Pahinta on joutua lähtemään liian nopeasti.
Monessa paikassa aamun kotikäyntiin on varattu viisitoista minuuttia. Siinä ehtii juuri ja juuri laittaa puuron, antaa lääkkeet ja vahtia, että ne nielaistaan.
Usein vanhuksilla on paljon asiaa ja he haluaisivat keittää kahvit. Erityisesti korona-aikana hoitaja on ainoa ihminen, jonka moni näkee koko viikolla.
Oululainen Marika Eira, 20, hakeutui lähihoitajaksi, koska halusi auttaa ihmisiä. Kiireen aiheuttamaan syyllisyyteen ja riittämättömyydentunteeseen hän ei ollut varautunut.
– En voi antaa asiakkaille, mitä he tarvitsevat, vaan joudun luistamaan omasta työetiikasta. Se tuntuu usein tosi väärältä, sanoo kotihoidossa työskennellyt Eira.
Korona-aikana on pidetty itsestäänselvyytenä, että hoitajat tekevät enemmän töitä ja altistavat itsensä ja perheensä.
Marika Eira
Jo Eiran ensimmäisessä kesätyöpaikassa vanhempi työntekijä sanoi, että tämän kannattaisi etsiä jokin muu työ. Sellainen, josta saisi helpommin rahansa.
Kommentti hätkäytti, mutta pian Eira huomasi itsekin työn raadollisuuden. Koronan tuoma huoli ja pelko oli viimeinen pisara: elokuussa Eira päätti irtisanoutua ja lähteä opiskelemaan toiselle alalle.
– Minusta on huolestuttavaa, että korona-aikana on pidetty itsestäänselvyytenä, että hoitajat tekevät enemmän töitä ja altistavat itsensä ja perheensä, hän sanoo.
Tilanne on ristiriitainen, koska Marika Eira on rakastanut työtään. Videolla hän kertoo, miksi.
Eira toivoisi voivansa tulevaisuudessa palata hoitoalalle. Sitä ennen monen asian pitäisi kuitenkin muuttua.
Koronakriisi voi kärjistää alan ikuisuusongelmia
Korona-aikana toteutetun Sairaanhoitajaliiton kyselyn mukaan noin kolme neljäsosaa nuorista sairaanhoitajista harkitsee alanvaihtoa.
Jos nuoret hoitajat toteuttavat suunnitelmansa, pahenee Suomen hoitajapula entisestään.
Hoitajien tarve nimittäin kasvaa koko ajan. Samaan aikaan kun väestö vanhenee, vanhenevat myös hoitajat. Eläkevakuuttaja Kevan mukaan noin kolmannes kuntien lähihoitajista ja neljännes sairaanhoitajista eläköityy seuraavan vuosikymmenen aikana.
Lisäksi yhä harvempi nuori hakee hoitajaksi. Viime keväänä lähihoitajakoulutukseen haki vajaat 8 700 opiskelijaa, mikä on noin 3 500 vähemmän kuin viisi vuotta aiemmin.
Elokuisen ammattibarometrin mukaan sairaanhoitajat olivatkin työvoimapula-ammattien listan kärjessä ja lähihoitajat kuudensina.
Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehyn tuoreen kyselyn mukaan hoitajien suurin tyytymättömyydenaihe on huono palkka.
Suomalaisen vastavalmistuneen sairaanhoitajan peruspalkka on noin 2 500 euroa. Se on noin 700 euroa vähemmän kuin Ruotsissa tai Tanskassa ja yli 1 500 euroa vähemmän kuin samassa työpaikassa samanpituisella koulutuksella työskentelevällä sairaalainsinöörillä.
Vaikka suomalaiset olisivat Ylen viimetalvisen kyselyn mukaan valmiita nostamaan hoitajien palkkoja, kevään kunta-alan sopimus toi heille samat korotukset kuin muillekin.
Viime vuosina keskustelua ovat herättäneet myös hoitajien ja opiskelijoiden alanvaihtotoiveet, runsaat sairaslomat, huono johtaminen ja sairaanhoitajakoulutuksen ongelmat.
Kaikkia alan huonot puolet eivät kuitenkaan karkota. Jyväskyläläinen viimeisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija Janne Ostonen, 31, kertoo, mikä saa hänet pysymään hoitoalalla.
Ostonen kuitenkin uskoo, että moni nuori voi nyt alkaa karttaa hoitoalaa.
– Uskon, että se vaikuttaa, miten hoitajia on tämän kriisin aikana kohdeltu.
Lue myös:
Nuoret hoitajat kokeneet koronan vanhempia raskaammin
Koronan aikana Marika Eira sai käyttää kaksi kertakäyttömaskia päivässä. Jos aamupäivällä oli useampi suihku ja käynti sisällä tupakoivan kotona, maski oli märkä ja haisi tupakalta. Se ei tuntunut turvalliselta.
– Oma ja läheisten terveys huoletti, ja eristäydyin kotiin melkein koko kevääksi.
Valmiuslaki mahdollisti hoitajien lomien siirtämisen tai perumisen, ylitöiden teettämisen ja työtehtävien muuttamisen. Toisin kuin monissa muissa Euroopan maissa, suomalaisille hoitajille ei maksettu juuri minkäänlaista koronalisää.
– Jos on vuoron aikana nähnyt paljon kärsimystä ja vaarantunut terveytensä muiden vuoksi, ei Finlandia-talon siniset valot tai työpaikan jakamat pinssit kauheasti lämmitä mieltä, Marika Eira toteaa.
Tehyn kyselyn mukaan 76 prosenttia nuorista hoitajista kokee koronan heikentäneen työhyvinvointia. Kaikilla vastaajilla osuus oli jonkin verran matalampi.
Myös Sairaanhoitajaliiton kyselyssä alle 35-vuotiaat hoitajat kokivat vanhempia kollegoitaan useammin stressiä, ahdistusta, epätoivoa, syyllisyyttä ja huolta omasta paineensietokyvystään.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Anu Kaihlanen on tutkinut niin sanottua sairaanhoitajien siirtymäshokkia. Se tarkoittaa, että työn suuri vastuu ja kova kiire yllättää monen vastavalmistuneen hoitajan ja saa suunnittelemaan alanvaihtoa.
Kaihlanen arvioi koronakriisin koventaneen shokkia entisestään. Korona-aikana perehdytys saattoi olla tavallistakin pikaisempi ja kiire kovempi.
Koronatilanne on varmaan monelle konkretisoinut yhtälöä, että palkkataso ei ole järin huima, mutta siihen sisältyy raskas työmäärä ja korkea ammatillinen riski.
Erikoistutkija Anu Kaihlanen
Samaan aikaan vaikeat työtehtävät kasautuivat nuorille: Sairaanhoitajaliiton kyselyssä nuoret vastaajat kertoivat muita useammin hoitaneensa koronapotilaita ja tehneensä ylitöitä.
– Koronatilanne on varmaan myös monelle konkretisoinut sitä yhtälöä, että palkkataso ei ole järin huima, mutta siihen usein kuitenkin sisältyy raskas työmäärä ja korkea ammatillinen riski, Kaihlanen lisää.
Kaihlasen mukaan nuoret saattavat kokea alanvaihdon vanhempia useammin kannattavana ratkaisuna, koska heillä on työura vielä edessä.
Anu Kaihlanen huomauttaa, että kansainvälisen tutkimuksen perusteella korona on toisaalta lisännyt kokemusta hoitotyön merkityksellisyydestä.
Sairaanhoitajaliiton kyselyssä 44 prosenttia sairaanhoitajista arvioikin koronan lisänneen ammattiylpeyttä, nuoret tosin hieman vanhoja harvemmin.
Lue myös:
"Me nuoret tiedämme, että meillä on oikeus vaatia parempia työoloja"
Kaksi vuotta sitten Janne Ostonen huomasi muuttuneensa kyynisemmäksi. Hän ei enää jaksanut olla tekemisissä potilaiden kanssa ja vartin kahvitunnin hän käytti nukkumiseen. Hän meni lääkäriin, ja sai kuulla uupumuksen aiheuttaneen keskivaikean masennuksen.
Lähihoitajaksi valmistumisen jälkeen Ostonen oli tehnyt viiden vuoden ajan sijaisuuksia ilman lomia. Samaan aikaan hän opiskeli sairaanhoitajaksi.
– Olisi hyvä, ettei tällä työllä uuvutettaisi nuoria heti alkuunsa.
Tehyn kyselyyn vastanneista nuorista hoitajista vain kahdeksan prosenttia uskoo jaksavansa työuran loppuun. Ostosen mielestä hoitajien jaksamisesta pitäisi puhua enemmän.
– Tämä työ vaatii empatiaa ja tunneälyä, kaikkea ei voi tehdä kylmästi.
– Täällä kuulee ja näkee paljon sellaista, mitä ei kohtaa muissa työpaikoissa. Se pitää pystyä käsittelemään.
Tehyn kyselyssä nuoret vastaajat kritisoivat erityisesti hoitoalan matalia palkkoja, henkilökunnan vähyyttä ja työn henkistä kuormittavuutta.
– Me nuoret tiedämme, että meillä on oikeus vaatia parempia työoloja. Hoitoalalla ollaan liian tottuneita siihen, että työ nyt vaan on, mitä se on, Marika Eira toteaa.
Nuoret hoitajat kokevat, että hoitajien huonoja työoloja on pitkään perusteltu "kutsumuksella". Se ei kuitenkaan enää kelpaa selitykseksi. Alla olevalla videolla Eira selittää, mistä on kyse.
Yliopistonlehtori Helena Hirvosen mukaan kutsumuksesta ja luontaisesta hoivavietistä puhuminen halpuuttaa naisvaltaisen hoitoalan henkilöstön ammattitaitoa.
– Tunnetyön ajatellaan olevan naisille luontaista ja vaivatonta. Ajatellaan ehkä, että kun empatia tulee luonnostaan, se ei myöskään maksa mitään, sanoo työelämän tasa-arvoa tutkinut Hirvonen.
– Naiseus otetaan siis itsestään selvänä resurssina, jota voi hyödyntää työssä ilmaiseksi.
Samanlainen ajattelutapa näkyy myös koronakriisissä.
– Alan osaajia on kehuttu ja kiitelty, mutta jätetty palkitsematta taloudellisesti.
Tehyn kyselyssä nuoret kritisoivat lisäksi vuorotyön hankaluutta ja etenemismahdollisuuksien puutetta vanhempia enemmän. Työelämätutkijoiden mukaan onkin mahdollista, että tämä heijastelee nuorten työntekijöiden muuttuneita tarpeita.
– Työelämä on asiantuntijavaltaistunut koulutustason kohoamisen myötä, sanoo Humanistisen ammattikorkeakoulun työelämätutkija Anu Järvensivu.
– Voi hyvin olla, että ajoiltaan ja paikoiltaan vapaammat asiantuntijatehtävät houkuttavat monia nuoria vuorotyönä tehtävää hoitotyötä enemmän.
Toisaalta nuoret hakevat työltä merkityksellisyyttä, ja sitä hoitotyö antaa.
– Hoitotyön houkuttavuus rakentuu suuresti työn merkityksellisyydestä ja sosiaalisuudesta. Sellaiset asiat eivät vanhene, Järvensivu jatkaa.
Lue myös:
Nuoret ratkaisevat hoitoalan tulevaisuuden
Floro Cubelolla, 30, oli Suomeen saapuessaan yliopistollisen tason sairaanhoitajatutkinto.
Silti hän olisi joutunut Suomessa työskentelemään hoiva-avustajana. Hän meni Itä-Suomen yliopistoon ja opiskeli kansanterveystieteiden maisteriksi.
Suomi haluaa paikata hoitajapulaa tulevaisuudessa sadoilla Cubelon kaltaisilla filippiiniläishoitajilla.
Nyt Cubelo on työskennellyt Suomessa sairaanhoitajana kuusi vuotta, myös kesällä koronaosastolla. Videolla hän kertoo, miksi sairaanhoitajan ammatti on hänelle rakas.
Tällä hetkellä Cubelo valmistelee väitöskirjaa filippiiniläistaustaisten sairaanhoitajien integroitumis- ja pätevöitymiskoulutuksesta. Hän on myös Pohjoismaissa toimivan filippiinisairaanhoitajien järjestön puheenjohtaja.
– Me esimerkiksi seuraamme rekrytointia ja arvioimme, onko se eettisesti tehty.
Lisäksi Cubelo opettaa kansainvälisiä sairaanhoitajaopiskelijoita Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.
– Kansainvälisiä opiskelijoita pitäisi pitää etuna eikä uhkana tai kilpailuna.
Janne Ostonen on ymmärtänyt viime vuosien aikana, että jos hän aikoo jaksaa hoitoalalla, hänen on muutettava suhtautumistaan työhön.
– Aiemmin menin muut edellä, mutta nykyään ajattelen, että oma hyvinvointi on huomioitava ensin.
Aiemmin menin muut edellä, mutta nykyään ajattelen, että oma hyvinvointi on huomioitava ensin.
Janne Ostonen
Marika Eira toivoo voivansa palata hoitoalalle, mutta sitä ennen työolojen pitäisi muuttua niin, että asiakkaat saisivat arvoisensa kohtelun.
– Hoitajapulasta puhutaan jatkuvasti ja joka vuosi hoitajia koulutetaan. Mutta ehkä nyt pitää miettiä enemmän, miten ne hoitajat, jotka tällä alalla jo on, saadaan pysymään siellä.
Eiran haave on seuraavaksi työskennellä lastensuojelun parissa.
– Haluaisin keskittyä paremmin jokaiseen ihmiseen ja auttaa heitä jo ennen kuin tilanne on liian huonossa jamassa.
Aiheesta voi keskustella 16. marraskuuta kello 23 saakka.