Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kulje näin, kulje näin, kulje pystypäin, silmä kirkas hehkuen. Askel varma voitokas, ryhti uljas uskaljas…

Tuttu työläiskappale raikui Helsingin Koiton salissa tammikuussa 2019.

Sadat parhaimpiinsa pukeutuneet vieraat lauloivat TUL:n marssia sadan vuoden ikään ehtineen Työväen Urheiluliiton kunniaksi. Yksi Suomen perinteikkäimmistä urheilujärjestöistä juhli syntymäpäiviään takavuosien liittoaktiivien ja presidentti Tarja Halosen kaltaisten korkean profiilin poliitikkojen johdolla.

Jugend-tyylisessä talossa vallitsi iloinen, liikuttunutkin tunnelma. Harva juhlapöytien antimista nauttinut vieras kuitenkaan sisäisti, miten paljon 100-vuotispäivien kulisseissa oli kuohunut.

– Se oli painajainen, joka ajoi meidät hulluuden partaalle. Työpaikan ilmapiiri oli hirveän ahdistunut. Siellä itkettiin, huudettiin ja raivottiin, TUL:n toiminnassa mukana ollut henkilö muistelee juhlavalmisteluja.

Hän, kuten suuri osa tämän jutun haastateltavista, haluaa kertoa kokemuksistaan nimettömänä. He ovat huolissaan seurauksista, joita puhuminen voisi aiheuttaa, sillä Työväen Urheiluliitto on edelleen tärkeä monille valtaa pitäville ihmisille.

Juhlavuosi ei ollut ainoa myrskyisä jakso TUL:n lähihistoriassa. Yle Urheilun lähteiden mukaan valtapeli, pahasti tulehtuneet henkilösuhteet ja kyvyttömyys löytää paikkaansa suomalaisessa liikuntakentässä ovat varjostaneet liittoa koko 2010-luvun. Ajanjaksoon on mahtunut myös oikeustaisteluja liiton ja sen työntekijöiden välillä. Takavuosien urheilun suurtoimija on ajautunut tilaan, jossa 1970- ja 1980-lukujen menestyksestä on jäljellä enää murto-osa.

Kovimmat arvostelijat, heidän joukossaan liiton entinen puheenjohtaja Kimmo Suomi, kokevat, ettei TUL:ää tarvita nykymuodossaan lainkaan.

– Työväen Urheiluliittoa ei tarvita valtakunnallisena liittona. 1,4 miljoonan euron valtionapua ei tarvita tällaisen organisaation pyörittämiseen, ellei sitten haluta muistella, millainen TUL joskus oli, liittoa vuosina 2016–2019 johtanut Suomi sanoo.

Vähenevästä jäsenmäärästä ja kasvaneesta kritiikistä huolimatta TUL kuuluu urheilu- ja liikuntakentän suurimpiin valtionavun saajiin. Kuluvana vuonna opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi TUL:lle veikkausvaroista 1,4 miljoonan euron yleisavustuksen.

Enemmän saivat ainoastaan Olympiakomitea (6,6 miljoonaa), Palloliitto (2,1 miljoonaa), Paralympiakomitea (2 miljoonaa), Voimisteluliitto (1,7 miljoonaa) ja Jääkiekkoliitto (1,5 miljoonaa) eli toisin sanoen kaksi suurinta kattojärjestöä ja kolme suurinta lajiliittoa.

– Ihmettelin jo liitossa töissä ollessani, miksei kukaan ole kyseenalaistanut TUL:n olemassaoloa. Välillä sitä mietti, onko siellä edes oikeaa halua kehittää liikuntaa, 2010-luvulla liitossa työskennellyt henkilö sanoo.

Kun muu suomalainen urheilujärjestökenttä on muuttunut 2010-luvun aikana ja yhdistänyt toimintojaan, TUL on pysynyt erillisenä saarekkeenaan. Jopa liiton intohimoiset puolustajat myöntävät, että TUL:n on ollut vaikeaa löytää itselleen tehtävää, joka erottaisi sen toiminnan lajiliitoista tai muista järjestöistä. Selvä rooli olisi nykypäivänä elinehto, sillä suomalaisen urheilurahoituksen tulevaisuus on herättänyt viime aikoina kovaa huolta.

Yle Urheilu tutki satoja Työväen Urheiluliiton opetus- ja kulttuuriministeriöön toimittamia asiakirjoja kuten valtionavustushakemuksia, toimintakertomuksia ja tilinpäätöksiä vuosilta 2006–2019. Haastattelimme parikymmentä liiton toimintaa tuntevaa henkilöä selvittääksemme, mitä TUL:ssä on tapahtunut kymmenen viime vuoden aikana.

Tavoitteena oli löytää vastaus kahteen kysymykseen. Mikä on TUL:n nykyinen rooli Suomen liikunta- ja urheilukentässä ja mihin vuosittainen miljoonapotti menee?

Menestysvuosista identiteettikriisiin

Ymmärtääkseen nykypäivän Työväen Urheiluliittoa on ymmärrettävä sen historiaa. Se on TUL:llä komea.

– TUL menetti huippu-urheilustatuksen mukana osan sielustaan. 1990-luvun muutoksesta ei päästy vielä 2010-luvulle tultaessa millään tavalla yli, takavuosina TUL:n johtotehtävissä toiminut henkilö kuvailee.

Hänen mukaansa liitto on jäänyt merkittävän historiansa vangiksi. TUL:n entinen puheenjohtaja Kimmo Suomi on samaa mieltä. Suomen mukaan haluttomuus päästää irti menneisyydestä ja vanhoista toimintatavoista on jarruttanut TUL:n kehitystä näihin päiviin.

– Etsimme TUL:lle oikeaa profiilia koko johtokauteni. Liitossa haluttiin olla mukana entisessä, kilpaurheiluun keskittyvässä järjestelmässä. Lajilisenssien ja lajimonopolien kentässä työläisurheiluasialle ei ole kuitenkaan tarvetta. TUL:llä ei ole siellä mitään tekemistä, Suomi sanoo.

Tukevasti miljoonakerhossa

Vaikeudet löytää uutta roolia Suomen liikuntakentässä eivät ole horjuttaneet valtionavustusten jakajien uskoa Työväen Urheiluliiton tarpeellisuuteen.

TUL on saanut 2010-luvulla opetus-ja kulttuuriministeriöltä 1,4–1,6 miljoonan euron vuosittaista yleisavustusta. Vuodesta 2017 TUL:n saaman yleisavustuksen määrä on vakiintunut 1 410 000 euroon.

Kaikista urheilu- ja liikuntajärjestöistä TUL on saanut 2010-luvulla viidenneksi eniten yleisavustusta, yhteensä lähes 17 miljoonaa euroa. Siinä missä lajiliittojen avustuspotti on vaihdellut viime vuosikymmenellä suurestikin, TUL on pysynyt vuodesta toiseen tukevasti miljoonakerhossa. Esimerkiksi suurten harrastajamäärien Salibandyliitto alkoi saada miljoonaluokan avustusta vasta vuodesta 2016.

Ministeriön mukaan TUL on saanut 2010-luvulla yleisavustusten lisäksi lähes 800 000 euroa erilaisiin projekteihin myönnettyjä valtion erityisavustuksia. Liitto sai muun muassa 275 000 euroa 100-vuotisjuhlavuotensa tapahtumien järjestelyyn.

TUL:n saamat avustukset ovat herättäneet viime vuosina urheilupiireissä kysymyksiä ja kritiikkiä – eikä vähiten sen vuoksi, että liiton toiminta on jäänyt nuoremmille sukupolville tuntemattomaksi. Moni tämän jutun haastateltavista sanoo ymmärtävänsä arvostelun täysin.

– Valtionavustus on tullut TUL:lle kuin manulle illallinen. Sen TUL on aina osannut: tehdä mahdollisimman hyvät valtionapuhakemukset, entinen puheenjohtaja Suomi sanoo.

Moni Yle Urheilun haastateltavista epäilee, että TUL:n on saanut valtionapua poliittisten kytköstensä avulla. Liitosta on ponnistettu vielä viime vuosikymmenellä poliittisiin huippupesteihin. Esimerkiksi tähänkin juttuun haastateltu TUL:n pitkäaikainen puheenjohtaja Sirpa Paatero (sd.) toimii nykyään kuntaministerinä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön nuoriso- ja liikuntapolitiikan osaston ylijohtajan Esko Rannon, 63, asema on herättänyt keskustelua myös TUL:n sisällä. Pitkän linjan demarivaikuttaja Ranto toimi TUL:n pääsihteerinä vuosina 1998–2009. Lisäksi Ranto oli lähes koko 1980-luvun TUL:n alemman tason johtotehtävissä. Nykyisessä, vuonna 2015 alkaneessa ministeriön pestissään hän on allekirjoittanut TUL:ää koskevia valtionapupäätöksiä.

Pitkästä TUL-historiastaan huolimatta Ranto ei koe olleensa jäävi nykytehtävässään. Hän korostaa, ettei ole ollut TUL:n kanssa missään tekemisissä 11 vuoteen.

– Meillä on ollut ministeriössä yleinen tulkinta, että jos henkilö tulee suoraan jostain järjestöstä, hän ei osallistu seuraavana vuonna avustuksia koskevaan päätöksentekoon. Tullessani ministeriöön vuonna 2015 oli kulunut kuusi vuotta, kun olin ollut töissä TUL:ssä. Jääviyttä ei missään tapauksessa enää ollut, Ranto perustelee.

Rannon mukaan TUL saa vuosittain 1,4 miljoonan avustuksensa liikuntalain mukaisten määritelmien perusteella. Niissä katsotaan muun muassa toiminnan määrää ja laatua, yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja avustuksen tarvetta. Ranto muistuttaa, että avustussummaa ovat arvioineet useat henkilöt OKM:n liikunta- ja nuorisopolitiikan osastolla ja valtion liikuntaneuvostossa.

– Mitään yksityiskohtaisia laskelmia en ole nähnyt, eikä niitä ole minulle tarvinnut näyttääkään. Näin tämä menee kaikkien järjestöjen osalta.

OKM:n liikunta- ja nuorisopolitiikan osaston erityisasiantuntija Hannu Tolonen on ollut arvioimassa TUL:n ja muiden liikuntajärjestöjen hakemuksia vuodesta 2009. Tolonen myöntää, että TUL:n historia ja poliittinen vaikutusvalta ovat painaneet taustalla avustuksista päätettäessä.

– Sillä on ollut oma merkityksensä. TUL:ssä on aina ollut vahvaa ohjelmaosaamista ja asiantuntemusta, kun puhutaan nimenomaan liikuntapolitiikan kehittämisestä.

Tolonen painottaa, että miljoona-avustuksen taustalla on moni tekijä: TUL:llä on satoja jäsenseuroja, tavoite kehittää urheilu- ja liikuntatoimintaa yhteiskunnan heikko-osaisille ja ennen kaikkea innokkuutta osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.

– Suomen Latu ja TUL ovat kyenneet tekemään työtä, jolla on ollut yhteiskunnallista ulottuvuutta – oli kyseessä matalan kynnyksen liikunta, harrastamisen hinta tai muunkin kuin lajipainotteisen seuratoiminnan huomioonottaminen. Pidän tätä kaikesta huolimatta arvossa, Tolonen perustelee.

”Kestämätön tilanne”

Mihin TUL:n saama 1,4 miljoonan euron avustussumma sitten menee?

Ylivoimaisesti suurin osa TUL:n noin kahden miljoonan euron vuosittaisista kokonaiskuluista on mennyt 2010-luvulla henkilöstökuluihin eli käytännössä palkkoihin, palkkioihin, eläkkeisiin ja sosiaalikuluihin. Vuoteen 2017 saakka henkilöstökulut olivat 1–1,5 miljoonaa euroa vuodessa. Henkilökunnan määrä on vaihdellut vuosikymmenen aikana 28:sta nykyiseen 14 työntekijään.

Aalto-yliopiston laskentatoimen professorin Seppo Ikäheimon mukaan henkilöstökulujen osuus on huomattavan suuri verrattuna esimerkiksi lajiliittoihin. Ikäheimo tutustui Yle Urheilun pyynnöstä TUL:n 2010-luvun tilinpäätöksiin ja toimintakertomuksiin.

– Esimerkiksi Jääkiekko- tai Salibandyliiton henkilöstökulut ovat 20–30 prosenttia kokonaiskuluista, kun TUL:llä ne ovat yli 50 prosenttia. Näiden liittojen toiminta ja varainhankinta on kuitenkin aivan eri tasolla kuin TUL:llä.

Kun huomioon otetaan myös hallintokulut, TUL pyörittää Ikäheimon mukaan valtionavustuksilla käytännössä itse itseään.

Asiantuntija pitää liiton kulurakennetta muutenkin poikkeuksellisena. Hän nostaa esiin korkeat majoitus- ja ruokailukulut, jotka ovat olleet suurimmillaan yli 300 000 euroa vuodessa. Myös matkoihin on kulunut vuosittain kymmeniä tuhansia euroja.

– Verrattuna oikeastaan mihin tahansa yritykseen tai järjestöön, majoitus- ja ruokailukulut eivät ole yleensä yli kymmentä prosenttia.

Entiset TUL:n toimijat kertovat olleensa huolissaan, miten paljon kokousmatkoihin, -majoituksiin ja -ruokailuihin meni vuosien varrella rahaa. Vaikkei esimerkiksi kokoustarjoiluja pidetty mitenkään ylellisinä, pienistä puroista kasvoi iso potti.

– TUL:ssä oli ihan älytön määrä kokouksia. Sanoin yhdessä vaiheessa, ettei tämä ole enää tätä päivää ja ehdotin, että pitäisimme kokouksen etänä. Sehän oli ihan nou nou, yksi haastateltavista muistelee.

TUL on käytännössä täysin riippuvainen valtionavusta, minkä liitto on myöntänyt itsekin. Liiton oma varainhankinta on romahtanut 2010-luvulla yli 150 000 eurosta viime vuoden reiluun 50 000 euroon.

Asiantuntijat ihmettelevät TUL:n sijoitustoimintaa. Liitto kertoi vuoden 2019 toimintakertomuksessaan, ettei se ole saanut piirijärjestöilleen vuokraamastaan retkeilykeskus Konttaisesta vuokratuloja yli kymmeneen vuoteen. Liiton omistamat Vuosaaren urheilutalon fyysiset osakekirjat ovat kadonneet, minkä vuoksi osakkeet ovat menettäneet arvonsa. Myös liiton omistamat Huipputoimistot Oy:n osakkeet muuttuivat arvottomiksi, kun yhtiö ajautui selvitystilaan.

Turun yliopiston laskentatoimen ja rahoituksen yliopistonlehtori Antti Fredriksson kertoo olevansa yllättynyt useista poikkeuksellisista kirjauksista TUL:n taloudenpidossa.

– Yhdistyksellä on toimintansa laajuuteen nähden ihan huomattava eli yli kahden miljoonan euron sijoitusvarallisuus. Olettaisi, että sitä hoidettaisiin huolellisesti.

Ikäheimon mukaan TUL elää 2010-luvun asiakirjojen perusteella ”jatkuvassa ravintolan koronatilanteessa, jossa se on pelkästään ulkoisten tukien varassa”.

– Se on lähtökohtaisesti kestämätön tilanne. Mutta kun katsotaan mennyttä kymmentä vuotta, tämä on tapa, jolla TUL toimii.

TUL:n puheenjohtajana vuosina 2007–2016 toiminut Sirpa Paatero kokee viime vuosikymmenen talousvaikeuksien johtuvan isolta osin avustusjärjestelmien ja sponsorimarkkinoiden muutoksesta.

– Tukijärjestelmät ovat tiukentuneet viime vuosikymmeninä. Varmaan on niin, ettei TUL:n brändi ole ollut se houkutteleva yhteistyökumppani. Tukijoita ovat kiinnostaneet enemmänkin itse urheiluseurat, Paatero sanoo.

TUL:n 2010-luvun sijoitustoiminnan poikkeavuuksia Paatero ei muista sanojensa mukaan yksityiskohtaisesti. Hän kokee liiton hoitaneen talousasioitaan vastuullisesti.

Paateron jälkeen puheenjohtajaksi valittu Kimmo Suomi näkee asian toisin. Suomi sanoo järkyttyneensä syvästi liiton taloudenpidosta. Asioiden korjaaminen oli hänen mukaansa kuitenkin vaikeaa, koska talousraportteja ei toimitettu ajoissa puheenjohtajalle. Liiton pääsihteereinä 2010-luvulla toimineet Janne Ollikainen ja Risto Korpela eivät halunneet osallistua julkiseen keskusteluun TUL:n tilasta.

Yle Urheilun lähteiden mukaan talousongelmien taustalla painoi sama ilmiö kuin liitossa laajemmin: vastuunkantajia ja osaajia ei ollut tarpeeksi, huomio meni vääriin asioihin eikä TUL:llä ollut selvää kuvaa, mitä se voisi tarjota esimerkiksi yhteistyökumppaneille.

– Jos tuote ei ole kunnossa, miksi joku maksaisi siitä? Ilmaista rahaa ei ole, yksi haastateltavista sanoo.

TUL:n pääsihteerinä syksyllä 2019 aloittanut Riku Tapio myöntää perineensä sekavan talousvyyhdin. Hän sanoo liiton epäonnistuneen raskaasti muun muassa edellä mainitussa sijoitustoiminnassa.

Tapio painottaa, että liitossa on tehty ja tehdään jatkossa muutoksia toiminnan tasapainottamiseksi. Nykyjohdon tavoitteena on muun muassa panostaa uudella tavalla varainhankintaan ja vähentää siten TUL:n riippuvuutta valtionavusta. Vuosina 2011–2015 TUL teki tappiota kaikkiaan yli 500 000 euroa. Viime vuosina tulos on ollut ylijäämäinen.

– Olemme panneet vuodessa aika paljon asioita kuntoon. Olemme vaihtaneet tilitoimistoa, taloushallinnon ohjelmistoa, tilikarttaa… Aiempien tapausten kanssa on tärkeää olla rehellinen, mutta nyt teemme hartiavoimin töitä, että asiat olisivat tulevaisuudessa paremmin.

”Jokaisesta päätöksestä tuli suhteeton draama”

TUL:n organisaatiorakenne on jakanut rajusti mielipiteitä liiton sisällä. Moni liitossa toiminut kokee rakenteen estäneen liiton kehittymistä, ajaneen ihmisiä toisiaan vastaan ja olleen osasyy myös talousongelmiin.

TUL koostuu Helsingissä sijaitsevasta keskustoimistosta ja 15 itsenäisestä, eri puolella Suomea olevasta piirijärjestöstä, joilla on omat hallitukset ja taloudenpidot. Liiton hallitus ohjeistaa pääsihteerin vetämää keskustoimistoa. Keskustoimiston tarkoituksena on suunnitella valiokuntien ja lajijaostojen kanssa TUL:n toimintaa, jota aluetyöntekijät panevat käytäntöön piireissä ja niiden jäsenseuroissa. Valiokunnissa ja jaostoissa keskustoimiston työntekijöiden työtä ohjaavat kymmenet luottamushenkilöt.

Yle Urheilun lähteiden mukaan yksi rakenteen ongelma on ollut vallanjaossa. Heidän mukaansa asetelmassa oli usein epäselvää, kuka johtaa tosiasiassa ketäkin.

– Vaikka joku päätös olisi saatu aikaiseksi, se mylly esti asian toteuttamisen. Oli kyse mistä tahansa, aina oli tyytymättömiä luottamushenkilöitä. Jokaisesta päätöksestä tuli ihan suhteeton draama, TUL:ssä pitkään toiminut henkilö sanoo.

Piirien ja Helsingissä sijaitsevan liiton keskusjohdon välit eivät ole olleet kivuttomat. Ylen lähteiden mukaan piirien toiminnassa on ollut isojakin eroja. Osa on hoitanut seurayhteyksiään ja talouttaan mallikkaasti, osa ei niinkään.

Erimielisyyksiä on syntynyt muun muassa organisaation tehostamispyrkimyksistä. TUL:n rakennetta on yritetty keventää useita kertoja 2010-luvulla yhdistämällä piirejä tai vähentämällä liiton valiokuntien tai jaostojen määrää. Suurin osa yrityksistä on epäonnistunut.

– Hallituksen tasolla oli jossain vaiheessa iso keskustelu, että TUL:n himmeliä pitäisi purkaa. Puhuttiin, että jaostoja ja valiokuntia pitäisi vähentää. Kaikki olivat mukana ”joo joo, näin me tehdään”. Sitten tuli hetki, kun olisi pitänyt päättää, mitä puretaan. Syntyi sellainen sekasorto, ettei hommasta tullut mitään. Tuntui, että valiokuntia ja jaostoja tuli sen jälkeen jopa lisää, Ylen lähde muistelee.

Hannu Ahonen oli mukana suunnittelemassa TUL:n Suur-Helsingin ja Uudenmaan piirien yhdistämistä 2010-luvun alussa. Pitkän linjan seuratoimija työskenteli Suur-Helsingin piirin toiminnanjohtajana vuosina 2009–2018, kunnes jäi eläkkeelle.

Ahosen mukaan monien toivoma piirien yhdistyminen ei koskaan toteutunut, koska se olisi tiennyt piirihallitusten johtopaikkojen vähenemistä.

– Minkä takia meillä piti olla kaksi erillistä piiriä? Jos piirit olisi yhdistetty, asiat olisi saatu tehtyä pienemmillä kustannuksilla. Olisimme saaneet järjestettyä isompia tapahtumia ja opittua toisiltamme enemmän, Ahonen sanoo ja pyörittelee päätään.

Pääsihteeri Riku Tapio ei pidä liiton rakennetta nykyaikana toimivana.

– Jos mietin itseäni, kun minulle on selitetty ensimmäistä kertaa TUL:n koko rakenne… Onhan se pöyristyttävän vaikea ymmärtää. Pitää kuitenkin muistaa, että tämä on vahvasti osallistavaa toimintaa. TUL:ssä on paljon vapaaehtoisia ja luottamustoimissa olevia ihmisiä. Meidän pitää miettiä, miten ratkaisemme nämä asiat yhdessä. Rakennetta pitää pohtia uusiksi, mutta se ei tule millään pikavoitolla kuntoon, Tapio sanoo.

Kesken jääneet suunnitelmat

TUL:n seura- ja jäsenmäärät ovat laskeneet tuntuvasti 2010-luvun edetessä. Vuonna 2010 TUL ilmoitti seuramääräkseen 1090 seuraa, mutta vuoden 2020 apurahahakemuksessaan liitto haki tukea 790 seuralla. Liiton jäsenmäärä on laskenut kymmenessä vuodessa lähes 70 000 henkilöllä.

Syiksi on tarjottu kaupungistumista ja laajempaa kulttuurinmuutosta, mutta usean entisen TUL:n toimijan mukaan ne eivät ole ainoa selitys. He kokevat, ettei TUL ole onnistunut tarjoamaan seuroilleen tarpeeksi tukea aikana, jolloin itse toiminta on huomattavasti poliittista aatetta tärkeämpää.

– Monessa seurassa käytiin kovaakin keskustelua, voidaanko kuulua tällaiseen punalippujärjestöön. Nykynuoriso ja lapset eivät tiedä taustoista, eivätkä ne näy seuratoiminnassa. Samalla lailla jalkapallo pyörii kentällä, vaikka kyseessä olisi TUL:n seura, piiritasolla toiminut henkilö kertoo.

Yle Urheilun TUL:n seuroja koskevan selvityksen mukaan aihe jakaa vahvasti mielipiteitä myös kentällä. Liitossa on yhä Turun Toverien kaltaisia vahvoja seuroja, jotka pitävät TUL:ään kuulumista merkityksellisenä. Osa kokee, ettei liitosta ole ollut viime vuosina juuri hyötyä.

TUL järjestää vuosittain muutamia isompia tapahtumia kuten Joy Games -kisoja, nyrkkeilyn GeeBee-turnauksen sekä lapsille ja nuorille suunnattuja leirejä. Niitä lukuun ottamatta moni tämän jutun haastateltava pitää liiton konkreettista urheilu- ja liikuntatyötä vaatimattomana.

– Ennen vanhaan toiminta oli järjestetty viimeisen päälle. Jossain vaiheessa järjestötoiminta rupesi takkuamaan. Siinä vaiheessa ei mietitty tarpeeksi, mitä meidän pitäisi tehdä ja millä tavalla, jotta saisimme edistettyä liikuntaa, entinen TUL:n Suur-Helsingin piirin toiminnanjohtaja Hannu Ahonen pohtii.

Vuodesta 2006 TUL sai 435 000 euroa valtionavustuksia erilaisiin työyhteisöliikunnan kehittämisprojekteihin. Opetus- ja kulttuuriministeriö toivoi, että TUL olisi profiloitunut työikäisen väestön liikuttajaksi. Sittemmin sekä OKM että TUL myönsivät, että satojen tuhansien eurojen tavoite kuivui kasaan.

Yhä käynnissä oleva Höntsä – silta eteenpäin -hanke olisi tarjonnut TUL:lle mahdollisuuden olla osallistamassa nuoria matalan kynnyksen harrastetoimintaan. Yle Urheilun tietojen mukaan rahoituksen myöntäjänä toimiva Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus ja hanketta koordinoiva ammattikorkeakoulu eväsivät TUL:ltä lopulta rahoituksen ja osallistumisen hankkeeseen. Syynä oli, ettei TUL kyennyt järjestämään työhön sitoutunutta projektityöntekijää tai tekemään muiltakaan osin osuuttaan hankkeessa.

Sirpa Paatero myöntää kesken jääneiden projektien olleen TUL:n ongelma. Entinen puheenjohtaja näkee osasyyn piilevän suomalaisen liikuntakentän rahoitusjärjestelmässä, joka ”pyörii projektien perusteella”.

– Aina on perustettava joku hanke, johon saa sitten erillisen rahoituksen. Tämähän ohjaa tällaiseen malliin. Toisaalta se on ymmärrettävää ja perusteltua, koska siten saadaan joitain uusia toimintoja liikkeelle, Paatero kommentoi.

Riitelyä ja oikeustaisteluja

Tätä juttua varten on haastateltu yli 20 henkilöä. Näillä ihmisillä on jyrkästikin poikkeavia mielipiteitä TUL:stä, mutta valtaosaa heistä yhdistää sama näkemys: sisäiset riidat ovat olleet suurin este liiton kehitykselle.

Useat liitossa viime vuosikymmenellä toimineet henkilöt kuvailevat ajanjaksoaan TUL:ssä traumaattiseksi kokemukseksi. Myös Yle Urheilun tutkimat oikeus- ja työsuojeluasiakirjat osoittavat, että etenkin liiton keskustoimiston työilmapiirissä on ollut läpi 2010-luvun vakavia ongelmia.

Liiton operatiivista toimintaa johtaneet pääsihteerit vaihtuivat tiuhaan. Tehtävässä työskenteli Esko Rannon aikakauden jälkeen 2010-luvulla kaikkiaan seitsemän eri henkilöä.

– En ole ikinä kokenut missään työpaikassa niin kovaa ja epäasiallista kielenkäyttöä. Organisaatiossa oli paljon konflikteja, jotka kuplivat koko ajan pinnan alla, yksi TUL:n toiminnassa mukana ollut henkilö muistelee.

– Koko sen kolme vuotta, kun olin puheenjohtajana, TUL:ssä oli menossa rikosprosessi. Johdossa ja johtamisessa oli varmasti vikaa, muttei alaistenkaan osaaminen ollut parasta mahdollista. Pienimmistä kärpäsistä tehtiin härkäsiä. Helsingin rikospoliisi on soittanut minulle useamman kerran, entinen puheenjohtaja Kimmo Suomi muistelee.

Suomi ajautui johtokaudellaan (2016–2019) törmäyskurssille liiton henkilöstön ja hallituksen jäsenien kanssa. Yle Urheilun lähteiden mukaan ongelmat alkoivat kuitenkin ennen Suomen aikakautta, 2010-luvun alussa. Tulenaran tilanteen syinä on pidetty heikkoa johtamista, eripuraa ruokkivaa työkulttuuria, ihmisten henkilökohtaisia valtapyrkimyksiä ja haluttomuutta avartaa omia vahvoja näkemyksiään.

Jatkuva draama uuvutti monet.

– Harjoittelimme useamman kerran työpsykologin kanssa, miten toisille pitäisi puhua. Se kertonee, miksi asiat eivät oikein edenneet, liitossa toiminut henkilö kertoo.

Pääluottamusmiehenä vuoteen 2018 työskennellyt Hannu Ahonen ei halua vierittää kaikkea syytä johdon niskaan, vaikka olisi kaivannut päättävissä asemissa olevilta selvästi ammattimaisempaa otetta. Ahosen mukaan liitossa oli paljon vanhoja kaunoja, joista ei haluttu päästää irti.

– Kun asioita ei saatu heti hoidettua, ne lukkiutuivat asemasodaksi. Välillä tuntui, että halutaanko niitä asioita edes käydä läpi.

Ahonen korostaa, että ongelmat näkyivät nimenomaan liittotasolla. Itsenäisessä Suur-Helsingin piirissä ihmisten yhteistyö pelasi hänen mukaansa mallikkaasti.

Liittoa valtaosan 2010-luvusta johtanut Sirpa Paatero sanoo, että työyhteisön ongelmat olivat johdolle tiukka paikka.

– Siitäkin huolimatta, että on ollut näitä tapauksia, suurin osa niin luottamushenkilöjohdon kuin työntekijöiden kokemuksista TUL:ssä on ollut erittäin hyviä.

– En halunnut olla enää mukana. Pelkäsin, että minun aikanani TUL hajoaa. Se ei olisi ollut kenellekään hyväksi, Suomi sanoo.

Juhlavuoden päätapahtuma järjestettiin kesäkuussa Helsingin jäähallissa näyttävin menoin. Yleisöä viihdytti yli 1800 esiintyjää yli 70 seurasta. TUL kertoi kuitenkin juhlavuoden toimintakertomuksessaan, ettei tapahtuma kerännyt väkeä. Liitto kirjoitti opetus- ja kulttuuriministeriöön toimittamassaan raportissa lipunmyynnin olleen alusta alkaen heikkoa.

”Liput eivät käyneet kaupaksi, ja suurin osa jäähallista jäikin lopulta tyhjäksi. --- Lippuja myytiin yhteensä noin 950 kappaletta, ja kutsuvieraille varattiin noin 900 lippua. Esiintyjille oli varattu katsomopaikkoja noin 2000. Katsomossa oli siis enemmän esiintyjiä kuin lipun ostaneita katsojia ja kutsuvieraita yhteensä.”

Vaikka juhlavuonna päästiin lopulta taloudelliseen nollatulokseen, moni haastateltava kokee, että valmistelujen aikana iski vauhtisokeus. Liiton menneisyydestä oli heidän mukaansa jälleen kerran vaikeaa päästää irti.

Mitä seuraavaksi?

Syksyllä 2019 TUL:n pääsihteeriksi siirtynyt Riku Tapio kuuntelee mietteliäänä Yle Urheilun hänelle lukemia erilaisia näkemyksiä liiton viime vuosikymmenen toiminnasta.

Tapion, 33, mukaan olisi typerää kieltää menneisyyden virheet – olkoonkin, ettei hänellä ollut 2010-luvun kriisien kanssa tekemistä ja valtaosa liiton henkilökunnasta on vaihtunut parin viime vuoden aikana.

Luvut eivät valehtele. Perinteikkään liiton seura- ja jäsenmäärät ovat laskeneet kymmenessä vuodessa selvästi. TUL:n rooli ja merkitys ovat hämärän peitossa isolle osalle suomalaisista.

Tapio sanoo kuitenkin uskovansa, että liitolla on paikkansa Suomen urheilu- ja liikuntakentässä. TUL on korostanut viime vuosina merkitystään tasa-arvon ja matalan kynnyksen liikunnan edistäjänä.

– Niin kauan, kun meillä on satoja jäsenseuroja, meillä on joku paikka tässä yhteiskunnassa. Olemme olemassa auttaaksemme näitä seuroja menestymään ja puolustaaksemme ajatusta, että yhteiskunnassa pidetään huolta myös heikoimmassa asemassa olevista.

Opetus- ja kulttuuriministeriön nuoriso- ja liikuntapolitiikan osaston erikoisasiantuntija Hannu Tolonen on samoilla linjoilla.

– 700 seuraa on nykypäivänä edelleen aika vahva pohja. Lisäksi TUL:ssä on tehty paljon työtä maahanmuuttajien kanssa ja sukupuolten välisen tasa-arvon sekä yhdenvertaisuuden eteen. Sillä työllä on ollut heijastumaa. Toinen asia on, että TUL:llä on edelleen seuratoiminnan kautta vahva edustus etenkin kamppailulajien huipulla, Tolonen perustelee.

Moni jutun haastateltava korostaa, että liiton kriiseistä huolimatta useissa TUL:n seuroissa tehdään arvokasta työtä urheilun ja liikunnan eteen. Avainkysymys onkin, tukeeko TUL seurojaan tarpeeksi.

Tapio myöntää, että parannettavaa riittää. Pääsihteeri on ottanut tavoitteekseen tehostaa liiton seuroilleen tarjoamia palveluja. Työhön on palkattu uusi seurapalvelujohtaja, jonka tehtävä on tuoda muun muassa liiton vanhanaikaiseksi kritisoitu koulutustarjonta nykypäivään. TUL aikoo tarjota seuroilleen koulutuksia ja tukea, jotka eivät mene päällekkäin lajiliittojen antaman avun kanssa.

Pääsihteerin mukaan liitossa tehdään nykyään paljon töitä työhyvinvoinnin parantamiseksi, jottei TUL ajautuisi viime vuosikymmenen kaltaiseen riitaisaan tilaan.

– Työyhteisömme on uusiutunut aika paljon. Minulla on vakaa usko, että täällä voidaan nyt paremmin ja täällä voidaan saada paljon enemmän aikaan kuin aiemmin. Kaikki riitelemiseen menevä aika ja energia on pois toteuttavasta työstä. Nyt tehdään töitä sen eteen, ettemme joutuisi tulevaisuudessa riitelemään mihinkään suuntaan, Tapio sanoo.

Pääsihteerillä riittää tahtoa, mutta onko se tarpeeksi? Työväen Urheiluliitto on etsinyt paikkaansa 1990-luvulta. Liitossa on ollut suuri joukko vahvatahtoisia, urheilua ja liikuntaa rakastavia ihmisiä, jotka eivät ole vuosikymmenten aikana löytäneet yhteistä suuntaa, jota kohti mennä.

Entinen Suur-Helsingin piirin toiminnanjohtaja Hannu Ahonen myöntää olevansa huolissaan. Pitkän uran seurakentällä tehnyt urheilumies herkistyy pohtiessaan TUL:n historiaa ja edeltäjiensä elämäntyötä. Hienosta perinnöstä olisi pitänyt pitää hänen mielestään parempaa huolta.

– Moni on menettänyt henkensä tämän asian vuoksi. Nykypäivän toimijat ovat velkaa näille ihmisille, että asiat tehdään kunnolla ja tuodaan nykypäivään. Tätä ei tehdä titteleiden tai hallituspaikkojen vuoksi, vaan liikuntatyölle pitää pystyä myös antamaan jotain.