Kun kirjailija Jyri Paretskoin Tolkun ihminen -kolumni ilmestyi Iisalmen Sanomissa neljä vuotta sitten, se ihastutti monia – mukaan lukien presidentti Sauli Niinistöä ja jääkiekkoilija Teemu Selännettä. Paretskoi peräänkuulutti ajatusta siitä, että useimmat meistä eivät edusta yhteiskunnallisen ajattelun äärilaitoja vaan keikumme jossain välimaastossa.
Osa taas koki tolkun ihmisen -käsitteen tolkuttomaksi ja perusteli, että sitä voidaan käyttää puolustamaan vaikkapa toisten ihmisten kiduttamista tai sillä voidaan perustella vihapuhetta. No jaa. Tämä maailma kaipaa minusta kipeästi ja ripeästi tolkunhalua, vaikka käsite on kaikkea muuta kuin täydellinen.
Tolkun ihminen ymmärtää, että vaikka maailmassa on ihmisiä, jotka uskovat liskoihmisiin tai Maapallon olevan litteä, suurin osa meistä ei ajattele niin. Tolkun ihminen samaan aikaan ymmärtää, että tällaisiakin ihmisiä on. Se ei tee heistä pahoja, typeriä tai täysin menetettyjä tapauksia.
Tolkun ihminen voi myöntää, että oma kokemus ei ole aina sama kuin totuus.
Tolkun ihminen hahmottaa, että ajatus ”joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan” on tuhoisa polku. Tolkun ihminen nöyrtyy sen verran, että hän voi myöntää, että elämä on hyvin harvoin joko–tai. Se on useammin sekä–että. Se on ajoittain tolkuttoman turhauttavaa mutta arvokasta. Maailma, joka palkitsee ehdottomuutta, on ehdottomasti pelottava.
Tolkun ihminen voi lukea kyselytutkimuksia rasismista ja myöntää, että vaikka hän ei itse ole sitä kokenut, rasismia on Suomessa. Tolkun ihminen samalla ymmärtää, että koko Suomi ei ole rasismin, sorron tai vihamielisyyden yliajama.
Tolkun ihminen ei syrji tai rasistisesti solvaa muita ihmisiä. Tolkun ihminen silti tajuaa, että kaikki toiminta, joka tuottaa mielipahaa tai tuntuu epäreilulta, ei yksiselitteisesti ole rasismia tai syrjintää tai fobiaa. Tolkun ihminen voi myöntää, että oma kokemus ei ole aina sama kuin totuus. Tolkun ihminen voi tuijottaa syvään peilikuvaansa ja kysyä: Olenko varmasti oikeassa? Puhunko sellaisen tiedon varassa, mikä miellyttää minua eniten?
Tolkun ihminen tajuaa, että ajattelemme ja tunnemme asioista eri tavoin. Se ei tarkoita, että meidän täytyy halveksia, väheksyä tai vaientaa toisiamme.
Tolkun ihminen ei katso Yhdysvaltojen vaalitulosta ja ajattele, että se oli taistelu hyvän ja pahan tai oikean ja väärän välillä. Tolkun ihminen tajuaa, että 71 miljoonaa ihmistä (joihin lukeutuu mustia, latinoja, seksuaalivähemmistöjä) eivät ole rasisteja, rikollisia, naistenvihaajia, vaikka he äänestivät miestä (Trump), jonka toiminnasta puuttuu usein tolkku.
Tolkun ihmiselle tarkoitus ei pyhitä keinoja. Tolkun ihminen ymmärtää, että Suomi on meidän kaikkien maa ja joudumme kohtaamaan toisiamme päivittäin kadulla, ruokakaupassa, muovinkeräysastialla tai metsälenkillä.
Tolkun ihminen tajuaa, että ajattelemme ja tunnemme asioista eri tavoin. Se ei tarkoita, että meidän täytyy halveksia, väheksyä tai vaientaa toisiamme. Tolkun ihmisissä on se piirre, että he, kuten me kaikki, ovat oman elämänsä napa. Heillä on omat haaveensa ja murheensa ja se täyttää heidän arkensa. Moni heistä yrittää parhaansa, mikä ei ole aina sama, kuin jonkun toisen ihmisen paras.
Maailmassa on tolkuttomia tapahtumia ja tolkuttomia ihmisiä. Ymmärrän harvinaisen hyvin, että kaikkeen ei tietenkään päde toisaalta–toisaalta-ajattelu ja ihan aina ei tarvitse hyväksyä “kultaista keskitietä”.
Minä kuitenkin toivon, että oppisin enemmän tolkkua. Toivon, että oppisin enemmän malttia ja harkintaa. Se ei ole helppoa. Minun on silti helppo toivoa teille kaikille (myös erimielisille) kanssaihmisilleni tolkuttoman hyvää elämää.
Sean Ricks
Kirjoittaja on tamperelainen toimittaja ja Perjantai-keskusteluohjelman juontaja. Hän opettelee tekemään täydellistä suppilovahverorisottoa ja etsii maailman parasta porkkanakakkureseptiä. Saa vihjata.
Blogista voi keskustella 19.11. klo 23.00 saakka.
Lue myös
Tuntuuko hankalalta, kun joku on eri mieltä? Yle ryhtyy parantamaan suomalaista keskustelukulttuuria
Testaa itsesi – millainen nettikeskustelija olet?
Jarno Limnéllin kolumni: Tätä menoa annamme hyvän kriisin mennä hukkaan