömmimme eristyskammioistamme jälleen ihmisten ilmoille?
– Kyllä ne taidot siellä ovat ja tulevat takaisin, kun tulee taas mahdollisuus käyttää niitä. Aluksi se saattaa tosin vaatia vähän totuttelua, varsinkin jos eristäytymisaika on ollut itseensä vetäytymistä, Kykyri rauhoittelee.