Kun maastohiihtokauden avannut naisten sprintin aika-ajo oli perjantaina ohi, tuloslista oli suomalaisittain kaikkea muuta kuin mairittelevaa luettavaa. Katri Lylynperä (23:s) ja Kerttu Niskanen (25:s) olivat ainoat karsintaseulasta 30 parhaan joukkoon tiensä selvittäneet suomalaiset.
Rukalla on hiihdetty sprinttiä vuodesta 2006, ja vain kerran aiemmin, vuonna 2007, pisteille on yltänyt yhtä vähän suomalaisnaisia. Kyykkäyksestä tuli historiallinen, kun Lylynperä ja Niskanen karsiutuivat heti puolivälierissä – vuonna 2007 Pirjo Muranen oli parhaana suomalaisena välierissä ja lopputuloksissa yhdeksäs. Nyt vuonna 1994 syntynyt, maajoukkueessa käytännössä ainoana sprinttiin panostava Lylynperä oli johtotähtenä 19:s.
Kuten viime vuosina on totuttu, naisten sprintti oli jälleen Ruotsin juhlaa. Viime kaudella sprintticupin voittanut Linn Svahn johdatti sinikeltaiset kolmoisvoittoon, jota säesti finaalissa kuudenneksi jäänyt Emma Ribom. Kun Moa Lundgren oli vielä kahdeksas ja Frida Karlssonkin 15:s, kaikkiaan kuusi ruotsalaista piti perinteisen hiihtotavan sprintissä parempaa vauhtia kuin paras suomalainen.
Tulosten valossa fakta on myös, että perinteinen hiihtotapa on ollut ruotsalaisille naissprinttereille vapaata heikompi etenemismuoto.
Suomalaisittain tilannetta ei kaunista, että edellä mainituista kuudesta ruotsalaisesta jokainen on iältään nuorempi kuin tammikuussa 27 vuotta täyttävä Lylynperä. Sprinttisensaatio Svahn pääsee joulukuussa 21 vuoden ikään.
Ruotsin sprintin hirmuista tasoa kuvastaa, että viikko sitten katsastuskilpailussa Bruksvallarnassa Ruka-joukkueesta pullahtivat ulos muun muassa maailmancupissa 11 palkintosijaa napannut Hanna Falk ja kertaalleen podiumilla seissyt 22-vuotias Johanna Hagström.
Ruotsin valmennusjohdolla on tuskin tullut ikävä ampumahiihtoon vaihtanutta Stina Nilssonia, sillä jos edellä mainituissa menestyjissä ei ollut tarpeeksi, reservistä löytyy sprintin hallitseva alle 20-vuotiaiden maailmanmestari Louise Lindström.
Suomalaisnaisten tilanne sprintissä on tällä hetkellä se, että jos maajoukkue osallistuisi Ruotsin mestaruuskilpailuihin, paikka 12 parhaan joukossa eli välierissä on jokaiselle työn ja tuskan takana.
Perjantaina kuusi suomalaisnaista oli 30:n parhaan joukossa vielä aika-ajon puolimatkassa, mutta neljän paukut ehtyivät loppunousussa.
Suomelle sprinttijoukkue?
Harrastajamääriltään ja resursseiltaan Ruotsi on lähempänä Suomea kuin kahta suurinta eli Norjaa ja Venäjää, mutta hiihdon rakennemuutoksessa se on onnistunut naisten tuloksia tarkasteltaessa nelikosta ylivoimaisesti parhaiten.
Kun kilpailuja on viety aiempaa helpompiin maastoihin, nopeudet ovat kasvaneet ja kestävyysominaisuuksien rooli on muuttunut, Ruotsi on pystynyt vuosi toisensa jälkeen puskemaan naisissa uutta hiihtäjänalkua maailman eliittiin.
Sen sijaan Suomessa Krista Pärmäkosken takana 1990-luvulla syntyneiden tulokset ovat olleet vaisuja.
Suomen hiihtoliitto julkaisi keväällä valmennuslinjauksen, jolla liitto pyrkii päivittämään kentän tietotaitoa juniori-ikäisten hiihtäjien harjoittelusta. Tämän työn tuloksia ei korjata aivan välittömässä lähitulevaisuudessa.
Ennusmerkit ovat, että kotimaisen menestyksen perään janoavan hiihtokuluttajan huomio tuskin kiinnittyy henkilökohtaisiin sprinttipäiviin, jotka täyttävät maailmancupin kalenterista kolmasosan.
Lajin elinvoimaisuuden takaamiseksi kotimainen hiihtojohto ei varmasti panisi pahitteekseen, mikäli sprintteri perisi lähitulevaisuudessa Pärmäkosken manttelin Suomen naisten hiihdon keulakuvana.
Hiihtopiireissä toivotaankin, että Hiihtoliitto reagoisi naisten sprintin alakuloon tekemällä selviä peliliikkeitä. Yksi merkittävä muutos olisi naisten sprinttimaajoukkueen rakentaminen lähivuosina, mikä olisi nuorille hiihtäjänaluille selvä signaali halukkuudesta panostaa pikamatkoihin.
Miehissä torjuntavoitto
Jos Suomen naisten tulos jätti kylmäksi, miehissä välieriin ylsivät Joni Mäki ja Ristomatti Hakola. Mäen vahvaa aika-ajoa (3. sija) ja vakuuttavaa erävoittoa puolivälierissä seurasi kuitenkin kesy välieräesitys. Suomalaisten keskinäisessä otatuksessa Hakola veti lopulta pidemmän korren sijoittumalla kahdeksanneksi, Mäen jäädessä 11:nneksi.
Maailmancupin pisteille ylsi seitsemän suomalaismiestä, mikä on määränä sama kuin kahtena edellisenä vuonna. Viikonlopun kisoja silmällä pitäen Iivo Niskanen osoitti olevansa kunnossa, vaikka mies itse pettyikin vauhtiinsa puolivälierässä (aika-ajossa 9:s, loppusijoitus 26:s).
Vaikka Ruotsi pöllytti Suomea naisissa urakalla, Hakola löi lopputuloksissa Johan Häggströmin, joka oli parhaana ruotsalaismiehenä kymmenes. Edellisen kerran suomalaismies löytyi Rukan sprintin tulosluettelosta korkeammalta kuin ruotsalainen niinkin kauan sitten kuin vuonna 2012.
Lue myös: