Vaasalaisen Matti Tuomaalan vuoden kestänyt ostolakko meni kunnialla maaliin, vaikka matkaa väritti kaksikin suurta muutosta: koronapandemia ja parisuhde.
Kun projektin alussa, ennen koronaa, säästöön jäi muutamia satasia kuussa, epidemian iskettyä säästöä kertyi kuukaudessa parhaimmillaan 900 euroa.
Sen sijaan parisuhde toi mukanaan myös kaksi lasta ja hankintoja, joista ei tingitty. Tuomaala osti myös esimerkiksi uuden pyöräilykypärän rikkoutuneen tilalle, eikä suosittele turvallisuudesta tinkimistä muillekaan.
Ruuasta ja normielämästä ei tingitty
Ostolakon taustalla oli huoli ylikulutuksesta, joka sai luonnonsuojelijana tunnetun Tuomaalan tarkastelemaan omaa kulutustaan. Jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvittaisiin WWF:n mukaan 3,6 maapalloa.
Tuomaala ei kuitenkaan ole pyrkinyt elämään spartalaisesti: alunperinkin selvää oli, että ruokaa ja tarvittavia palveluja hankitaan tavalliseen tapaan. Myös kulttuuriharrastukset ovat rullanneet niin normaalisti kuin korona-aikaan ovat voineet.
Keikoilla ja juhlimassakin Tuomaala on vuoden aikana käynyt, ja kesällä perhe reissasi huvipuistoja myöten.
Silti säästöön jäi vuoden aikana yli 5 000 euroa, kun edellisenä vuonna ylimääräistä ei juuri jäänyt. Tuomaalan nettopalkka on 2 100 euroa kuukaudessa.
– Kyllä säästynyt summa yllätti itsenikin, sanoo Tuomaala.
Mitään tulostavoitetta hän ei vuodelle asettanut. Kyseessä oli ihmiskoe, jossa mies pyrki löytämään itsestään uusia puolia.
– Vaikka ei olisi jäänyt euroakaan säästöön, kokemus olisi ollut sen arvoinen.
Säästyneestä summasta puolet menee luonnonsuojeluun. Mutta mitä tehdä loppurahalla, jos ei aio käyttää sitä ostamiseen?
– Ehkä sillä voi ostaa vaikka vapaata, sanoo Tuomaala.
Missään vaiheessa ostolakko ei tuntunut mahdottomalta, vaikka Matti Tuomaala oli jo ennakkoon antanut itselleen luvan myös lopettaa leikin kesken, jos se käy liian hankalaksi.
Matin kukkarossa -seuranta Youtubessa kävi kuitenkin kesätauolla, sillä mies halusi viettää aikaa perheen kanssa ja harrastaa koneella istumisen sijalta.
Lipsahduksetkin Tuomaala oli etukäteen varautunut hyväksymään. Kokonaisuutena ostolakko tuntui kuitenkin helpottavalta ja vapauttavaltakin.
– Oli käytössä enemmän aikaa ja aivoresursseja. Aiemmin kuluttamisprosessiin saattoi mennä järjettömästi aikaa, kun vertaili tuotteen ominaisuuksia netissä löytääkseen ekologisesti ja eettisesti parhaan vaihtoehdon.
Esimerkiksi vaatteita mies ei ostanut vuoden aikana lainkaan, vaan päinvastoin hankkiutui eroon osasta. "Keskiluokkaisena länsimaalaisena" Tuomaala ei ole kärsinyt tavaran puutteesta, vaan sitä on kotiin vuosien aikana kertynyt.
Kulutuskriittisyys säilyy jatkossakin
Matti Tuomaala kuvaa oloa ostolakon aikana kevyeksi: arkea ei määritä kuluttamisen noidankehä, jossa energiaa kuluu tarpeiden keksimiseen ja sitten niiden keksimiseen – ja rahankeruuseen sitä varten.
Tuomaala aikoo pitää jatkossakin yllä kulutuskriittisyyttä ja hahmotella raamit, joiden avulla kulutus ei lähde laukalle. Se voi olla kuukausittaisten ostosten määrän rajaamista tai raportoinnin jatkamista, jolloin kynnys osteluun nousee.
Mies on huomannut vuoden aikana, että moni tavara menettää tarpeellisuusarvoaan paljon, kun ajatuksen ostamisesta jättää muhimaan viikoksi. Hän uskookin, että tulevaisuudessa hankintoja edeltääkin aiempaa suurempi harkinta, ja sen jälkeen parhaan vaihtoehdon etsintä.
Tuomaala ei matkasaarnaa muille vuoden ostolakkoon ryhtymisestä. Halutessaan voi toki kokeilla vaikka viikon tai kuukauden ja katsoa, miltä tuntuu.