Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Helsingissä tänä syksynä tapahtuneet vakavat alaikäisten väkivallan teot ovat herättäneet keskustelun siitä, ollaanko Suomessa luisumassa Ruotsin tielle niin sanottujen ongelmalähiöiden kehityksessä.
Tukholmassa oli syyskuun puoliväliin mennessä kirjattu 97 ampumisvälikohtausta. Esimerkiksi Tenstan lähiössä rikollisjengi julisti alueelle ulkonaliikkumiskiellon viime elokuussa.
Tukholmassa tiettyjen lähiöiden rikollisuuden kasvun syynä nähdään alueellinen eriytyminen eli segregaatio. Osa suomalaisista poliitikoista pelkää syksyn väkivaltaisuuksien kertovan laajemmasta eriytymisen ongelmasta myös Suomessa.
Kysyimme asiasta alueiden eriytymiskehitystä seuraavalta ylikomisario Jari Taposelta Helsingin poliisilaitokselta ja aihetta tutkineelta maantieteen apulaisprofessori Venla Berneliukselta Helsingin yliopistolta.
1. Onko juuri ulkomaalaistaustaisten nuorten tilanne Helsingissä nyt erityisen hälyttävä?
Taponen: Poliisi ei tilastoi etnisyyksiä, mutta arviolta 90 prosenttia rikoksia tekevistä nuorista on syntynyt Suomessa. Helsingissä on 150 erilaista etnisyyttä eli kieli- ja kulttuuritaustaa. Se, että osa rikoksia tekevistä nuorista tulee eri kieli- ja kulttuuritaustoista vastaa kutakuinkin nuorison koostumusta Helsingissä.
Jokaisella nuorella on omat syynsä rikosten tekemiseen. Syyt ovat moninaisia, mutta yleensä ne liittyvät kotioloihin tai sitten voi olla, että joillakin nuorilla ei ole turvallisia kotioloja ollenkaan. Meillä on 100–150 nuorta, joista olemme huolissamme, mutta he eivät kulje ryhmänä ja pahoinpitele toisia. Näiden rikollisesti toimivien nuorten määrä on vuodesta 2011 vähentynyt noin 70 prosenttia eli jo ennestään turvallisessa Helsingissä on nyt vieläkin turvallisempaa.
2. Joko Helsingissäkin on kohta paikkoja, jotka rikolliset valtaavat haltuunsa?
Bernelius: Meidän tilanteemme on erilainen kuin Ruotsissa. Helsingissä alueiden väliset erot ovat huomattavasti pienemmät kuin siellä. Meillä ei ole niin vahvasti eriytyneitä alueita, joista tulee helposti toivottomuuden naapurustoja. Alueiden erojen kasvua on näkyvissä silti meilläkin: olemme eriytymisessä eurooppalaista maltillista keskitasoa, kuten Oslo ja Praha.
Taponen: Ei ole. Suurin asia tässä on asuntopolitiikka, joka perustuu sosiaaliseen sekoittamiseen. Ruotsissa sosiaalinen asuntotuotanto on keskitettyä, meillä eriytettyä. Kohtaamiset hälventävät pelkoja, eikä tule kynnystä olla kanssakäymisissä erilaisten ihmisten kanssa. Silti sosioekonominen eriytyminen on kasvanut Helsingissä. Koulutuserot, työllisyyserot, terveyserot ja oppimiserot kouluissa saattavat olla eri alueiden välillä suuret.
3. Millaiset tekijät voivat altistaa maahanmuuttajakodista tulevan nuoren rikollisuudelle?
Taponen: Monet nuoret elävät kahden kulttuurin välissä. Jos vanhemmat eivät ole kovin hyvin integroituneet Suomeen, koulua käyvän nuoren ja hänen vanhempiensa välillä voi olla suuri ristiriita siinä, kuinka he kokevat ympäröivän maailman.
Tämä voi vaikuttaa siihen, millaista tukea nuori saa ongelmiin, joita vaikkapa koulumaailmassa tai arjessa tulee. Jos koulussa tulee ongelmia osaamisen tai käytöksen kanssa, niin voi olla ettei se viesti koskaan tavoita vanhempia. Jos vanhemmat eivät pysy perässä siitä, missä nuori liikkuu, vanhempien sosiaalinen kontrolli nuoriin voi olla heikkoa. Tämä koskee kaikenlaisista taustoista tulevia nuoria.
4. Mikä estää joidenkin maahanmuuttajien integraatiota?
Taponen: Kielitaito voi olla yksi taustasyy. Helsingissä esimerkiksi monet uskonnolliset yhteisöt rakentuvat kieliperheiden varaan. Sen sijaan, että siellä puhuttaisiin suomea tai englantia syntyy yhteisöjä, jotka helposti sulkeutuvat kielen ympärille. Tämä tulee viranomaisten tiedostaa, jotta osa ihmisistä ei kielen vuoksi käperry vain omaan yhteisöönsä.
Toinen syy voi olla ymmärrys siitä, miten yhteiskunta toimii. Kaikissa perheissä ei ole tietoa siitä, miten koulu toimii tai mihin ollaan ongelmista ja rikoksista yhteydessä. Myös siinä, että esimerkiksi mielenterveyspalvelut olisivat kaikkien saatavilla on haasteita. Niissä yhteisöissä ja niillä asuinalueilla, joilla on paljon eri kulttuuritaustoja on oltava palvelut saatavilla kaikille.
5. Miten koronaepidemian sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset näkyvät alueiden eriytymisessä?
Bernelius: Helsingissä nuorisotyöttömyys on noussut rajusti, ja monet efektit alkavat tulla kohta vasta pintaan. Ne ovat pitkän aikavälin kehityskulkuja, joissa esimerkiksi perheiden kasvanut stressi ja huoli omasta toimeentulosta alkaa säteillä perheen hyvinvointiin ja lasten oireiluun. Alueellisen levottomuuden ja rauhattomuuden juuret ovat syvällä. Me olemme siinä tilanteessa, jossa pidemmän aikavälin muutokset ovat vasta aluillaan. Tilanne on hieman samankaltainen kuin 90-luvun laman aikana.
Taponen: Jos meillä on kaupunki täynnä työttömiä nuoria, niin kyllä he jollain täyttävät sen tyhjän tilan elämässään. Jotta se ei olisi rikollisuus, meillä täytyy olla tarjota heille vaihtoehtoja. Toivottomuus näkyy joillakin nuorilla, ja se on ollut kasvualusta katujengiytymiselle esimerkiksi Ruotsin tilanteessa. Rikollisuudella haetaan arvostusta. Täytyy pitää huolta, että nuorilla on muitakin esikuvia kuin rikolliset. On erittäin haitallista nuorille, että mediassa ihannoidaan esimerkiksi huumekaupalla vaurastuneita ihmisiä.
6. Miksi sosioekonomiset ongelmat saattavat keskittyä tietyille asuinalueille?
Bernelius: Ruotsalainen professori Roger Andersson on arvioinut, että ainakin 70 prosenttia Tukholman eriytymisestä selittyy asuntokannalla, jota siellä on rakennettu. Kaavoituksella on yhteiskunnallista väliä. Usein sanotaan, että sosiaalinen rakenne on valettu betoniin, ja Helsingin betoni on erilaista kuin Ruotsissa. Ei pidä vähätellä eriytymisen riskiä, mutta täällä on pyritty kaavoittamaan asuinalueille monenlaisia asuntoja. Tukholmassa huono-osaisimmilla alueilla asuu pienituloisin maahanmuuttajaväestö ja kantaväestö. Osassa alueita kantaväestö on muuttanut pois.
Kysymys on toki laajemmin osallisuudesta ja osattomuudesta. Etninen eriytyminen liittyy maahanmuuttajien työmarkkina-asemaan ja heidän mahdollisuuksiinsa tulla osallisiksi yhteiskunnasta. Tilanne ei muutu laittamalla rajat kiinni. Tehdään karhunpalvelus, jos puhutaan vain maahanmuuttaja-alueista, koska kysymys on myös kantaväestön ongelmista ja pitkälti siitä, kenellä on mahdollisuus osallistua työmarkkinoille.
Taponen: Sinne, missä on sosiaalista asumista tarjolla hakeutuvat ne, jotka ovat taloudellisesti heikossa asemassa. Lisäksi maahanmuuttajat hakeutuvat alueille, joilla on heidän omaa kulttuuriaan.
Toisaalta uusimman turvallisuustutkimuksen mukaan asuinalueiden erot turvallisuuden tunteessa ovat kaventuneet. Ne ovat pienemmät kuin vuosikausiin. Sosioekonominen huono-osaisuus ei ole Helsingissä niin suurta, että se vaikuttaisi turvallisuuden tunteeseen. Vaarallisimpina paikkoina Helsingissä pidetään joukkoliikenneasemia ja vanhoja ostareita ennemmin kuin tiettyjä asuinalueita.
7. Keihin asuinalueiden eriytyminen erityisesti vaikuttaa?
Bernelius: Tuore tutkimus osoitti, että lapsiperheet elävät eriytyneemmin kuin muut kotitaloudet. Lapsilla on suurempi todennäköisyys asua lähellä sellaisia lapsia, joiden perheillä on samanlainen taloudellinen tilanne. Se vaikuttaa siihen, miten lapsi hahmottaa yhteiskuntaa ja mahdollisuuksia elämässä. Tämä on todennäköisesti parempituloisten lapsiperheiden asumisen valintoihin liittyvä kysymys. Esimerkiksi koulu tai koettu turvallisuus voivat olla perusteina asumisen valinnassa tai jonkun alueen torjumisessa.
Segregaatiota eivät tuota ne, jotka asuvat sosiaalisesti hauraammilla alueilla. Asuntomarkkinoilla ne, joilla ei ole varaa valita päätyvät alueille, joille muut eivät hakeudu. Monilla lapsiperheillä valinnan mahdollisuudet ovat vähissä. Sillä hinnalla, jolla etäämmältä lähiöstä saa ison perheasunnon, saa keskustasta pienen yksiön. Asuntojen hintaerot tuottavat markkinan, jossa valinnanvara kapenee kapenemistaan.
8. Mitä seurauksia eriytymisestä voi olla?
Bernelius: Alueen stigmatisaatio voi olla ahdistavaa. On alueita, joissa asukkaiden kokemus siellä asumisesta on positiivinen, mutta alueen maine on heikko. Se voi olla kuormittavaa, jos joutuu kohtaamaan ennakkoluuloja muilta. Jos eriytyminen vahvistuu ja siihen liittyy huonon maineen kierre, se voi vaikuttaa ihmisen identiteettiin ja siihen, miten meidät nähdään. Se voi vaikuttaa jopa kohteluun.
Esimerkiksi ranskalaistutkimusten mukaan osoite tietyllä alueella voi vaikuttaa mahdollisuuksiin päästä töihin tai opiskelemaan. Leimaaminen ei koske käsitystä vain alueesta, vaan ihmisistä siellä. Suomessakin näkyy se, että tietyllä alueella asuminen voi vaikuttaa käsityksiin opiskelumahdollisuuksista. Esimerkiksi Jakomäessä noin neljä kymmenestä nuoresta menee lukioon, kun Lauttasaaressa vastaava luku on yhdeksän kymmenestä. Nuorilla voi tietyillä asuinalueilla olla käsityksiä, että sieltä ei samalla tavoin lähdetä opiskelemaan.
9. Mitä tehdään, jotta kaikki nuoret pääsevät osallisiksi yhteiskuntaa?
Taponen: Emme erottele nuoria taustan mukaan. Jos nuorella ei mene hyvin ja hän oireilee rikoksilla, olemme kiinnostuneita siitä. Yhteiskunnassa on monia muitakin tekijöitä kuin poliisi. Meillä on Turvallinen Helsinki -verkosto, jossa seurataan muun muassa asuinalueiden eriytymistä ja nuorten jengiytymiskehitystä.
On tärkeää, että kaikilla hallinnon aloilla on sama näkemys siitä, missä mennään. Lähtökohta on se, että jos jotain tehdään, tehdään se yhdessä. Etsitään ne toimijat, joilla on avaimet ratkaista käsillä oleva tai tulevaisuuden haaste. Kaikissa yhteisöissä ei ole ollut selvää, että poliisi on heidänkin turvallisuuttaan varten. Se vaatii aktiviisuutta poliisilta.
10. Kuinka alueiden ja ihmisten eriytymista voidaan estää?
Bernelius: Se on iso resurssikysymys. Muutenkin koko yhteiskunta on nyt ison haasteen edessä. Jos pitää ohjata laivaa myrskyssä, kaikkea ei voi tehdä samaan aikaan. Nuorten alueellinen tuki, tulevaisuuden toivon kannattelu ja ylläpito sekä perheiden jaksamisen tukeminen on tärkeää. Kevään etäopetusjakson aikana kaikkiin nuoriin ei saatu yhteyttä. Tällä ilmiöllä oli alueelliset kasvot.
Sosiaalinen eriytyminen aiheuttaa sen, että yhteiskunnan tapahtumat näyttäytyvät myös alueellisena ilmiönä. Joillain alueilla todella monen nuoren vanhemmilla on nyt isoja ongelmia esimerkiksi toimeentulon kanssa. Toisella alueella taas on kaveripiirejä, joissa kenenkään vanhemmilla ei ole sellaisia huolia. Nuorten todellisuudet alkavat näyttää erilaisilta.
Alueellinen eriytyminen vaikuttaa siihen, miltä tulevaisuus, perhe, normit ja mahdollisuudet näyttävät.
Lisää aiheesta:
Lehti Tukholman jengirikollisista: Joukossa muutamia kymmeniä alaikäisiä, nuorin 13-vuotias