Yliopisto-opiskelijan pitää työskennellä joka arkipäivä lähes 12 tuntia, jotta suositukset täyttyvät ja viikonloput ja lomat jäävät vapaiksi. Näin laski yliopisto-opiskelija Minna Majaniemi. Hän julkaisi laskelman Instagram-tilillään (siirryt toiseen palveluun).
Laskelma perustuu Helsingin yliopiston suositukseen, jonka mukaan seitsemän viikon jakson aikana pitäisi suorittaa 15 opintopistettä. Yksi opintopiste vastaa 27 tunnin työtä, ja seitsemässä viikossa on 35 arkipäivää.
Laskelma menee siis näin:
27 tuntia x 15 opintopistettä = 405 tuntia
405 tuntia : 35 päivällä = 11,6 tuntia työtä päivässä
Voiko tämä olla totta?
Helsingin yliopiston kehitysjohtaja Susanna Niinistö-Sivuranta kyseenalaistaa laskelman paikkansapitävyyden.
– Laskennallisesti se ei ole ihan noin yksinkertaista.
Yliopiston lukuvuoteen (siirryt toiseen palveluun) kuuluvat myös tenttiviikot, joita ei ole huomioitu laskelmassa.
– Jos otetaan ihan minimi eli opetusperiodi ja sitä seuraava tenttiviikko, ollaan noin kymmenessä tunnissa päivää kohden.
"Ainakaan Helsingissä tuet eivät riitä edes vuokraan, joten melkein jokainen joutuu tekemään töitä joko koulun ohella tai kesäisin. Monilla ei ole ollut lomaa vuosiin."
Roosa Rahkonen, yliopisto-opiskelija ja sosiaalisen median vaikuttaja
Jos mukaan laskuihin otetaan myös intensiiviviikot, päivittäinen työmäärä tipahtaa kahdeksaan ja puoleen tuntiin eli lähelle normaalin työpäivän mittaa.
Niinistö-Sivuranta lisää, että opintoja voi suorittaa myös kesällä.
“Työmäärä painottuu periodin sisään”
Minna Majaniemi jätti tentti- ja intensiiviviikot pois laskelmasta tarkoituksella.
Majaniemi kertoo, että hänen alallaan talous- ja sosiaalihistorian opinnoissa Helsingin yliopistossa tentit ovat aina jakson aikana ja uuden käänteinen oppiminen -menetelmän myötä työmäärä painottuu jakson sisään. Tosin monesti esseiden palautuspäivät ovat vasta periodin loppumisen jälkeen.
– Oletin, että kun suositellaan jotain työmäärää, se tietenkin mitoitetaan periodin mukaan, Majaniemi toteaa.
– Tämä on tärkeä huomio, jos näin on. Jos kaikki työ on ympätty opetusperiodin sisälle, se voi tuntua tosi raskaalta, kehitysjohtaja Niinistö-Sivuranta toteaa.
Lisäksi opetusta on Minna Majaniemen mukaan uudistettu viime vuosina niin, että suoritustahdista on hankala joustaa, joitakin kursseja opetetaan vain kerran vuodessa ja yhden kurssin välistä jättäminen voi estää opinnoissa etenemisen.
– Tämä ei ole yliopiston yleinen linja. Päinvastoin tutkintouudistuksen myötä opiskelija saa aiempaa selkeämmän opetussuunnitelman, Niinistö-Sivurantasanoo.
Hän kannustaa opiskelijoita puhumaan opintojen ongelmakohdista yliopiston henkilökunnan kanssa.
Aamukahdeksasta iltakuuteen
Yliopisto-opiskelija ja sosiaalisen median vaikuttaja Roosa Rahkonen aloittaa tällä hetkellä päivänsä kahdeksalta aamulla palkkatöiden merkeissä. Kymmeneltä alkaa luento, joka kestää kahteentoista tai yhteen. Seuraavat viisi–kuusi tuntia kuluu oheismateriaalien parissa. Illalla Rahkonen saattaa tehdä vielä ryhmätehtäviä.
Rahkonen opiskelee viestintää ja politiikkaa Helsingin yliopistossa nyt neljättä vuotta. Opiskeluun kuluva aika vaihtelee päivästä ja kurssimäärästä riippuen.
Monet opiskelijat tekevät Rahkosen tapaan myös palkkatyötä.
– Ainakaan Helsingissä tuet eivät riitä edes vuokraan, joten melkein jokainen joutuu tekemään töitä joko koulun ohella tai kesäisin. Monilla ei ole ollut lomaa vuosiin.
Opintoihin kuluva aika vaihtelee suuresti opiskelijoiden välillä, toteaa sosiaalipolitiikan asiantuntija Touko Niinimäki Suomen ylioppilaskuntien liitosta.
– 12 tuntia päivittäin puhdasta työntekoa opintojen parissa kuulostaa aika epäinhimilliseltä, mutta luvut ovat keskimääräisiä, Niinimäki kommentoi.
Opiskelijoiden ei kuitenkaan ole tarkoitus istua luennoilla, päntätä tai kirjoittaa esseitä kymmentä tuntia päivässä, painottaa kehitysjohtaja Niinistö-Sivuranta.
– Kun on vaikea uusi omaksuttava asia, annetaan myös aikaa ajatella.
Korona-aika lisäsi opiskelijoiden uupumusta
Roosa Rahkonen luki Minna Majaniemen työtuntilaskelmaa Instagramista ääneen neljälle opiskelijakaverilleen. Silloin selvisi, että he kaikki ovat kärsineet tai kärsivät parhaillaan uupumuksesta.
Rahkosen mukaan korona-aika on lisännyt opiskelijoiden stressiä ja työmäärää. Monet hänen tuttavistaan ovat uupuneet entisestään.
– Nyt ei ole enää mitään rajoja koulupäivillä. Tehdään tosi myöhään yöhön, kun ollaan etänä, Rahkonen kuvaa.
"Opintosuunnitelman voi tehdä vähän väljemmäksi, eli silloin ei tähdätä 60 opintopisteeseen vuodessa."
Susanna Niinistö-Sivuranta, Helsingin yliopiston kehitysjohtaja
Yli 20 prosenttia Helsingin yliopiston opiskelijoista kertoi huhti-toukokuisessa kyselyssä kokeneensa uupumusta. Kysely ajoittui kevään etäopiskeluaikaan.
Uupumusta koki reippaasti aiempaa useampi. Aiemmissa tutkimuksissa voimakkaasta uupumuksesta on kertonut 7–9 prosenttia opiskelijoista.
Uudet opiskelijat uupuvat korona-aikana
Alojen välillä on eroja uupumiskokemuksissa. Esimerkiksi lääketieteen opiskelijat voivat muita paremmin. Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro arvelee syyksi sitä, että alalla vallitsee vahva yhteisöllisyys.
Aiemmin uudet opiskelijat olivat innostuneita ja hyvinvoivia, ja uupumus lisääntyi opintojen edetessä. Korona-aikana tämä kääntyi päälaelleen. Nyt uusilla opiskelijoilla on aiempaa enemmän haasteita.
– Ei ole tullut rutiineita ja yhteenkuuluvuus yhteisöön on heikompaa, Salmela-Aro sanoo.
"Raskaudentunnetta lisäsi se, että sanotaan, että tämä on minun oma henkilökohtainen epäonnistumiseni sen sijaan, että tämä olisi oikeasti isompi yhteiskunnallinen ongelma."
Roosa Rahkonen, yliopisto-opiskelija ja sosiaalisen median vaikuttaja
Helsingin yliopiston kyselyiden mukaan suunnitelmallisesti opintoihin suhtautuvat opiskelijat ovat vähiten kuormittuneita.
Suunnitelmalliset opiskelijat kokevat, että perhe ja työ voivat jopa tukea opiskelua.
– Kuormittavuuden kokemus on hyvin yksilöllistä. Sen takia tunteihin tuijottaminen ei ole relevanttia. Opiskelija itse suunnittelee opiskelutahtinsa, Niinistö-Sivuranta toteaa.
Numerot painoivat enemmän kuin hyvinvointi
Roosa Rahkonen uupui ensimmäisen kerran yläasteella. Kympin oppilaalle kasaantui paineita peruskoulun loppupuolella. Lukioon menokin stressasi.
Rahkonen ei nukkunut kunnolla, eikä opiskelu sujunut entiseen malliin. Hän haki apua terveydenhuollosta useaan otteeseen.
– Sitä ei ikinä otettu tosissaan, koska numeroni olivat hyviä. Sama kävi lukiossa. Minulla oli sellainen olo, että hyvinvoinnillani ei ole väliä niin kauan kuin suoritan hyvin.
Uupumus palasi yliopiston ensimmäisenä vuonna. Rahkonen hakeutui terapiaan ja pystyi sen avulla jatkamaan yliopisto-opintojaan.
Rahkonen sanoo käyttäneensä tuhansia euroja rahaa uupumuksesta palautumiseen. Rahaa on mennyt rentoutushoitoihin, hypnoterapiaan ja terapiaan.
– Raskaudentunnetta lisäsi se, että sanotaan, että tämä on minun oma henkilökohtainen epäonnistumiseni sen sijaan, että tämä olisi oikeasti isompi yhteiskunnallinen ongelma, Rahkonen kritisoi.
Apua räätälöitävistä opinnoista
Yksilökeskeinen ajattelu näkyy vahvasti koulutuksen rakenteissa, toteaa myös Touko Niinimäki Suomen ylioppilaskuntien liitosta.
– Hyvin yksilökeskeinen näkökulma ei ainakaan helpota mielen hyvinvointia. Koulutuksen tarjoajilla, YTHS:llä ja opiskelijayhteisöllä on iso rooli mielenterveyden edistämisessä yksilön itsensä lisäksi, Niinimäki toteaa.
Hän kaipaa opiskelijoille nykyistä enemmän tukea korkeakouluilta ja lisää räätälöitäviä opiskelutapoja.
Niinistö-Sivurannan mukaan Helsingin yliopisto tarjoaa jo kursseja, joilla harjoitellaan suunnitelmallista opiskelua ja omien opintojen johtamista. Apua opintojen suunnitteluun saa myös opinto-ohjaajilta.
– Opintosuunnitelman voi tehdä vähän väljemmäksi, eli silloin ei tähdätä 60 opintopisteeseen vuodessa, Niinistö-Sivuranta sanoo.
Hän huomauttaa, että opiskelijat tekivät korona-keväänä jopa enemmän opintopisteitä kuin normaalisti. Yleinen hyvinvointi on hänen mukaansa pysynyt aikalailla aiemmalla tasolla.
– Moni opiskelija selviää opinnoista ihan hyvin. Heidän, jotka kokevat kuorman korkeana, pitää saada tukea.
Yliopisto-opiskelija Minna Majaniemellä on yksinkertainen ratkaisu uupumuksen torjuntaan:
– Työmäärää pitäisi vähentää aika paljon. Eiväthän kokoaikatyötäkään tekevät ihmiset tee kuin korkeintaan 40-tuntisia viikkoja.
Päivät lyhemmäksi, vaikka numerot laskisivat
Minna Majaniemi meni ylikuntoon toisen opiskeluvuotensa keväällä, kun hän tasapainoili opintojen, järjestöhommien ja urheilun välillä. Samalla hän haki kesätöitä.
– Ensimmäisenä opiskeluvuonna heräsin aamuisin kuudelta opiskelemaan ja lopetin illalla seitsemältä tai kahdeksalta.
Majaniemi pääsi tapaamaan YTHS:n opintopsykologia, joka auttoi mitoittamaan päiviä.
– Nyt lyhennän päiviä silläkin uhalla, että numerot laskevat.
Opiskelijoiden jaksamisesta korona-aikana puhutaan illan A-studiossa Yle TV1:ssä ja Yle Areenassa klo 21. Vieraina Nyyti ry:n toiminnanjohtaja Minna Savolainen ja toisen vuoden opiskelija Anna Enbuske Helsingin yliopistosta. Juontajana Sakari Sirkkanen. #yleastudio
Lue lisää: