Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Helsinkiläinen Anna Rantamäki haki yliopistoon lukiosta valmistuttuaan vuonna 2013. Ensiyrittämällä ei kuitenkaan tärpännyt, joten hän päätti pitää välivuoden.
Seuraavana vuonna hän yritti uudestaan, mutta lopputulema oli sama kuin edellisenä vuonna. Rantamäki pohti jonkin muun opiskelupaikan hakua jälkihaun kautta, mutta tuli sitten toisiin aatoksiin.
– Tajusin, että jos saan jämäpaikan, niin menetän samalla myös ensikertalaisuuteni hakijana. En halunnut tuhlata sitä.
Ensikertalaiskiintiö oli otettu käyttöön samana vuonna. Sen tavoitteena on parantaa niiden asemaa, jotka hakevat ensimmäistä opiskelupaikkaansa. Kiintiön koko vaihtelee tiedekunnittain ja hakukohteittain.
Ne paikat, joita ei ole varattu ensikertalaisille, täytetään paremmuusjärjestyksessä kaikkien hakijoiden joukosta. Jos hakija on ottanut opiskelupaikan vastaan mutta myöhemmin luopunut opinnoistaan, häntä ei lasketa ensikertalaiseksi.
– Koen, että kiintiö asettaa paineita valita lukiossa oikeat kirjoitettavat aineet ja korkeakoulussa heti oikea tutkinto. Riskinä on huomata kesken opiskelujen, että tämä ei ollutkaan minun juttuni.
Kaiken kaikkiaan välivuosia kertyi Anna Rantamäelle viisi.
Välivuosien venyminen huolettaa
Tilastokeskuksen mukaan uusien ylioppilaiden välitön pääsy opiskelemaan on vaikeutunut edelliseen vuoteen nähden jo yli 10 vuoden ajan.
Moni tuore ylioppilas joutuu pitämään välivuoden tai -vuosia ennen opiskelupaikan löytymistä, vaikka suurin osa hakee opiskelupaikkaa heti ylioppilaaksi tulon jälkeen.
Esimerkiksi vuonna 2018 ylioppilaista liki 28 prosenttia ei opiskellut tutkintoa vielä kolmenkaan vuoden päästäkään valmistumisesta.
Sivistystyönantajat ry (Sivista) on tarkastellut koulutus- ja tutkimusalan tilaa tuoreessa toimialakatsauksessaan ja vuoden 2020 barometrissaan.
Sivistan ekonomistin Harri Hietalan mielestä välivuosien venyminen liki kolmanneksella valmistuneista on huolestuttavaa, kun työllisyyttä pitäisi nostaa ja korkeakoulututkinto saada yli puolelle nuorista ikäluokista.
Hän uskoo, että pitkittyvät välivuodet ovat useiden tekijöiden summa.
– Yksi tekijä saattaa olla viime vuosien uudistukset. On syntynyt kuva, että linjan vaihtaminen on vaikeaa, jos ensimmäinen paikka ei olekaan osunut nappiin. Moni haluaa varmistua siitä, että kun ensimmäinen paikka otetaan vastaan, se on myös siltä alalta jonne todella haluaa.
Syitä voivat myös olla esimerkiksi asepalveluksen suorittaminen tai jaksamiskysymykset. Paikkoja myös hakee suurempi määrä kuin niitä on tarjolla.
Osa saattaa myös haluta pitää kiinni ensikertalaisstatuksestaan, kuten Anna Rantamäki.
Paikan vastaanottaminen voi askarruttaa
Välivuosiensa aikana Anna Rantamäki opiskeli ammattikoulussa vaateompelijaksi, tekstiiliartesaaniksi ja modistiksi sekä teki töitä.
Hän halusi palavasti käsityönopettajaksi. Välivuosia kertyi, sillä hän ei päässyt yliopistoon sisään eivätkä täydennysmielessä haetut paikat houkuttaneet tarpeeksi, että hän olisi halunnut ottaa niitä vastaan.
Kolmen välivuoden jälkeen häntä alkoi turhauttaa toden teolla.
– Tunsin, että olin viettänyt lukion verran aikaa menemättä mihinkään. Mietin jo, että pitäisikö laajentaa hakuvaihtoehtoja.
Kuitenkin koko ajan Rantamäen unelma oli pysynyt kirkkaana.
– Jos tietää minne haluaa, sitä käyttää mieluusti kaikki mahdolliset keinot päästäkseen sisälle. Minulla oli ihan hyvä lukiotodistus, mutta mieluummin se ja ensikertalaisuus kuin pelkkä todistus, hän perustelee päätöstään jatkaa välivuosiaan.
Opetus- ja kulttuuriministeriön opetusneuvos Ilmari Hyvönen ymmärtää ajatusmallin. Hänen mukaansa ensikertalaiskiintiö on lisännyt sitä, että paikkoja ei oteta vastaan.
– Yksilön tasolla päätös on varmasti vaikea. Kuitenkin jos joku ei ota paikkaa vastaan, se tarjotaan jonossa seuraavana olevalle. Kokonaisuutena paikat siten kohdentuvat niille, jotka niitä ehkä enemmän haluavat.
Ratkaisuna aloituspaikkojen lisääminen
Opetus- ja kulttuuriministeriön Ilmari Hyvönen kertoo, että vuosikausia kestänyt pitkittyneiden välivuosien trendi näyttää nyt olevan taittumassa.
– Tänä vuonna näkyy selvä kasvu suoraan opiskelemaan jatkaneiden määrässä. Vuosi on kuitenkin ollut hyvin poikkeuksellinen joten on vaikea sanoa, johtuuko tämä aloituspaikkojen lisäämisestä vai opiskelijavalintojen uudistamisesta – todennäköisesti molemmista.
Hän uskoo, että muutoksen myötä myös välivuosien kestot kääntyvät laskuun. Hyvönen sekä Sivistan ekonomisti Harri Hietala ovat samoilla linjoilla siinä, että välivuosien lyhentämiseksi kaivataan korkeakoulujen aloituspaikkojen lisäämistä.
– Siten hakijasuma saadaan purettua, Hyvönen toteaa.
Elokuussa opetusministeriö on päätti yli 10 200 aloituspaikan lisäämisestä korkeakouluihin vuosina 2020–2022. Kolmen vuoden aikana tehtävillä lisäyksillä ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja lisätään runsaat 3 900 ja yliopistojen aloituspaikkoja runsaat 6 300.
Viiden vuoden odotus palkittiin
Vuonna 2018 Anna Rantamäen turhautuminen oli huipussaan.
Välivuosia oli takana viisi. Suunnitelma oli, että hän lähtisi seuraavaksi opiskelemaan avoimeen yliopistoon.
Sitten tärppäsi. Rantamäki valittiin opiskelemaan käsityön opettajaksi Helsingin yliopistoon.
– Itkuhan siinä pääsi. En ollut uskoa, että se oli totta.
Nyt Rantamäki opiskelee unelma-ammattiaan.
– Olen todella onnellinen, että tänne pääsin.
Lue seuraavaksi: