Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Stressi ja ahdistus eivät olisi voineet iskeä Marille huonompaan aikaan. Vastaamon kiristäjä iski juuri, kun Mari oli toipumassa vuosia kestäneestä vaikeasta masennuksesta.
– Koko ajan olen pelännyt, etten kerkeä ilmoittamaan kaikkialle henkilötietojeni vuotamisesta. Se on ollut stressaavaa ja väsyttävää.
Mari on yksi Vastaamon tietomurron uhreista. Emme käytä jutussa hänen oikeaa nimeään, koska julkisuus voi lisätä hänen ongelmiaan tietomurron uhrina.
Maria ahdistaa nimenomaan henkilötietojen vuotaminen, ei niinkään arkojen potilaskertomusten tuleminen julkiseksi.
Hän on kertonut terapiassa lähinnä itseään koskevista asioista. Marilla ei ole ollut syytä kertoa esimerkiksi arkaluonteisia asioita läheisistään.
Mieltä painaa odottaminen ja epätietoisuus siitä, miten henkilötietoja mahdollisesti käytetään hyödyksi. Samalla vaivaa tieto siitä, että poliisin rikostutkimus ja mahdolliset oikeudenkäynnit kestävät pitkään.
Nyt Maria pelottaa, että tietovuoto haittaa hänen toipumistaan.
Identiteettivarkauksien määrät kasvavat
Suomalaiset tekevät entistä enemmän rikosilmoituksia identiteettivarkauksista. Poliisin tilastojen mukaan viime vuonna identiteettivarkauksista tehtiin 4 022 ilmoitusta.
Kolme vuotta aiemmin rikosilmoituksia tehtiin 3 354. Helsingin poliisin rikoskomisario Hannu Kortelainen selittää lukujen kasvua osaltaan sillä, että kyse on tuoreesta rikosnimikkeestä.
Identiteettivarkaus otettiin osaksi rikoslakia loppuvuodesta 2015. Muutoksella haluttiin turvata uhrin asemaa.
Aiemmin nettikaupat ja luotonantajat olivat petosrikoksissa lähes ainoastaan asianomistajia, koska niitä huijattiin väärillä henkilötiedoilla ja ne joutuivat maksamaan vahingot tapahtuneesta.
Lakimuutoksella haluttiin selkeyttää tilannetta siten, että myös identiteettivarkauden kohteeksi joutunut henkilö oli uhri.
– Jos sinun tiedoillasi tilataan nettikaupasta tavaraa, vahinko jää lähtökohtaisesti joko rahoitusyhtiölle tai kaupalle. Et ole silloin petokseen asianomistaja ja jäät hieman välitilaan.
Iso osa identiteettivarkauksista liittyykin talouspetoksiin. Turva- ja vakuutuspalveluita tarjoavan MySafetyn selvityksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan suomalaiset menettivät identiteettivarkauden takia 140 miljoonaa euroa pelkästään vuonna 2018.
Yhtiön laskelmien mukaan uhrit kärsivät keskimäärin hieman yli 1 000 euron tappion. Yleisimmin henkilötietoja käytettiin tavaroiden ja palveluiden ostamiseen verkossa.
Joissakin tapauksissa rikollinen muutti uhrin osoitetietoja, hankki pankkitunnuksia tai onnistui saamaan lainaa uhrin tiedoilla.
Ajokortin putoamisesta tuli pitkä piina
Identiteetin voi menettää muuallakin kuin verkossa. Turkulainen Petra pudotti kaikki lompakossa olleet korttinsa lounasreissullaan noin vuosi sitten.
Petra ei halua esiintyä omalla nimellään, koska hänen tapauksensa on tällä hetkellä tutkinnassa ja etenee mahdollisesti tuomioistuimeen.
Hän huomasi korttien katoamisen noin viisi minuuttia sen jälkeen, kun hän oli pudottanut ne. Joku oli tällä välillä ehtinyt varastaa ne.
Muutaman kuukauden päästä korttien putoamisesta Petran puhelin soi. Ystävälliseltä kuulostanut mies soitti ja kysyi, voisiko hän lähettää ajokortin Petralle.
– Ajattelin, että ihanaa kun ei tarvitse stressata asiasta. Annoin hänelle osoitteeni ja tarjouduin maksamaan löytöpalkkion. Hän vastasi, ettei tarvitse mitään.
Petran hälytyskellot alkoivat soida puhelun jälkeisenä päivänä, kun mies laittoi viestiä. Mies kertoi viestissään, että hän halusikin löytöpalkkion.
Mies ilmoitti viestissä eri nimen kuin puhelussa päivää aikaisemmin.
Petra ymmärsi, että mies pyrki onkimaan hänestä mahdollisimman paljon tietoja. Kuten sen, missä pankissa hän asioi, mikä oli hänen kotiosoitteensa ja puhelinnumeronsa.
"Varas oli yrittänyt hakea lainaa 32 eri paikasta. Mies oli laittanut lainahakemuksia sekä isoihin pankkeihin että pikavippifirmoihin."
Petra, uhri
Petra vaihtoi kotiosoitettaan ja otti omaehtoiset luottokiellot, jotta hänen tiedoillaan ei otettaisi lainaa.
Samalla hän selvitti, kuinka moni luotonantaja oli tarkistanut hänen luottotietojaan lainan myöntämistä varten.
– Varas oli yrittänyt hakea lainaa 32 eri paikasta. Mies oli laittanut lainahakemuksia sekä isoihin pankkeihin että pikavippifirmoihin.
Mies ei saanut lainoja yhdestäkään pankista tai pikavippifirmasta.
Petran taloudelliset menetykset ovat olleet tähän mennessä vähäisiä, kuten usein vastaavissa tapauksissa.
Yleensä vahinkojen maksajaksi joutuu yritys tai luottolaitos, joka luottaa vääriin henkilötietoihin.
Ikävintä Petran mielestä onkin ollut epätietoisuus. Hän ei tiedä, mitä hänen henkilötiedoillaan tehdään ja millaisiin vastuisiin hän voi joutua.
– Tämähän voi jatkua vuosia ja laskuja voi mennä perintään, enkä voi tehdä asialle mitään.
Ajokortin ja henkilötunnuksen varastaminen fyysisessä maailmassa on pieni osa identiteettivarkauksien kokonaisuutta.
Helsingin poliisin Kortelaisen näppituntuma on, että yli yhdeksän kymmenestä tapauksesta on lähtenyt liikkeelle netin tietovuodosta.
Ennen Vastaamoa suurin tapaus oli Itä-Suomen yliopiston ja Työtehoseuran järjestelmistä lähtenyt tietovuoto, jonka seurauksena yli 16 000 henkilön tietoja tuli julkisiksi vuonna 2011.
Näillä tiedoilla tehtaillaan yhä petoksia. Uhrit joutuvat kuitenkin samanlaisiin vaikeuksiin, oli henkilötiedot saatu mitä reittiä tahansa.
Vastaamo lisännyt hakemuksia vaihtaa henkilötunnusta
Digi- ja väestötietovirasto on saanut 75 hakemusta, joissa pyydetään henkilötunnuksen vaihtoa. Normaalisti hakemuksia tulee 5–20 vuodessa.
Ylijohtaja Timo Salovaara uskoo, että kansalaiset ovat laittaneet hakemukset kiireesti vireille Vastaamon tietomurron jälkeen.
Lisää on todennäköisesti vielä tulossa, sillä Vastaamon järjestelmistä on uskottu vuotaneen 40 000 ihmisen henkilötiedot. Uuden henkilötunnuksen saaminen ei ole kuitenkaan helppoa. Henkilötunnus on tarkoitettu pysyväksi ja sen vaihtamiselle on laissa tiukat ehdot.
Vaihtaminen on mahdollista vain silloin, kun ihminen korjaa sukupuolensa, joutuu toistuvasti rikoksen uhriksi tai hänen henkeään uhataan.
– Ehdot ovat erittäin tiukat. Pitää olla olemassa henkilöön kohdistuva uhka, henkirikos tai pahoinpitely. Kyseessä voi olla esimerkiksi todistajansuojelu, jolloin henkilön identiteetti on muutettava ja hänen olinpaikkansa kätkettävä, Salovaara sanoo.
Jos kyse on taloudellisesta väärinkäytöstä, uhkan on on oltava lain mukaan toistuvaa ja pysyvää. Se, että henkilötunnus ja terapiatiedot ovat päätyneet kiristäjälle, ei nykylain mukaan riitä perusteeksi henkilötunnuksen vaihtamiseen.
– Tutkimme nämä hakemukset huolellisesti. Vaikka olisi hyvää tahtoa ratkaista asia, se ei välttämättä riitä. Suomessa mennään perustuslain mukaan, Salovaara sanoo.
Myös maan hallituksella on kova kiire näyttää, että Vastaamon uhrien puolesta tehdään jotain.
Valtiovarainministeriössä pohditaan, pitääkö uusien henkilötunnusten saamista helpottaa silloin, kun on tapahtunut rikos. Valtion sähköisten palvelujen kehittäminen on kuntaministeri Sirpa Paateron (sd.) vastuulla.
Nopeita ratkaisuja ei kuitenkaan ole tulossa. Ensin kuullaan asiantuntijoita, jotka pohtivat, voisiko lakia henkilötunnusten muuttamisesta tulkita niin, että tunnusten vaihtaminen onnistuisi nykyistä sutjakammin.
Digi- ja väestötietoviraston Salovaara ei usko, että henkilötunnusten vaihtaminen on uhreille paras ratkaisu. Paremmin tietomurtoja voidaan ehkäistä siirtymällä nettiasioinnissa vahvaan tunnistautumiseen.
Se tarkoittaa esimerkiksi pankkitunnusten käyttöä.
Henkilötunnuksen vaihtaminen voi myös olla piinaavaa ja vaivalloista.
Henkilötunnuksen vaihtaminen vaikeutti elämää
Helsinkiläinen Susanna Viljanmaa sai kolme vuotta sitten uuden henkilötunnuksen, kun oli korjannut sukupuoltaan.
Viljanmaa muistaa, että ensimmäiset vaikeudet alkoivat heti.
– Esimerkiksi lääkereseptit olivat saattaneet jäädä vanhalle henkilötunnukselle.
Muutama kuukausi henkilötunnuksen vaihtamisen jälkeen Viljanmaa mietti, että tästähän selvittiin oikeastaan hyvin.
– Hankaluudet alkoivat siinä vaiheessa, kun olin ilmoittanut uuden henkilötunnuksen pankkiin.
Viljanmaa ei enää nähnyt luottokorttinsa tapahtumia netissä. Hän sai omituisia luottokorttilaskuja ja karhuja, vaikka oli maksanut laskut ajallaan.
Asiaa selvitettiin vuosien varrella useaan kertaan, kunnes oltiin taas lähtöpisteessä.
– Lopulta viime keväänä pankki myönsi, ettei saa henkilötunnustani toimimaan. Todettiin, että ainoa vaihtoehto on vaihtaa pankkia.
Susanna Viljanmaalla on ollut ongelmia myös postin ja puhelinoperaattoreiden kanssa.
Oli yllättävää huomata, miten paljon yksi numerosarja ja muutama kirjain määrittelevät ihmisen elämää.
Viimeinen niitti tuli, kun Viljanmaa yritti kirjautua opintopolun sivuille.
– Siellä minulle ilmoitettiin, että sinua ei ole olemassakaan.
Opintopolku on Opetushallituksen nettisivu, johon kerätään tieto opiskelusta ja oppilaitoksista.
Viljanmaa ei suosittele henkilötunnuksen vaihtoa kenellekään kuin pakon edessä.
Hänellä ei ollut vaihtoehtoa. Suomessa henkilötunnus on vaihdettava, kun sukupuoli korjataan miehestä naiseksi tai päinvastoin.
Haastattelun jälkeen Viljanmaa lähettää vielä tekstiviestin: “Tajusin vasta jälkikäteen, että (asuntoni) osakekirjassa on luultavasti vielä vanha henkilötunnus”.
Roistot jäävät myös kiinni
Identiteetin menettämisellä on pitkät jäljet. Timo kadotti ajokorttinsa armeija-aikana vuonna 2001, paluureissullaan lomilta takaisin varuskuntaan.
Kun hän kahden viikon päästä oli lähdössä taas lomille, poliisit olivat häntä vastassa varuskunnan portilla.
Timon kuulustelu ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Hän oli ollut kaksi edellistä viikkoa armeijassa, eikä ollut voinut syyllistyä petoksiin, joista häntä epäiltiin.
Poliisit ovat saaneet selvitettyä noin puolet identiteettivarkauksista viime vuosina.
Poliisihallitus
Varas oli ehtinyt varastaa elokuvia 68 vuokraamosta ympäri Suomea. Myöhemmin varas vuokrasi autoja ja avasi mobiililiittymiä, eikä huijari koskaan maksanut laskujaan.
– Hän ei ehtinyt tekemään näitä kuin kuukauden, mutta se oli todella systemaattista. Hänen elämänsä keskittyi pelkästään siihen, että hän sai mahdollisimman paljon käytettyä ajokorttia hyödykseen, Timo sanoo.
Poliisi sai varkaan kiinni itse teosta, kun hänet tunnistettiin videovuokraamon kameroista.
Poliisihallituksen tilastojen mukaan viranomaiset ovat saaneet selvitettyä noin puolet identiteettivarkauksista viime vuosina. Esimerkiksi viime vuonna poliisin selvitysprosentti oli 48,4.
Timon piina ei kuitenkaan päättynyt syyllisen löytämiseen. Timo joutui vuosia todistamaan esimerkiksi viranomaisille, että hän oli todella hän.
Samalla arkipäiväisten tavaroiden ostaminen vaikeutui. Varsinkin videovuokraamoiden ja teleoperaattoreiden luotto häneen oli kortilla.
– Kun olin hakemassa puhelinliittymää 10 vuoden päästä varkaudesta, sielläkin tsekkailtiin tarkkaan, kuka olen.
Nyt Timon elämä on normalisoitunut, vaikka hän jännittää yhä passin hakemista ja paperitöiden tekemistä. Asioiden hoitaminen vaatii aina silloin tällöin lisätöitä.
Mutta mitä mieltä identiteettivarkauksien uhrit ovat esitetyistä keinoista, joilla pyritään helpottamaan uhrien asemaa?
Timo ja muut jutussa haastatellut identiteettivarkauksien uhrit ihmettelevät, miksi henkilötunnuksilla voi yhä saada niin paljon vahinkoa aikaiseksi.
Uhrit toivovat, että viranomaiset, pankit ja verkkokaupat käyttäisivät nykyistä enemmän vahvennettua tunnistautumista
Vastaamo-vyyhdin uhrin Marin toive liittyy maksullisiin omaehtoisiin luottokieltoihin. Hän on nyt työkyvyttömyyseläkkeellä, eikä hänellä ole varaa maksaa kahdesta luottokiellosta.
– Minulla menivät luottotiedot, kun sairastuin aiemmin. Poliisilaitoksella sanoivat, että minun kannattaa siitäkin huolimatta tehdä omaehtoinen luottokielto. Rikolliset saattavat ostaa osamaksuilla tuotteita verkkokaupoista.
Voit keskustella artikkelista 11.11.2020 kello 23 asti.
Lue lisää: