Kuusluodon saari Turussa Airiston merialueen laidalla ei ole suuren suuri. Naapurissa Iholuoto on kasvanut hiljalleen kiinni siihen ja kaislikon halki pääsee kulkemaan saappaat jalassa saaresta toiseen.
Jo 1950-luvulta alkaen Timo Kaskisen perhe on viettänyt kesänsä Kuusluodossa. Nyt Kaskisen eläkkeellä ollessa aika kuluu siellä koko avovesikauden. Näin myöhään syksyllä verkoista saa mukavasti kuhia ja joskus siiankin.
Muutama vuosi sitten saarille ilmestyivät myös kauriit. Nyt niitä on jo riesaksi asti. Ellei eristä korkealla verkkoaidalla kaikkia istutuksia ja puuntaimia, niin niille voi sanoa hyvästit. Kaikki vihreä kelpaa kauriille syötäväksi, niin männyt kuin kuusetkin, vuorenkilvistä tuijapensaisiin.
– Muutama vuosi sitten naapurin isäntä soitti ja sanoi, että tulepa hiljaa ulos, nyt tuolla on kauris. Se oli niin harvinainen ja fiksu näky eikä siitä ole kymmentäkään vuotta aikaa, Timo Kaskinen kertoo.
Hän sanoo olevansa yleensä eläinrakas ihminen, joka haluaa seurata luontoa ja olla lähellä sitä. Kauriiden kohdalla mitta on kuitenkin tullut täyteen ja Kaskinen kaipaa kannan rajoittamista.
– Kaikki mitä tuodaan ja kaikki mikä muuten maassa kasvaa, niin ne varmasti syödään, Timo Kaskinen toteaa katsellessaan järsitttyjä istutuksia.
–Tämä ei ole enää ihan luonnollista.
Kuusluodon mökkiläiset ovat yhteistuumin pyytäneet paikallista metsästysseuraa apuun. Tiheää kantaa halutaan harventaa. Kakskerran erän puheenjohtaja Juha Mäki kertoo, että metsästys saarissa on kuitenkin hankalaa.
Turun lähisaaret, kuten Hirvensalo ja Satava, ovat melko täyteen rakennettuja. Myös osa asukkaista suhtautuu kielteisesti metsästykseen, ruokkii eläimiä ja haluaa seurata niiden elämää.
Metsästysseuran puheenjohtaja arvioi, ettei kauriskantaa enää pysty kovin hyvin säätelemään, kun eläimet viihtyvät asutusalueilla.
Tavoite on tälläkin metsästyskaudella vähentää seuran alueilta parisataa kaurista.
Puutarha oli pakko aidata
Pari kilometriä Paraisten kaupungin keskustasta, Sydmontien varrella on pieni Tallbackan puutarha. Sitä reunustavat pari metriä korkeat verkkoaidat, sillä aiemmin Nalle Öhmanin omenapuut olivat kauriiden suosikkikohde.
– Kun aamulla nousi, niin nämä veijarit olivat aina syömässä omenia, eivätkä liikkuneet, vaikka yritti pelästyttää niitä.
Ilman riistakeskuksen avulla hankittua aitaa puutarhanpidosta ei tulisi mitään. Nyt jo talvilepoon valmistautuvalla kasvimaalla on vielä erilaisia lehtikaaleja ja lehtiselleriä. Puna- ja keltajuuret on vastikään nostettu maasta ja maaperää lannoitetaan antamalla kasvien osien mädäntyä pinnalle.
Tallbackan puutarha toimii permakulttuurin mukaisesti, ja maaperää halutaankin elvyttää ilman keinolannoitteita. Kesäkautena vieraat voivat tutustua viljelytapaan ja puutarhan useisiin lajeihin.
Nyt ison puutarhan aitauksesta nauttii Sera-koira, joka nuuskii ympäriinsä syksyn hajuja. Koiran omat hajut luultavasti myös hillitsevät uteliaampia kauriita. Kerran portti unohtui auki ja kauriit huomasivat tilaisuutensa tulleen.
– Kauriit ovat Paraisilla ihan yhtä yleinen puheenaihe kuin sää, Nalle Öhman naurahtaa.
Keinot kauriiden pitämiseksi pois pihoilta ovat vähissä, ja aitauksien rakentaminen tuntuu paikallisten mielestä olevan ainoita kunnolla tepsiviä keinoja. Hajusteista ei ole ollut pitkäaikaista apua.
Metsästysalueita on laajennettu, mutta laki rajaa sen, kuinka lähellä asutusta ampuminen on sallittua.
Ihmisten lienee parasta tottua luonnon muutokseen
Hyvää mittaria kauriiden määrän arviointiin ei tällä hetkellä ole.
Riistakeskuksen Varsinais-Suomen yksikön suunnittelija Jörgen Hermansson asuu Tallbackan puutarhaan vievän tien varrella. Hän miettii, että kauriiden ja peurojen talvikanta Paraisilla vaihtelee, tuhannella hehtaarilla saattaa olla 60–80 eläintä.
Koko maan kattava riistakolmiolaskenta antaa tuloksia metsäkauriin levinneisyydestä. Viime maaliskuun mukaan kauriita on runsaasti ympäri Suomea. Katso riistakolmiolaskennan tiedot tästä linkistä.
Paraisilta on metsästetty lähemmäs tuhat kaurista vuosittain, mutta kanta jatkaa kasvuaan edelleen. Eläimiä on nähty keskustaajamassa asti.
Metsästäjät ovatkin perustaneet keskustan lähelle ruokintapaikkoja, joista eläimiä on ammuttu.
Jörgen Hermanssonin mukaan aidat ja karkotteet ovat apu sietämiseen, sillä kauriit ovat tulleet jäädäkseen. Lounaisen Suomen lumettomat ja leudot talvet suosivat pieniä sorkkaeläimiä ja kauriskannat vahvistuvat.
– Luonto on osa meidän elämäämme, emme voi vaikuttaa kaikkeen, Hermansson toteaa.
Osa maanomistajista ei pidä siitä, että kauriita ja peuroja on paljon ja metsästäjät myyvät osan runsaasta saaliistaan. Metsästysoikeuden vuokrana maanomistajat saavat yleensä lihaa, vain harvoin siitä maksetaan euroina.
Kun eläinten haitat kuitenkin jäävät maanomistajille, ristiriita on olemassa.
Aita auttoi Tammisaaressa
Keväällä Yle Uutisissa kerrottiin peuratilanteesta Tammisaaren Skärlandetin saarella. Eeva Kailan mielestä valkohäntäpeuroja oli saarella liikaa ja niiden suihin katosivat suvun pitkään vaalimat luonnonkukat ja puuntaimet.
Eeva Kaila rakensi yhdessä veljensä kanssa kesällä aidat kesäasuntojensa ympärille. Hintaa tuli parisen tonnia. Aitojen vaikutuksen hän huomasi nopeasti.
– Mustikat ja varvut alkoivat kasvaa uudelleen, kun ne vuosien mittaan oli syöty aivan matalaksi. Myös luonnonkukkia alkoi ilmestyä tontille, Kaila kertoo.
Nyt jahtikausi on meneillään ja 13,6 neliökilometrin kokoinen saari jakautuu kahden seuran metsästysalueeksi. Eeva Kailan mukaan peurakanta on edelleen yhtä vahva ja sarkastistisesti hän toivookin metsästäjien rajaavan aidoilla omat peura-alueensa, jotta muut maanomistajat saavat olla rauhassa.
Kailan mukaan suuren peuramäärän ongelmat ovat olleet tiedossa jo vuosia, mutta mitään ratkaisua asiaan ei ole saatu. Hänen mukaansa valkohäntäpeura eli -kauris pitäisi vapauttaa lupakäytännöstä.
Metsäkauriin kohdalla lupakiintiöistä luovuttiin vuosia sitten, mutta se ei johtanut kannan pienemiseen vaan päinvastoin.
Metsät ovat Skärlandetilla muuttuneet peurojen syötyä puuntaimia. Sama ongelma on havaittu laajemminkin eli metsät kuusivaltaistuvat, kun lehtipuiden ja mäntyjen taimet eivät pääse kasvamaan.
– Toiset vähät välittävät puutarhoista, mutta metsien muuttumisen luulisi koskettavan laajemminkin, Eeva Kaila sanoo.
Lue myös:
Heppojen heinät ja lantalan lämpö vetävät – hevostallit ovat rovaniemeläiskauriiden suosikkipaikkoja
Metsäkauriiden määrä jyrkässä nousussa – maanonmistaja: "Ampuahan niitä pitäisi"