Isonkyrön Leväluhdan vesikalmiston liki sadan ihmisluun löydös on ainutlaatuinen. Suomesta ei ole löytynyt muualta näin vanhoja säilyneitä luita, näin isoa määrää.
Tutkimuksissa on selvinnyt, että luut ovat vuosilta 300-700 jKr. Valtaosa veteen haudatuista oli naisia ja lapsia. He eivät olleet rikollisia, eivätkä kuolleet väkivaltaisesti.
Leväluhta ei myöskään ollut suohauta, vaan lampi, johon oli upotettu ruumiita neljän sadan vuoden ajan.
Miksi nämä ihmiset haudattiin veteen? Miksi he olivat pääasiassa naisia?
Mysteeri on vaivannut ihmisiä vuosikymmeniä.
Erityinen paikka
Martti Arkkola (87) on asunut Leväluhdan vieressä Isonkyrön Orismalassa koko ikänsä ja pohtinut asiaa.
– On se vaivannut. Kun se on vielä niin pitkä aika, satoja vuosia. Missä he ovat esimerkiksi asuneet, miettii Arkkola.
Ensimmäisen kerran Leväluhdasta löytyneitä luita mainitaan kirjeessä vuonna 1674. Vasta 1800-luvun lopulla paljastuu kuitenkin, että paikassa on jotain erityistä. Luita alkaa löytyä yhä enemmän ojankaivuutöissä. Ensimmäiset arkeologiset kaivaukset tehdään vuonna 1886.
Todellinen luiden määrä paljastuu kuitenkin vasta sata vuotta myöhemmin, 1980-luvulla.
Uhrilähde ja kummituksia
Arkkola kertoo leikkineensä alueella lapsena. Silloin huhuttiin, että Leväluhdalla kummittelee, mutta se ei pelottanut. Siihen aikaan arveltiin, että ihmiset olisi tuomittu viereisellä kalliolla ja heidät olisi haudattu suohon. Paikkaa pidettiin pitkään uhrilähteenä.
– Kylällä on kuulunut, että siellä kummittelee, mutta en minä ainakaan ole ikinä nähnyt kummituksia, toteaa Arkkola.
Myös Orismalan kylällä asuva Erkki Hautala kuuli tarinoita jo lapsena. Hautala muistaa viittaukset Kalevalaan.
– Olen kuullut, että tämä kuuluisi Kalevalan Pohjolaan ja tämä olisi ollut Louhen palvelijoiden hautapaikka, kertoo Hautala.
Luut nousivat pellosta
Juuri Arkkolan pellosta alkoi nousta ihmisen luita. Kun kyntötyöt koneistuivat ja hevospeli vaihtui traktoriin, päästiin syvemmälle.
– Keväällä oli ihan valkoisena koko pellon pinta, kun sieltä nousi pieniä luita. Ja isojakin, muistelee Arkkola.
Luut otettiin talteen ja säilytettiin kotona muovipussissa. Arkkolan vaimo Kyllikki löysi myös rautakautisen käärmesoljen hakiessaan pellolta multaa puutarhaan. Käärmesolkea säilytettiin myös pitkään omalla hyllyllä, ennen kuin ymmärrettiin sen ikä ja arvo, ja solki toimitettiin museoon.
Vasta 1980-luvulla paikalla tehtiin ensimmäiset nykyaikaiset arkeologiset kaivaukset. Peräti 70 kiloa ihmisluita nostettiin pellosta.
Virhekäsityksiä kumottu
Leväluhdasta löydettyjen ihmisluiden salaisuutta on yritetty kunnolla tieteellisesti selvittää vasta nyt – viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Aineisto on ainutlaatuinen Suomessa.
Näin isoa ja kattavaa määrää näin vanhoja luita ei ole löydetty muualta. Vain Vöyrin Käldamäestä on löydetty kuuden samana aikana eläneen ihmisen luita.
Viime vuosien systemaattiset tutkimukset ovat olleet arkeologi Anna Wessmanin ansiota. Hän kiinnostui Leväluhdasta vuonna 2005. Ensimmäisen artikkelin hän julkaisi pari vuotta myöhemmin.
– Aikaisemmin tutkijat olivat pitkälti siteeranneet toisiaan ja virheelliset käsitykset jääneet eloon. Käymällä uudelleen aineisto läpi saatiin selville monia asioita, kuten se, että paikalla on ollut lampi ja kyseessä on nimenomaan vesikalmisto, kertoo Wessman.
Wessman tulkitsee nyt, että Leväluhta olisi ollut "normaali kalmisto". Sinne haudatut ihmiset olisivat vain kuuluneet johonkin tiettyyn ammattiin tai uskontoon, mikä selittäisi vesihautauksen.
Mutta jääkö arvoitus?
Viime vuosina on pyritty selvittämään, ketä lampeen haudatut ihmiset olivat.
Neljän ruumiin luututkimuksesta ilmeni, että kolmen geeniperimä tuli idästä, yhden lännestä. Lähimmiksi nykysukulaisiksi osoittautuivat tämän päivän saamelaiset.
Vaikka tuloksiakin on jo saatu, vastaan tulee yhtä monta uutta kysymystä. Paljon tutkittavaa siis vielä on, sillä nyt henkilökuvaa on luotu vasta neljän ihmisen luista.
Wessman ei usko, että mysteeri ratkeaa koskaan kokonaan.
– En usko, että vastausta "miksi" saadaan koskaan tietää. Siihen tarvittaisiin aikakone. Tulokset ovat tulkintoja ja se pitää vain hyväksyä, sanoo Wessman.
Hyvä uutinen on, että vesikalmiston mysteeriä selvitetään tulevinakin vuosina. Tieteellinen tutkimus on saanut rahoituksen neljäksi vuodeksi eteenpäin.
DNA-tutkimuksessa toivo
Tieteellisten menetelmien kehittyminen antaa toivoa siitä, että leväluhtalaisten salaisuus edes raottuisi.
5-10 hengen tutkimusyhteisö jatkaa siitä, mihin jäätiin edellisessä projektissa. Jatkotutkimusta rahoittavat Suomen Akatemia ja Koneen Säätiö.
Vastauksia etsitään ainakin kysymyksiin, ketä he olivat ja mihin he kuolivat.
– Sadan vuoden ajan tutkijat ovat etsineet vastauksia samoihin kysymyksiin, mutta uudella sukupolvella on aina uudet menetelmät käytössään, toteaa tutkimuksesta vetovastuun ottava professori Antti Sajantila Helsingin yliopistosta.
Sajantila toppuuttelee intoa siitä, mitä kaikkea nykyaikaisella DNA-tutkimuksella voidaankaan löytää. Esimerkiksi DNA:n erottaminen 1500 vuotta vanhoista luista ei ole mikään itsestäänselvyys.
– Yritämme olla luomatta odotuksia, koska ei ole mitään takeita siitä, että tuloksia tulee, muistuttaa Sajantila.
Joka tapauksessa hän arvelee, että tuloksia saadaan odottaa useamman vuoden.
Leväluhdallakin olisi tutkittavaa
Itse Leväluhdan ympäristöäkin voisi vielä tutkia. Tai miksei vaikka Vöyrin Käldamäenkin.
Muutama vuosi sitten tutkijat etsivät Leväluhdan ympäristöstä rautakautisia asuinpaikkoja, mutta minkäänlaisia viitteitä asumuksesta ei löytynyt.
Tutkijat myös uskovat, että enempää luita ei alueelta löydy.
Martti Arkkola on eri mieltä. Hän sanoo, että toinen puoli lähteen ympärillä olevasta pellosta on vielä tonkimatta.
– Ainakaan minun tietojeni mukaan ei eteläpuolen peltoa ole tutkittu ollenkaan. Siinä on lähteen reuna puolen metrin päässä, joten täytyy siellä luita olla, kun on ollut pohjoispuolellakin, pohtii Arkkola.
Myös Erkki Hautala on sitä mieltä, että aluetta kannattaisi vielä tutkia.
– Ympäristöstä löytyisi kyllä vielä mielenkiintoista. Viimeksi omalta pelloltani löytyi ainakin vanha tulentekopaikka, sanoo Hautala.
Leväluhta turisteille
Kiinnostus Leväluhtaa kohtaan on kasvanut viime vuosina selvästi.
Sekä Arkkolan että Hautalan ikkunasta näkyy suoraan paikalle ja kumpikin todistaa, että väkeä käy.
Arkkola arvioi, että kesällä paikalla vierailee keskimäärin kymmenen ihmistä päivässä. Toki osan selittää se, että paikalla on myös geokätkö.
Myös Hautala on toiminut monet kerrat oppaana tuttaville ja sukulaisille, jotka ovat kesälomareissullaan Leväluhtaan halunneet.
– Olen monta kertaa täällä vieraita kuljettanut ja kysymyksiä tulee niin paljon, että en osaa vastata niihin kaikkiin. On hyvä, jos arvoitus saadaan joskus selville, toteaa Hautala.
Historian harrastajana Hautala on kiitollinen siitä, että Leväluhta on säilynyt. Luut ja esineet kulkeutuivat tutkijoiden käsiin, ja lammen paikalla olevat lähteet ovat edelleen kunnossa.
– Kiitos kuuluu paikallisille viljelijöille ja Isonkyrön kotiseutuyhdistykselle, että paikka on tässä kunnossa. Se voisi olla tasaista peltoa, jos ei oltaisi toimittu, sanoo Hautala.
Luiden ja esineiden säilymisestä voidaan kiittää sitä, että ne olivat vedessä ja saven alla hapettomassa tilassa. Muuten ne olisivat vuosisatojen kuluessa hajonneet tomuksi.
Aiheesta voi keskustella 20.11.2020 kello 23.00 asti.
Lue lisää: DNA-tutkimus osoitti: Leväluhdan salaperäiset vainajat olivat aikansa taviksia
Katso Yle Areenasta: Levänluhdan kadonnut kansa