Nina Laineen esikoinen syntyi kesällä 2014. Synnytys käynnistyi spontaanisti supisteluilla, mutta mitään ei tapahtunut.
Kun supistukset jatkuivat kolmatta päivää, päädyttiin puhkaisemaan kalvot ja Laine vietiin synnytyssaliin. Supistuksia vauhditettiin oksitosiinilla, mutta synnytys ei edennyt toivotulla tavalla. Illalla tuleva äiti päätyi leikkaussaliin.
– Olihan se järkytys, kun olin ajatellut synnyttää alakautta. Puolisokaan ei saanut olla mukana. Kätilöt olivat ihania ja tsemppasivat, mutta pettymys siinä tuli, kertoo Lappeenrannassa asuva Nina Laine.
Suomessa alatiesynnytystä pidetään ensisijaisena synnytystapana. Sektioprosentti on alhainen, sillä alle 20 prosenttia lapsista syntyy sektiolla. Näistä suunniteltuja sektioita on hieman yli kolmannes.
Alatiesynnytyksen suosimista perustellaan sillä, että se on luonnollinen tapa syntyä. Jos ei jostain syystä voi synnyttää alateitse tai pelko on kova, on sektio siinä tapauksessa parempi vaihtoehto.
– Yleensä toivotaan alatiesynnytystä, mutta joskus alakautta vain ei pysty jatkamaan. Synnytystapoja ei voi arvottaa, koska tuloksena on yhtä kallisarvoinen ja odotettu lapsi, sanoo äitiyspoliklinikan osaston ylilääkäri Ulla Pikarinen Etelä-Karjalan keskussairaalasta.
Äitiyden ja naiseuden lunastus?
"Olen synnyttänyt kiireellisellä sektiolla esikoisen, kun ei pitkän yrityksen jälkeen tullut alakautta. Kieltämättä jäi tunne, että kroppa petti minut ja harmitti paljon."
Synnytyspettymykset näkyvät sairaalassa. Osa synnyttäjistä, jotka eivät alun perin ole halunneet sektiota pettyvät, ellei alatiesynnytys onnistukaan. Toiset ovat helpottuneita, että päätös tehtiin ajoissa.
Nina Laine pettyi. Hänen silmiinsä nousevat vieläkin kyyneleet, kun hän muistelee kokemuksiaan.
– Alatiesynnytystä pidetään yhteiskunnassamme äitiyden ja naiseuden mittarina. Koin, että olen jo tässä alkumetreillä epäonnistunut, toteaa Laine.
Sosiaalisen hyvinvoinnin tutkimuksen dosentin Kaisa Kuurneen tutkimusryhmä tekee parhaillaan laajaa yhteiskuntatieteellistä tutkimusta suomalaisesta synnytyskulttuurista. Myös hän tiedostaa alatiesynnytykseen liittyvän arvotuksen.
– Olen huomannut aineistosta, yleisesti kulttuuria seuraamalla ja ammattilaisten kirjoituksista, että jollain tasolla alateitse synnyttäminen mielletään siirtymärituaaliksi. Se on kulttuurissamme jonkinlainen naiseuden ja äitiyden lunastus, pohtii Kaisa Kuurne.
Myös naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Ulla Pikarinen tunnistaa syyt pettymysten taustalla.
– Nykyaikana äitiyteen ja synnytykseen on ladattu paljon toiveita. Jos toive ei toteudu, tulee pettymys.
Synnytyksen jälkeen Nina Laine oli väsynyt. Hän ei ollut nukkunut useampaan yöhön. Poika vietiin hoitajien huoneeseen, jotta tuore äiti saisi levätä.
– En tainnut sitä siellä synnytyssairaalassa edes puhua ääneen siitä pettymyksestä. Se vaikutti myös siihen etten alkuviikkoina saanut luotua suhdetta vauvaan ja se vaikeutti koko ensimmäistä vuotta.
Etelä-Karjalan keskussairaalasta kerrotaan, että sektioon päätymisen syyt käydään läpi äidin kanssa synnytyksen jälkeen.
– Yleensä leikkaava lääkäri käy seuraavana päivänä kertomassa, mitä tapahtui. Myös hoitava kätilö käy synnytyskeskustelun. Jos tämän jälkeen jää epäselvyyksiä, pyydetään sairaalaan vielä jälkitarkastukseen, kertoo äitiyspoliklinikan osaston ylilääkäri Ulla Pikarinen.
Alatiesynnytys vs. sektio
Pelko on yksi peruste sektiopäätökselle. Pelkodiagnoosi asetetaan, jos pelko on voimakasta. Synnytyspelkoa hoidetaan pelkopoliklinikalla riippumatta siitä, mikä tuleva synnytystapa on.
Etelä-Karjalassa pelkopolin asiakkaissa on sekä ensisynnyttäjiä että uudelleen synnyttäjiä.
– Ensisynnyttäjällä voi olla taustallaan kokemuksia, joista pelko kumpuaa. Voi olla, että oma äiti on synnyttänyt sektiolla tai ehkä ei saa ole saanut raskauden aikana tukea synnyttämiseen. Toinen ryhmä ovat uudelleensynnyttäjät, joilla on ollut aikaisempi huono synnytyskokemus, keskenmeno tai muu huolta aiheuttava asia omassa historiassa, kertoo Pikarinen.
Kätilö Marjo Sinkko on tuonut Etelä-Karjalan keskussairaalan synnytyspelkopoliklinikalle uuden tekniikan hoitaa synnytyspelkoa. NLP-ohjauksen lyhytterapialla on saatu ylilääkäri Pikarisen mukaan erinomaisia tuloksia.
– Synnytyspelon hoitamisessa yhtenä päämääränä on alatiesynnytys. Odottajalle kerrotaan heti aluksi, että emme pakota siihen, jolloin hänelle vapautuu voimavaroja taistelusta ja hän pystyy harkitsemaan alatiesynnytystä, jatkaa Pikarinen.
"Esikoinen tuli alakautta synnytyspelosta huolimatta. Jäi aika isot traumat. Taistelin suunnitellun sektion, kun kuopus oli syntymässä. Oli jotenkin todella vaikeaa ja lääkäri oli kirjannut potilaskertomukseen että "yrittää alatiesynnytystä", vaikka yritin saada sen suunnitellun sektion."
"Synnytin ensimmäisen alateitse. No, siinä ei hyvin käynyt. Toisesta vaadin leikkausta. Loppuun asti yrittivät normisynnytystä. Tuntui, että joutui ihan taistelemaan siitä, että sai sektion. Ärsyttää, ettei ihminen saa päättää kropastaan itse vaan siitä pitää taistella."
Alateitse synnyttämiseen rohkaistaan, koska alatiesynnytys on luonnollisuuden lisäksi tutkimuksissa osoitettu keisarileikkausta turvallisemmaksi sekä vauvalle että äidille. Sektio on iso vatsanalueen leikkaus, jossa on komplikaatioriskejä.
"Esikoinen tuli kiireellisellä sektiolla asentovirheen vuoksi. Kaksi sain onneksi synnyttää alakautta ja paranin todella nopsaan versus sektio. Edelleen olen alatiesynnytyksen kannalla, mutta koskaan ei voi tietää mitä eteen tulee."
Alatiesynnytyksen eduksi lasketaan myös se, että lapseen siirtyy mikrobistoa, jonka on todettu ehkäisevän allergioita. Lääkärit käyvät aika ajoin keskustelua siitä, pitäisikö odottajan saada valita synnytystavaksi sektio, jos hän tiedostaa riskit. Toistaiseksi Suomessa päätöksen tekee lääkäri.
Synnytyspelkoa vähätellään
"Ei ollut yksinkertainen juttu saada suunniteltua sektiota, etenkin kun olin kaksi kertaa aikaisemmin alateitse synnyttänyt. Pelkojani vähäteltiin ja pelkopolikäynnit oli ihan turhia."
"Esikoisen aikana 2009 suhtautuminen suunniteltuun sektioon synnytyspelon takia oli järkyttävän huonoa enkä sitä saanut. Monen syyn summana se meni kiireelliseen sektioon.."
Osa äideistä on kokenut käynnit pelkopolilla painostamiseksi. Heistä on tuntunut siltä, että he ovat saaneet taistella sektiotoiveensa puolesta. Myös synnytyskulttuuria tutkiva Kaisa Kuurne vahvistaa tämän.
– Ketään ei painosteta alatiesynnytykseen, mutta pelkopolilla hoidetaan sillä ajatuksella, että se voisi toteutua. Rivien välistä on luettavissa ohjausta alatiesynnytykseen, sanoo Kuurne.
Synnytyspelko on suhteellisen tuore tautiluokitus. Asiasta on puhuttu ja sitä on hoidettu parikymmentä vuotta.
– Onhan se arka aihe ja herättää monenlaisia tuntemuksia niin henkilökunnassa kuin odottajassa. Joillekin sektio on paras tapa synnyttää. Kyllä meidän täytyy se hyväksyä, että ihmiset on erilaisia ja meillä on erilaiset resurssit. Yritämme olla leimaamatta. Kaikkia täytyy kohdella kunnioittavasti ja arvostavasti, vakuuttaa Ulla Pikarinen.
Apua käsittelyyn
Nina Laine haki apua varhaisen vuorovaikutuksen yksiköstä, josta hän saikin tukea.
– Siellä sanottiin ensimmäisen kerran ääneen, että synnytystapa ei ole mikään äitiyden mittari.
Kun Nina Laine odotti toista lastaan, hän oli jo käsitellyt ensimmäisen lapsen kohdalla tulleen synnytyspettymyksen. Synnytystapa-arviossa kävi kuitenkin ilmi, että tyttö oli kääntynyt perätilaan.
– En halunnut kääntämistä. Olin kuullut huonoja kokemuksia siitä, miten se sattuu ja miten ei ole välttämättä vauvalle turvallista. Sanoin heti lääkärille, että en halua kääntämistä enkä synnyttää perätilassa.
Lääkäri yritti vielä ylipuhua Nina Lainetta. Hän kuitenkin piti päänsä.
– Tuli taas olo, että olen huono äiti, koska haluan sektion. Lääkäri myöntyi ja varattiin aika suunniteltuun sektioon. Jäi kuitenkin tunne, että pelkojani vähäteltiin eikä lääkäri ottanut niitä tosissaan, vaikka tiesi kokemukseni edellisestä synnytyksestäni.
Huonoilla kokemuksilla kauaskantoiset vaikutukset
Tutkimukset osoittavat, että rankalla synnytyskokemuksella on paljon huonoja vaikutuksia syystä riippumatta. Synnytystraumat saavat äidin oireilemaan. Se heijastuu koko perheeseen, lapseen ja parisuhteeseen.
Kaisa Kuurneen tutkimusryhmän tekemien asiantuntijahaastattelujen perusteella myös lapsi alkaa oireilla ennen pitkää. Huonoilla kokemuksilla on vaikutusta myös syntyvyyteen.
– Osa meidänkin tarinoistamme päättyy siihen, että synnytys on ollut niin huono kokemus, että jää ainoaksi, kertoo Kuurne.
Laineenkaan perheeseen ei välttämättä olisi koskaan syntynyt toista lasta, jos hän ei olisi päässyt purkamaan ensimmäisestä synnytyksestä tulleita traumoja ammattilaisten kanssa.
– Puolitoista vuotta minulla oli sellainen olo, että ehkä yksi lapsi riittää. Mutta kun sain asiat käsiteltyä, alkoi tuntua siltä, että ehkä voisi yrittää.
Toukokuussa 2019 puhjennut “Minä myös synnyttäjänä” -kampanja (siirryt toiseen palveluun) nosti esille naisten kirjoittamia synnytystarinoita, joissa he kertovat kokemastaan synnytysväkivallasta. Sosiaalisen hyvinvoinnin tutkimuksen dosentin Kaisa Kuurneen johtama tutkimushanke (siirryt toiseen palveluun) sai alkunsa juuri tästä synnytysaktivismista ja sen saamasta vastaanotosta.
– Suomalainen synnytyskulttuuri ei ole lähtökohtaisesti synnyttäjää ohittavaa, mutta synnyttäjien ja ammattilaisten näkökulmien välillä on kuilu ja ne poikkeavat toisistaan, sanoo Kuurne..
“Minä myös synnyttäjänä” -kampanjan aineiston lisäksi tutkimukseen on kerätty yli sata synnytyskertomusta, joissa on rankkoja mutta myös voimaannuttavia kokemuksia.
Onko maailman paras äitiyshuolto vain myytti?
Suomessa ei ole aiemmin tehty laajempaa tutkimusta synnytyksistä yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta. Ensimmäistä kertaa asiaa ei tutkita hoitojärjestelmistä käsin vaan tarkastellaan käytäntöjä ulkopuolisin silmin.
Kuurneen mukaan Suomessa on matalaan kuolleisuuteen perustuva myytti maailman parhaasta äitiyshuollosta., joka tarjoaa kaiken tarvittavan. Kuitenkaan julkinen järjestelmä ei anna valmiuksia synnytykseen. Tieto on hankittava etukäteen itse.
– Moni on luottanut liikaa siihen, että julkinen järjestelmä antaa tarvittavan valmennuksen ja tiedon. Nyt vastuu ottaa selvää synnytyksestä, kivunlievitysmenetelmistä ja eri vaihtoehdoista on synnyttäjällä. Itsemääräämisoikeutta on mahdotonta toteuttaa, jos ei ole etukäteen selvillä siitä mitä toivoo synnytykseltä ja mitä ei.
Ylen dokumenttisarjassa Synnytyskipuja – kokemuksia synnytysväkivallasta Sanni Taskinen koki ensimmäisessä synnytyksessään olonsa häväistyksi. Toisen lapsensa synnytyksessä hänellä on apunaan doula, jonka kanssa hän taistelee pelkojaan vastaan ja saa korjaavan synnytyskokemuksen.
Sektion puolustajat
On myös joukko synnyttäjiä, jotka pitävät sektiota ensisijaisena synnytystapana. He taistelevat sen puolesta, että saavat sektiolupauksen, koska ovat riippuvaisia lääkärin päätöksestä.
– He kertovat kohdanneensa sellaisia reaktioita, ettei se ole oikeaa synnyttämistä. Osittain varsin asiattomat kommentit ovat tulleet muilta äideiltä, sukulaisilta tai terveydenhuollosta, kertoo Kuurne.
Sektioon suuntautuneet synnyttäjät perustelevat omia kantojaan muun muassa alatiesynnytyksessä syntyvillä lantionpohjan vaurioilla sekä lapsen hapenpuutteella. He ovat myös perustaneet omia sosiaalisen median ryhmiä.
– Tämä kertoo minusta siitä, että heidän on ollut vaikeaa löytää paikkaansa yleisissä ryhmissä. Toisaalta synnyttäjien joukko on monin eri tavoin jakautunutta ja latautunutta.
"Annettiin kuva, että sektio ei ole synnyttämistä"
Kouvolalaisen Maria Puumalaisen kaksoset syntyvät Kymenlaakson keskussairaalassa sektiolla vuonna 2019. Myös Puumalaiselle sektio oli pettymys, koska hän oli koko raskauden ajan ajatellut synnyttävänsä heidät alateitse.
– Erilaisissa äitien Facebook-ryhmissä annettiin sellainen kuva, että sektio ei ole synnyttämistä, kertoo Puumalainen.
Kävi kuitenkin ilmi, että vauva A oli perätilassa ja vauva B heilui perätilan ja poikkitilan välillä. Tämän vuoksi äitiyspoliklinikalla tehtiin arvio, että edessä olisi sektio. Maria Puumalaiselle tämä oli järkytys.
– Ymmärsin riskin, mutta koin suurta tuskaa siitä, että en voisi synnyttää alateitse. En ole kunnon äiti.
Puumalainen olisi kaivannut mahdollisuutta keskustella ajatuksistaan, mutta kertoo saaneensa vain päivämäärän ja ohjeet kuinka saapua sairaalaan.
Leikkaus päättyi onnellisesti. Synnyttäneiden osastolla henkilökunta suhtautui kannustavasti ja sektiosta puhuttiin synnytyksenä. Myöhemmin Puumalainen kuitenkin kohtasi vähättelyä ulkopuolisilta, koska ei ollut kokenut synnytyksen kipua ja ihanuutta.
– Alkuun muotoilin lauseet aina niin, että puhuin lasten syntymästä, en synnytyksestä. Nykyisin en välitä. Ei ole minulta pois, jos joku on niin kapeakatseinen, ettei pidä sektiota synnyttämisenä.
Sama asenne näkyi Puumalaisen mukaan myös terveydenhuollon henkilökunnassa: alateitse synnyttämistä pidettiin parhaana mahdollisena tapana.
– Sektiota harmiteltiin ja pidettiin ikävänä. Olisin myös kaivannut mahdollisuutta keskustella kokemastani pettymyksestä.
Nina Laine toivoo, että erilaisia synnytystapoja osattaisiin arvostaa. Alatiesynnytys on edelleen normi ja oletus.
– Kun tulee puhetta synnytyksistä, joudun edelleen ihmisille selittämään, että en ole synnyttänyt alakautta vaan olen saanut molemmat lapset sektiolla. Tuntuu, että kätilöt osaavat käsitellä näitä yhtä arvokkaina synnytyskokemuksina, mutta lääkäreiltä toivoisin arvostusta.
Tutkimuksen tavoitteena paremmat synnytyskokemukset
Nykysukupolven naiset eivät suostu mihin tahansa. Motiivi Kaisa Kuurneen vetämän tutkimuksen taustalla on parantaa synnytyskokemuksia, koska niillä on valtava merkitys tulevassa elämässä.
– Erilaiset aktivismin aallot osoittavat, että synnyttäjät haluavat tulla kuulluksi, sanoo Kuurne.
Kuurne on ilahtunut siitä, että naiset kertovat synnytystarinoitaan rohkeasti. Hän kiteyttää syntymän olevan samaan tapaan väkevä ja intiimi siirtymä kuin kuolema.
– Omannäköinen synnytys ei ole sen enempää elämysmatkailua kuin omannäköinen kuolemakaan. Se on elämän ainutkertainen hetki. Naisella on oikeus toivoa hyvää synnytyskokemusta.
Samaa mieltä on Etelä-Karjalan keskussairaalan ylilääkäri Ulla Pikarinen.
– Se on meidän toiveemme. Yritämme kohdata odottajan ja perheen mahdollisimman hyvin ja hoitaa heidät heille sopivalla tavalla, vakuuttaa Ulla Pikarinen.
Jutun kursivoidut kommentit ovat otteita Facebookin Tyttöjen äidit -ryhmän keskustelusta, jossa kysyimme kokemuksia sektiolla synnyttämisestä. Voit keskustella aiheesta alla. Keskustelu sulkeutuu 22.11. kello 23.