Juttu on alun perin julkaistu ennen Oberstdorfin MM-kisoja. Nostettu uudelleen Pekingin olympialaisten aikana.
Linnut ovat pysytelleet piilossa syysaamun vaelluksella Puolangan eteläisillä soilla.
– Tämmöisestä metsästyksestä pidän kaikkein eniten, tokaisee Ilkka Herola hengästyneen Sportliv-toimittajan yrittäessä pysyä huippu-urheilijan tahdissa raskaassa maastossa.
Herola on jäänyt saaliitta kanalintujahdin alkajaisiksi, mutta se ei vaikuta harmittavan. Suota tallustaa muuttunut mies, haulikko olallaan, lanteillaan rennosti roikkuva hieman liian väljä patruunavyö.
Hän on oppinut nauttimaan elämästä. Ei tekemällä asioita eri tavalla kuin ennen, vaan ajattelemalla ja kokemalla asiat erilailla kuin vielä muutama vuosi sitten.
Synkät, ahdistavat ajatukset pakottivat perinpohjaiseen asennemuutokseen.
Katso Sportliv-jakso Ilkka Herolan raskaista vuosista ja uudesta myönteisestä asenteesta klikkaamalla jutun pääkuvaa.
Tulevaisuuden lupaus astuu valokeilaan
On vierähtänyt runsaat kahdeksan vuotta siitä, kun 17-vuotias Ilkka Herola otti paikan yhdistetyn A-maajoukkueesta. Pari vuotta aiemmin siilinjärveläinen oli voittanut alle 16-vuotiaiden SM-kultaa mäkihypyssä. Niihin aikoihin hiihto ei kulkenut läheskään yhtä hyvin.
Suomen yhdistetyn menestysvuodet Hannu Mannisen ja myöhemmin Anssi Koivurannan johdolla olivat ohi. Herolan ensimmäisinä vuosina maailmancupissa suurimmat odotukset kohdistuivat Janne Ryynäseen.
Kun Ryynänen lopetti yllättäen jo 2014, oli 19-vuotias Herola yhtäkkiä sukupolvenvaihdoksen keskellä rämpivän maajoukkueen ykkösnyrkki.
Muun maajoukkueen kamppaillessa yksittäisistä maailmancupin pisteistä, määritti Herolan menestys pitkälti koko lajin tilan yleisön ja median silmissä.
– Joukkueen kokonaisfiilis meni hyvin pitkälti sen mukaan miten minulla meni. Se kävi raskaaksi kun ei ollut ketään sellaista, joka olisi pitänyt kokonaisuuden hyvänä jos itsellä meni huonosti. Ei voinut tavallaan epäonnistua piilossa, Herola sanoo Sportlivissa.
"Se herättää kun huomaa, että alkaa olemaan riippakivi."
Ilkka Herola
Herolan kehitys oli nopeaa. Debyyttikauden 40. sijan jälkeen hän sijoittui seuraavina vuosina maailmancupin kokonaispisteissä sijoille 22, 17 ja 10.
– Kehitys oli koko ajan kovaa, eikä minun tarvinnut olla varsinaisesti tyytyväinen hirveästi mihinkään. Siitä huolimatta pystyin ylittämään odotukset joka kerta. Se ruokki sellaista oloa, että homma menee kuin juna, ei siinä tarvitse pysähtyä miettimään sen tarkemmin.
Kehityskäyrä ei kuitenkaan voinut osoittaa ikuisesti ylöspäin. Kun kehitys hidastui ja tulokset eivät enää ylittäneetkään odotuksia, Herolalla ei ollut työkaluja käsittelemään tunteitaan.
Hän ruoski itseään pienimmistäkin virheistä. Hän halusi kehityksen jatkuvan samaan tahtiin kuin aiemmin, ja tunsi yleisön odotukset raskaina 20-vuotiailla hartioillaan.
– Meni aikansa ennen kuin pystyi edes itselle myöntämään, että se on raskasta. Sillä tavalla meni vuosia sen kanssa taistellessa vähän hukkaan.
Ahdistus kasvaa
Matalapaine ylittää Suomen keskipisteen. Metsästysmajan rantasaunan kupeessa tulisijan kosteat puut tupruttavat savua.
Herola kaivaa tulitikut taskustaan. Hetken päästä liekki herää jälleen henkiin.
Hän kääntää katseensa kohti rauhallisena avautuvaa tummaa järveä, ja jatkaa vaikeiden vuosien läpikäyntiä.
– Jossain vaiheessa alkoi häpeämään sitä, että joukkueessa saattoi olla muita urheilijoita joilla olisi muuten hyvä meininki, mutta kun itse on sellainen ankeuttaja siinä... Se herättää kun huomaa, että alkaa olemaan riippakivi.
Kaudella 2016–2017 Herola sijoittui maailmancupin pisteissä seitsemänneksi. Se on edelleen hänen paras kokonaissijoituksensa – mutta hän ei nauttinut kilpailuista pätkääkään. Hän odotti itseltään paljon enemmän.
Hän sijoittui useasti kymppisakkiin mutta palkintopallisijat jäivät saavuttamatta. Herola piti hurjaa vauhtia hiihtoladulla, mutta mäkihyppy ei toiminut toivotulla tavalla. Synkkyys valtasi mielen.
– Homma kävi päivä päivältä raskaammaksi. Kauden loppupuolella se alkoi tuntumaan jo ihan sietämättömältä.
"Ennen mielikuvani oli, että urheilu on aina kaikkien ihmissuhteidenkin yläpuolella. Nyt tuntuu todella absurdilta, miten joku voikin ajatella niin!"
Ilkka Herola
Muutama viikko pettymykseen päättyneiden Lahden MM-kisojen jälkeen maailmancupkausi päättyi Saksan Schonachissa. Ahdistus oli vallannut Herolan täysin. Hän toivoi kilpailujen peruuntuvan, jotta epäonnistumisille ja pettymyksille tulisi loppu.
Herätyskellot alkoivat soida.
– Mietin että mikä siinä on, kun ei sen ikinä pitäisi kuitenkaan niin raskaalle tuntua. Muutkin alkoivat huomata, että ei ole kaikki ihan kohdallaan. Siitä olen kiitollinen, että on ollut hyvä lähipiiri ja tukiverkko ympärillä, joka on rohkeasti osannut ohjata oikeaan suuntaan.
Herola kääntyi maajoukkueen psyykkisen valmentajan Terhi Lehtoviidan puoleen päästäkseen eroon ahdistuksestaan. Hän aloitti pitkän prosessin, joka tulisi muuttamaan hänen ajatusmaailmansa ja arvopohjansa.
Laukaus kuuluu vain parin sadan metrin päässä metsästysmajalta. Herola on päättänyt käydä vielä lyhyellä kierroksella ennen lounasta. Se kannatti. Hän on ampunut metson.
Puolivuotias metson poikanen on ehtinyt saavuttaa muutaman kilon painon. Herola perkaa saaliin ja ripustaa sen mureutumaan.
– Noin kaksi vuotta kesti, että pääsin tilanteeseen, minkä jälkeen minua ei ole varsinaisesti enää hirveästi ahdistanut. Sen jälkeen alkoi tuntua sille, että homma on hanskassa ja ajatukset oikeissa mittasuhteissa.
Ensimmäinen askel oli myöntäminen itselle, että tavan ajatella on muututtava. Seuraavaksi oli tarkkailtava ja tunnistettava tietyt ajatukset. Vasta sen jälkeen niitä pystyi käsittelemään.
Hän kyseenalaisti arvomaailmansa, ja huomasi asioiden tärkeysjärjestyksen olevan pielessä. Esimerkkinä hän mainitsee seurustelusuhteensa.
– Ennen mielikuvani oli, että urheilu on aina kaikkien ihmissuhteidenkin yläpuolella. Saatoin sanoakin sen ihan suoraan. Nyt tuntuu todella absurdilta, miten joku voikin ajatella niin!
Herolan oli asetettava urheilun merkitys oikeisiin mittasuhteisiin. Hän alkoi ymmärtää, että urheilu antaa elämään lisäarvoa – eikä niin, että se täyttää koko elämän.
Ajatuksen istuttaminen päähän ei kuitenkaan ollut helppoa eikä prosessi nopea.
– Asioiden toteaminen ei vielä itsessään muuta mitään, vaan uusien arvojen pitää oikeasti olla mukana jokaisessa ajatuskulussa. Jotta se olisi mahdollista, arvopohjan täytyy muuttua.
Helpottavaa tukea
Vaikka vaikea ahdistus painoi mieltä vielä kaudella 2016–2017, talvi toi myös helpotusta paineisiin, jotka olivat aiemmin kohdistuneet yksinomaan Herolaan.
Seitsemän kuukautta nuorempi Eero Hirvonen oli vihdoin päässyt eroon pitkäaikaisista terveys- ja loukkaantumisongelmistaan, ja teki läpimurron.
Siitä lähtien Hirvosen vahva panos on aika ajoin antanut Herolalle mahdollisuuden epäonnistua piilossa. Se on ollut 25-vuotiaalle "veteraanille" helpotus.
– Eero tietää miltä tuntuu kun olet ensin ollut podiumilla pari kertaa, ja sitten oletkin seuraavassa kisassa ihan paska. Joku joka on itse menestynyt osaa paremmin tukea myös vaikeissa hetkissä, Herola kiittelee maajoukkue- ja metsästyskaveriaan.
Hirvonen istuu Puolangan metsästysmajan ulkopuolella ja yrittää huitoa pois hirvikärpäsiä. Hän poimii muutaman hiuksistaan.
Maajoukkueen tukipilarit ovat lähes saman ikäisiä, mutta kokeneempi Herola on ollut – ja on edelleen – Hirvoselle esikuva.
– Olen päässyt läheltä seuraamaan ja ihailemaan Ilkan asenteen muuttumista viime vuosina. Olen nähnyt miten rakentavasti ja tietoisesti pystyy muuttamaan omaa suhtautumista asioihin, ja kypsyä ihmisenä ja urheilijana.
Hirvonen kertoo Herolan johtavasta roolista maajoukkueessa. Usean vuoden ajan Herolan asenne ja tunnetila ovat sävyttäneet koko joukkueen tunnelmaa, joka on muuttunut synkistelevästä pähkäilystä valoisampaan sävyyn.
– Koko maajoukkueen asenne on muuttunut Ilkan perässä rakentavampaan, positiivisempaan ja terveempään ajatteluilmapiiriin urheilusta, Hirvonen kertoo.
Musiikki rentouttajana
Takaisin mökkiin. Ilkan nuorempi veli Veikko Herola istuu tuvassa kitara sylissä. Hän näppäilee muutaman sävelen.
Ilkkaa jännittää. Hän on aiemmin soittanut rumpuja ja kitaraa tv-kameroiden edessä, mutta nyt hänen on ensimmäistä kertaa julkisesti tarkoitus näyttää laulajan lahjansa.
Punainen valo syttyy, Ilkka sulkee silmänsä ja alkaa laulaa.
"And there are words
I could have said
But I walked away instead…"
Veljekset esittävät kappaleen Blue, johon Ilkka on kirjoittanut sanat ja Veikko puolestaan tehnyt sävellyksen. Kappale on Zen & Tonic -yhtyeen ensimmäinen single.
Yhtyeeseen kuuluu myös Tomi Tajakka, joka on tunnettu kansainvälistä mainetta niittäneestä Steve 'n' Seagulls -bändistä. Normaaleissa olosuhteissa Tajakka toimii vokalistina, Ilkka taas rumpalina ja taustalaulajana.
Musiikki on Herolalle rakas harrastus. Kilpailumatkoilla ja leireillä hän rentoutuu kirjoittamalla uusia kappaleita. Tulevaisuudessa keikkailukin saattaa tulla ajankohtaiseksi.
– Ei se missään nimessä poissuljettua ole, mutta tuskin urheilun ohessa mitään sadan keikan vuositahtia pystyy vetämään, Herola hörähtää.
Pelko on poissa
Valoisampi elämänasenne on helpottanut Ilkka Herolan elämää kohta kaksi vuotta. Tuloksellisesti viime kauden kahdeksas sija maailmancupin kokonaistuloksissa oli uran toiseksi paras. Tunnetasolla kausi oli kuitenkin parempi kuin mikään aiemmista.
– Urheilusta nauttiminen on nyt paljon helpompaa. On myös paljon helpompi keskittyä tärkeisiin asioihin mitä urheilun sisällä on, koska mukana ei aina ole häiritseviä tunnelatauksia.
Tämä haastattelu tehtiin ennen kuluvan kauden alkua. Tällä kaudella Herola on jo useamman kerran noussut maailmancupissa palkintokorokkeelle. Uusi elämänasenne on tuonut myös hyviä tuloksia.
Pelkästään kilpaileminen ei ole muuttunut mukavammaksi. Aiemmin Herola saattoi tuskastua ja pilata kokonaisen harjoitussession takertumalla negatiivisiin yksityiskohtiin.
– Sen jatkuvan tulosajattelun ja suorittamisen laadun analysoinnin pitää uskaltaa jättää syrjään, ja luottaa siihen, että kun minä nyt vaan keskityn ja pyrin tekemään tämän asian hyvin, niin sillä ei ole mitään väliä miten se just nyt toimii, vaan se tulee joskus se tulos.
– Kuuluu asiaan, että kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä.
Herola urheilee tosissaan. Hän haluaa saavuttaa menestystä. Hän haluaa voittaa ensimmäisen henkilökohtaisen maailmancupkisansa ja arvokisamitalinsa – mutta ahdistus ja kova itsekritiikki on vaihtunut toisenlaiseen tapaan lähestyä kilpailuja.
Hän ei enää pelkää epäonnistumista. Hän ei tunne tarvetta itseruoskinnalle mikäli kisat välillä menevät päin prinkkalaa.
– Mieluummin olotila saa olla neutraali tai välillä hyvä, kuin että muina paitsi ihan täydellisinä päivinä kaikki ottaa pikkuisen päähän ja aina pitää kaivaa jotain negatiivista esille. Useimmiten pääsen nykyään siihen olotilaan, että kilpailussa on vain voitettavaa.
Mikael Oivo
Korjattu 22.2.2021 klo 17:59 :Terhi Lehtoviita ei ole maajoukkueen psykologi vaan psyykkinen valmentaja. Korjattu tämä titteli oikeaksi.
Lue myös: