Pöydällä on amerikkalaista jalkapalloa muistuttava puinen esine.
Kokokin on lähes sama, tosin jenkkifutiksen peliväline painaa suurimmillaan alle 500 grammaa, tämä noin 3,5 kiloa.
Soikeat, pehmeäkaariset muodot houkuttavat sivelemään ja keinuttamaan laitetta kädellä. Keskellä kuperaa pintaa on juomalasin pohjan mentävä syvennys.
– Tämä on kutsumanimeltään Sointu, esittelee vastaava asumisohjaaja Mervi Kuusela laitetta.
Soinnun oikea nimi, CRDL, istuu liian kankeasti suomalaiseen suuhun. Kannuslaisen kehitysvammaisten asumisyksikön asukkaidenkin on helpompi sanoa, että haluavat Soinnun kuin pyytää saada käyttää CRDL-teknologiaa hyödyntävää vuorovaikutuslaitetta.
Tulee sellainen äidin ja lapsen yhteinen kokemus. Ollaan lähellä toista.
Niina Kortetmaa
Hollannissa kehitelty laite muuttaa ihmisten välisen kosketuksen erilaisiksi ääniksi.
Se on tehty muistisairaita varten, mutta sitä voi käyttää myös muiden kommunikaatio-ongelmista kärsivien kanssa.
Tarkoituksena on luoda yhteys toiseen katseen, kosketusten ja äänien avulla, kun normaali keskustelu ei ole mahdollista.
Ääni laskee ja nousee kosketuksen voimasta
Niina ja Jesse Kortetmaa istahtavat pöydän ääreen. Molemmat laittavat toisen kätensä laitteen pinnalle. Äiti alkaa vapaalla kädellä sivellä hiljaa poikansa toista kättä.
Vuorovaikutuslaite reagoi heti. Ilmoille pulpahtelee ääni joka voimistuu ja vaimenee äidin kosketuksen voimakkuudesta.
Se kuulostaa vähän steelpannujen ja hawaijinkitaran sekoitukselta.
Vuorovaikutus-sukkula ja kädet muodostavat ”suljetun piirin”, jota puukuoreen kätketty elektroniikka ja ohjelmisto tarvitsevat älytäkseen muuntaa kosketuksen ääniksi.
Nyt ryhmäkodin huoneessa pimpahtelee terävästi, kun Niina naputtelee sormenpäillä nopeasti Jessen ihoa. Lyhyet sävelet kuulostavat sateen ropinalta pianon koskettimilla.
Välillä osat vaihtuvat ja Jesse haluaa koskettaa.
Poika ja äiti katsovat toisiaan. Hymy venyy korviin asti, kun kone viheltää ja jyskyttää junan lailla.
Ladattavalla akulla toimiva sukkula loihtii ilmoille 25 äänen kirjastostaan vaikka kissan kehräystä. Eläinten lisäksi kuunneltavaksi voi valita soittimet tai luonnon sekä kaupungin ja kodin äänimaailmat.
Muistikortille voi taltioida myös omia ääniä.
Takana kuukauden kokeilu
Kehitysvammaisten asumisyksiköt Auringonkukkakoti ja ryhmäkoti Ritarinkannus Kannuksessa ovat saaneet testata laitetta lokakuun 2020 alkupuolelta asti. Kuukauden kokemukset on kirjattu tarkasti ylös.
Laitehankinnat ovat iso investointi. RoboSotessa hoivayritykset voivat kauttamme kokeilla niitä ja päättää sitten, tuovatko ne lisäarvoa.
Lehtori, hankeasiantuntija Tarja Mäkitalo, Centria-ammattikorkeakoulu
Suomen ensimmäisen vuorovaikutuslaitteen on hankkinut Centria-ammattikorkeakoulu, jonka RoboSote-hankkeessa edistetään sosiaali- ja terveysalan hoivateknologiaa.
Lehtori, hankeasiantuntija Tarja Mäkitalo seuraa, kun Kortetmaat käyttävät Sointua ja iloitsee näkemästään. CRDL-teknologia tuo kommunikointiin aivan uuden ulottuvuuden, jossa hyödynnetään monia aistikokemuksia.
RoboSote etsii ja testaa älyteknologisia ratkaisuja soteyritysten hoivatyön tarpeisiin eli esimerkiksi vireyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseen, kuntoutukseen, asumisen turvallisuuteen ja virtuaaliyhteydenpitoon.
Vuorovaikutuslaitteen lisäksi kokeiltavana on muun muassa kuntouttava interaktiivinen lattia, rauhoittava älytyyny, robottilusikka ja elintoimintojen etämonitorointi.
– Laitehankinnat ovat iso investointi. RoboSotessa hoivayritykset voivat kauttamme kokeilla niitä ja päättää sitten, tuovatko ne lisäarvoa, Mäkitalo kertoo.
Esimerkiksi vuorovaikutuslaitte maksaa lähetyskustannuksineen kuutisentuhatta euroa.
Hetki kahdenkeskistä aikaa
Ryhmäkoti Ritarinkannuksen vastaava asumisohjaaja Mervi Kuusela uskoo teknologiaan ja naurahtaa olleensa aivan liekeissä, kun kuuli, että ryhmäkoti pääsee mukaan RoboSoteen.
Hänellä on vain hyvää sanottavaa vuorovaikutuslaitteesta, jota ryhmäkodin asukkaat käyttävät henkilökunnan ja omaistensa kanssa.
Laite rauhoittaa vilkkaita asukkaita, jolloin kontaktin saaminen heihin helpottuu.
Asukkaiden palautteen mukaan sointua on mukava käyttää ennen nukkumaan menoa. Myös aamu on kiva aloittaa pienellä hetkellä laitteen äärellä.
– Äänet, kosketus ja hetki kahdenkeskistä aikaa, jolloin esimerkiksi ohjaaja keskittyy vain sinuun, Kuusela perustelee, miksi vuorovaikutuslaite on saanut hyvän vastaanoton.
Vielä intensiivisempi yhteys hänen mukaansa syntyy, kun asukas käyttää laitetta omaisensa kanssa.
Se on helppo uskoa, kun katsoo Kortetmaita yhdessä Soinnun ääressä.
– Tulee sellainen äidin ja lapsen yhteinen kokemus. Ollaan lähellä toista. Jesse keskittyy ja kuulostelee. Tuntuu, että Jesse nautii ja itsellekin tulee hyvä olo, Niina Kortetmaa kuvailee.
Samaa mieltä on Jesse Kortetmaa. Oli mukavaa, kun äiti oli lähellä.
Lisää luettavaa: Anna Aaltonen, 40, ei puhu, mutta ilo paistaa kasvoista metsäretkellä – elämyksiä mahdollistavan apuvälineen saaminen on vammaisille vaikeaa
Tekoäly mullistaa terveydenhuoltoa – sote-valiokunta jumppasi, humanoidirobotti kyykytti