Pääkaupungissa alkoi pari viikkoa sitten kuntavaalihulina. Pormestarikisan viriäminen Helsinkiin sähköisti tunnelmat – valtakunnallisestikin.
Jan Vapaavuoren (kok.) jättäytyminen ja Jussi Halla-ahon (ps.) mukaan hyppääminen saivat aikaan uutisia ja kommentaaria lehdet ynnä lähetykset täyteen. Kuntavaalihiljaisuus oli todellakin ohi.
Toimittajan puhelin alkoi soida. Puolueet alkoivat julkaista omia, eduskuntavaalikannatusta mittaavista kyselyistä irrotettuja paikkakunta- ja vaalipiirikohtaisia gallupeja.
Tavallista roisimpia virhemarginaaleja sisältäviä arvioita jaettiin somessa hehkuttaen. Näin hyvältä näyttää meidän tilanteemme!
Kuntavaalikampanjointi on saamassa entistä vahvemmin piirteitä valtakunnallisesta vaalista.
Yhdessäkään Suomen kunnassa äänestäjä ei valitse pormestaria. Valinnan tekee valtuusto. Vaalien jälkeen pormestari voi olla suurimman puolueen ehdokas – tai sitten ei.
Näyttääkin siltä, että kuntavaalikampanjointi on saamassa entistä vahvemmin piirteitä valtakunnallisesta vaalista. Puolueet tekevät kampanjaa osin yleispoliittisilla teemoilla. Oppositio – eritoten perussuomalaiset – pyytää äänestäjiä näyttämään vaaliuurnilla, mitä he ajattelevat hallituksesta.
Eduskuntavaaleissa kiinnostaa pääministerikisa, nyt jopa Lapin Mikko Kärnä (kesk.) tähyilee juuri Helsingin pormestarin valtikkaa. Vaan entä kun kaikki eivät mahdu Helsinkiin?
Moni haluaa elää rauhallisessa ympäristössä, jossa tuuli vain humisee, Kääriäinen maalaili.
Toimittajanne kävi viime viikolla siellä, missä ei käydä pormestarikisoja.
Iisalmen Kirmassa Seppo Kääriäinen (kesk.) tapasi politiikan toimittajia. Hän analysoi silläkin olevan merkitystä, kuka pääkaupungin asioista päättää. Samalla Kääriäinen tuumi, ettei kuntavaalien yleispoliittisuus ole välttämättä keskustalle hyväksi.
Keskusta haluaisi puhua kunnissa kuntien asioista.
Samalla hän toivoi keskustan ja SDP:n valtakunnallisesti ”löytävän toisensa”. Keskustan ja SDP:n pitäisi hallituksessa sopia, muut saisivat seurata perässä.
Ja mihin keskustan pitäisi keskittyä? Aluepolitiikkaan. Moni haluaa elää rauhallisessa ympäristössä, jossa vain tuuli humisee, Kääriäinen maalaili.
Kekkonen tuumi, että perussuomalaisissa puhuttelee selkeys ja ihmisläheisyys.
Kova haastaja keskustalle Iisalmessa, kuten monessa muussakin kunnassa, on perussuomalaiset.
Kääriäinen laskeskeli, että ehdokkaiden määrä maaliskuussa antaa jo osviittaa siitä, miten kamppailussa käy. Samoilla linjoilla oli perussuomalaisten Pohjois-Savon piirin puheenjohtaja Henri Uljonen.
Paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Anne Kekkonen kauhistui, kun Uljonen visioi huoltoasemalla toimittajille, miten puolue Iisalmessa voisi saada jopa kahdeksan, yhdeksän paikkaa.
Kekkonen toppuutteli, että jos tuplaaminen kahdesta neljään kuitenkin riittäisi. Mutta Uljonen vetosi matematiikkaan: ehdokkaita on jo 20 ja täyteen listaan, noin 60:een, saatetaan hyvin päästä.
Listan koolla on merkitystä vaalituloksen kannalta. Kääriäinen ja Uljonen olivat lukeneet samat kirjat.
Kekkonen tuumi, että perussuomalaisissa puhuttelee selkeys ja ihmisläheisyys. Kerrotaan asiat niin kuin ne ovat. Maahanmuutto ei Ylä-Savossa juuri puhuta.
Aalto ei ollut ihan vakuuttunut, olisiko vihreissä enää tilausta hänen ”soininvaaralaiselle” linjalleen.
Jyväskylälässä kansanedustaja Bella Forsgrén (vihr.) yritti tsempata entistä puheenjohtajaa Touko Aaltoa (vihr.) ehdolle kuntavaaleihin.
Edelliset kuntavaalit käytiin vihreiden huippukannatuksen aikoihin. Jyväskylässä puolue nousi suurimmaksi, Aalto ääniharavanaan. Nyt SDP saattaisi syrjäyttää puolueen. Sanna Marin -ilmiö tuntuu.
Aalto ei ollut ihan vakuuttunut, olisiko vihreissä enää tilausta hänen ”soininvaaralaiselle” linjalleen. Sen sijaan hän innostui, kun pääsi analysoimaan puolueiden tilaa ja poliittista keskustelukulttuuria.
Kokoomuksen Aalto kaavaili häviävän kuntavaalit. Sen jälkeen Petteri Orpo (kok.) menisi vaihtoon.
Edustaja Forsgrén taas toivoi vihreille hallituksessa enemmän tukea SDP:ltä. Vaikuttaakin siltä, että sekä keskusta että vihreät haluavat solmia demareiden kanssa liiton, johon muilla ei ole asiaa.
Pääluottamusmies Tuomo Alanen tuumi, että kuntavaaleihin on vaikeaa saada ehdokkaita – etenkään paperitehtaalta.
Matka päättyi Jämsään, pian lakkautettavalle Kaipolan tehtaalle.
Eläkkeellä oleva pääluottamusmies Tuomo Alanen (sd.) tuumi, että kuntavaaleihin on vaikeaa saada ehdokkaita – etenkään paperitehtaalta.
Kun tehdas hiipuu, eihän sitä välttämättä jäisi Jämsään. Ellei olisi pakko, kun asunnon arvot ovat romahtaneet eikä omaa saisi myydyksi.
Ja uskaltaisiko hakea töitä, jos olisi samalla jonkin puolueen ehdokkaana vaaleissa?
Alasen puheissa Jämsä on paikka, jossa kyllä Kääriäisen sanoin ”humisee tuuli”, muttei juuri mikään muu. Millainen on sellaisen paikan tulevaisuus?
Kuntavaalit käydään 18. huhtikuuta.
Robert Sundman
Kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja.
Voit keskustella aiheesta huomiseen lauantaihin 28. marraskuuta klo 23 saakka.