Dielin perhe viettää tuplasynttäreitä uudessa kodissaan Kaukapakapan kylässä, Uuden-Seelannin maaseudulla. Perheenisä Jean-Philippe Diel täyttää 51 vuotta ja hänen kihlattunsa Bei Lin 41 vuotta.
Terassilla hiiligrilli on kuumana ja oluet kylminä. Liekkien yläpuolella tirisee lihaisia makkaroita ja tomahawk-pihvejä.
Paikalla on pariskunnan kahdeksan parasta ystävää, kaikki tuttuja ainakin vuosikymmenen takaa.
Ympärillä laitumet levittäytyvät vihreille kukkuloille.
– Uusi-Seelanti on maana ollut erittäin onnekas, ja olemme perheenä olleet erittäin onnekkaita, kun voimme asua täällä maaseudulla, Diel sanoo.
Eteläisen pallonpuoliskon kevät on kauneimmillaan, kaikki voivat nauttia elämästä normaalisti, eikä koronavirus ole tunkemassa perhejuhlien kuokkavieraaksi.
Se on Uuden-Seelannin tiukan koronaseulan ansiota.
Uuden-Seelannin linja on alusta lähtien ollut ehdoton: koronaviruksen ei anneta juurtua eikä levitä maan sisällä, vaan jokainen tapaus etsitään ja eristetään.
Virusta ei pelkästään pidetä aisoissa, vaan se yritetään tukahduttaa kokonaan.
Uudessa-Seelannissa löydetään nykyisin uusia koronatartuntoja korkeintaan muutamia päivässä. Nekin ovat lähes aina tuontitavaraa ja paljastuvat, kun harvat maahan päästetyt testataan sekä pidetään kaksi viikkoa karanteenissa.
Karanteenikeskusten ulkopuolella koronavirus on harvinaisuus. Yksittäiset tartunnat yltävät etusivun uutisiksi, ja tartuntaketjujen jäljityksestä kerrotaan yksityiskohtaisesti.
Viiden miljoonan asukkaan Uudesta-Seelannista on löydetty yhteensä hiukan yli 2 000 koronatartuntaa, ja vain 25 kuolemantapausta on liittynyt koronaan.
Korona ja muutkin maailmaa runtelevat vitsaukset on tarvittaessa kieltämättä melko helppo pitää poissa, sillä hiukan Suomea pienempi Uusi-Seelanti on Tyynenmeren ympäröimänä syrjässä muusta maailmasta.
Kuten maan pääministeri Jacinda Ardern on sanonut, Uuden-Seelannin etuna on suuri vallihauta maan ympärillä.
Vallihaudan yli ei Ylekään ole päässyt Uuteen-Seelantiin, vaan jutun haastattelut on tehty puhelimitse.
Toisin kuin muualla maailmassa, Uudessa-Seelannissa kokoontumisrajoituksia ei enää ole, vaan perhejuhlia ja jopa tuhansien ihmisten konsertteja saa järjestää vapaasti.
Dielin perheessä synttäreitä ei kuitenkaan vietetä aivan entiseen malliin. Viime vuonna he juhlivat ystäviensä kanssa ravintolassa, mutta Bei Linin mukaan se ei nyt tuntunut hyvältä ajatukselta.
– Kutsuimme vain kaikkein parhaat ystävät. On turvallisempaa olla vain kotona ja jutella täällä, Lin kertoo.
Kotisynttäreilläkin ollaan hiukan varpaillaan.
– Koskettelemme toisiamme varmasti vähemmän kuin ennen, Jean-Philippe Diel sanoo.
Diel on alun perin kotoisin Ranskasta, josta hän muutti Uuteen-Seelantiin 18 vuotta sitten. Ranskassa poskisuudelmat kuuluisivat tavatessa tervehdykseen, mutta nyt niitä ei Dielin juhlissa harrasteta.
Matkallekaan ei oikeastaan voinut lähteä viettämään merkkipäiviä, koska paluu Uuteen-Seelantiin on hankaloitunut.
Bei Linillä on Kiinan kansalaisuus ja työviisumi Uuteen-Seelantiin. Hän on maassa laillisesti, mutta korona on tuonut sääntöjen tulkintaan epävarmuutta.
– Matkustaminen tuntuu riskiltä. Entä jos minua ei päästettäisikään enää takaisin maahan, Lin pelkää.
Vuosi sitten syksyllä perhe reissasi Ranskassa, Kiinassa ja Thaimaassa, mutta korona on muuttanut kaiken: Ranska tuntuisi nyt riskimaalta, Kiinassa ja Thaimaassa taas odottaisi kaksiviikkoinen karanteeni.
Kotimaahan palatessa joutuisi uuteen kahden viikon karanteeniin.
Uuden-Seelannin rajat ovat periaatteessa kiinni, mutta tarkkaan määritellyistä syistä maahan voi saapua.
Maatalouden kausityöläiset ovat eräs poikkeus. Heistä on keskusteltu kuten Suomessa kesällä marjanpoimijoista.
Kun tuottajat valittivat, että sato mätänee pelloille ilman ulkomaista työvoimaa, hallitus antoi 2 000 uudelle kausityöläiselle luvan saapua maahan.
Jokainen rajanylittäjä joutuu karanteeniin, vaikka testitulokset olisivat puhtaita. Uudessa-Seelannissa on 32 karanteenihotellia, joita poliisit ja sotilaat vartioivat.
Niissä on täysihoito, ja maahantulijat joutuvat maksamaan kahden viikon eristyksestään ainakin 3 100 Uuden-Seelannin dollaria eli 1 800 euroa.
Karanteenihotellit täyttyvät parhaillaan, kun maailmalla asuvia uusiseelantilaisia saapuu takaisin kotimaahansa joulun viettoon. On arvioitu, että yli miljoona uusiseelantilaista asuu ulkomailla.
Kaikki eivät malta odottaa. Syksyllä nousi kohu, kun kaksi maahan palannutta kansalaista yritti paeta karanteenista ennen aikojaan.
Uusi-Seelanti suunnittelee avaavansa matkailua Australiaan, mutta muita matkustusrajoituksia aiotaan jatkaa vielä ainakin vuoden ajan.
Yksi syy Uuden-Seelannin hyvään nykytilanteeseen ovat heti maaliskuussa aloitetut tiukat rajoitukset.
Turismi on maan tärkeimpiä tulonlähteitä, ja ulkomaalaiset turistit käyttävät maassa normaalisti lähes kymmenen miljardia euroa vuodessa. Taloudellisia menetyksiä ei kuitenkaan murehdittu kun maa pantiin säppiin.
Maaliskuun lopulla yhteiskunta suljettiin seitsemäksi viikoksi. Aluksi kouluissa opiskeltiin etänä. Vain ruokakaupat, huoltoasemat ja terveyspalvelut olivat auki.
Parlamentti hyväksyi nopeasti koronatukipaketin ja joukon lainmuutoksia sekä lopetti istunnot viideksi viikoksi.
Diel kuitenkin muistuttaa, ettei koronapiina ole mitään verrattuna aiempien sukupolvien kärsimyksiin.
– Olen tarpeeksi vanha muistaakseni omat isovanhempani ja sitä kautta toisen maailmansodan, eikä meidän elämässämme sentään ole ollut sotaa, Diel sanoo.
Dielin perhe muutti maalle kolmen vartin ajomatkan päähän Aucklandista juuri ennen kuin ulkona liikkumista rajoitettiin.
He olivat alkuvuodesta ostaneet talon Kaukapakapan kylästä, ja ajattelivat, että maaseudulla elämä olisi kaupunkia vapaampaa.
– Joka aamu kun herään tässä maisemassa, tunnen kiitollisuutta ja nöyryyttä, Diel sanoo.
Heidän suurella, puolentoista hehtaarin tontillaan käyskentelee perheen lemmikkeinä neljä alpakkaa, kolme lammasta ja kaksi jänistä.
Myös Dielin perhe on kasvamassa. Toisen pojan syntymää odotetaan helmikuussa.
– Voin siis kertoa, että lockdown oli hedelmällinen, Diel sanoo nauraen.
Vuosi on ollut taloudellisesti helvetillinen.
Samaan aikaan kun Dielit totuttelivat elämään maaseudulla, 130 kilometrin päässä Whangarein kaupungissa nuori äiti Brandi Van Barneveld yritti selviytyä poikkeustilasta 2-vuotiaan poikansa kanssa.
Yhteiskunnan sulun aikana uusiseelantilaisten ei pitänyt olla tekemisissä muiden kuin omassa taloudessa asuvien kanssa.
Van Barneveldin äiti asuu samassa kaupungissa, mutta hän oli lastenhoitoapuna vain ohimennen kaupan parkkipaikalla – sen aikaa, että Van Barneveld pääsi tekemään ostokset.
– Se oli ajoittain hyvin vaikeaa, mutta muutkin olivat samassa tilanteessa, Van Barneveld kertoo.
Elämä neljän seinän sisällä pienessä paritalon puolikkaassa pikkulapsen kanssa oli yksitoikkoista. Lastenelokuvat tuli katsottua moneen kertaan.
Välillä Van Barneveld kävi poikansa kanssa kävelyllä, kun kaduilla ei ollut juuri ketään. Poika opetteli pyöräilemään.
Alkuvuodesta Van Barneveld teki etänä töitä verkkokaupan konsulttina. Hän kertoo ansainneensa hyvin, mutta pandemia vähensi töitä, ja kaikkien piti hyväksyä kymmenen prosentin palkanalennus.
Pian Van Barneveld sanottiin irti. Hän sai yritykseltä sen verran irtisanomiskorvausta, että ei ollut oikeutettu valtion ylimääräisiin tukiin koronan takia työttömäksi joutuneille.
Kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen Van Barneveld on juuri aloittanut uudessa työpaikassa. Hänen työnantajansa on Fonterra, meijerialan osuuskunta ja samalla Uuden-Seelannin suurin yritys.
Muutakin hyvää koronavuodesta lopulta koitui.
Van Barneveld tutustui deittipalvelu Tinderissä mieheen, jonka kanssa hän myöhemmin muutti yhteen. Kotona vietettyjen viikkojen vuoksi he ehtivät viestitellä perusteellisesti ennen ensimmäistä tapaamistaan.
Työn ja toimeentulon osalta koronavuosi on ollut raskas myös Dielin perheelle.
Diel työskentelee markkinoinnin konsulttina. Koronapandemia karkotti suuren osan hänen asiakkaistaan, ja Diel kertoo yrityksensä liikevaihdon laskeneen 60 prosenttia verrattuna aikaan ennen koronaa.
– Tämä vuosi on ollut taloudellisesti helvetillinen koronaviruksen takia. Onneksi minulla on sentään yksi asiakas jäljellä, Diel kertoo.
Diel suunnittelee Uuden-Seelannin olympiajoukkueen fanituotteiden myyntiä verkossa.
Sikäli hän on tosin onnekas, että voi tehdä pääosin etätöitä kotona.
Bei Lin on puolestaan etsinyt jatko-opintojensa jälkeen töitä, mutta pandemiavuonna avoimia työpaikkoja on vähän.
Se taisi mennä vähän överiksi. Olimme vainoharhaisia.
Uutistoimisto Bloombergin vertailussa Uusi-Seelanti on pärjännyt koronataistossa paremmin kuin yksikään toinen maa. Suomi oli saman vertailun viidenneksi paras maa.
Bloomberg etsi maata, jossa virusta olisi torjuttu mahdollisimman tehokkaasti, mutta jossa talous olisi samalla kärsinyt mahdollisimman vähän.
Kun Uuden-Seelannin pääministeri Jacinda Ardern onnitteli Yhdysvaltain tulevaa presidenttiä Joe Bidenia vaalivoitosta, Biden puolestaan kehui Uuden-Seelannin menestystä koronaa vastaan.
Ardern totesi, että Uuden-Seelannin menestys perustuu testaukseen, jäljitykseen ja eristykseen.
Uuden-Seelannin koronapolitiikasta päättää pääministeri Ardernin johtama hallitus. Kyselyiden perusteella tiukkaa nollalinjaa tukee selvä enemmistö uusiseelantilaisista.
Elokuun lopussa kolme neljännestä vastanneista kannatti nykylinjaa ja uskoi, että epidemian tukahduttaminen kokonaan on pitkällä tähtäimellä paras ratkaisu myös Uuden-Seelannin talouden kannalta.
Hallituksen koronatoimiin luotti peräti neljä viidesosaa uusiseelantilaisista.
Myös vaalien perusteella koronalinjauksella on enemmistön tuki.
Ardernin keskustavasemmistolainen työväenpuolue voitti lokakuun puolivälissä pidetyt parlamenttivaalit, joissa se kasvatti hiukan suosiotaan. Työväenpuolueella on nyt 65 paikkaa 120-paikkaisessa parlamentissa.
Yrittäjä Jean-Philippe Diel kannattaa oppositiossa olevaa keskustaoikeistolaista kansallispuoluetta, mutta on silti hyvin tyytyväinen hallituksen koronatoimiin.
– Ardernin johtamistaidosta on annettava tunnustusta, Diel sanoo.
Diel arvostaa erityisesti sitä, että hallitus on pitänyt koronakatsauksen joka päivä kello 13, ja on kertonut tilanteesta avoimesti.
Ensimmäisen korona-aallon aikana Dielin perhe yritti suojautua virukselta kaikin keinoin. Diel osti kaiken ruuan netin kautta kotiin kuljetettuna, puhdisti alkoholilla kaiken muualta tulleen tavaran ja pesi saippualla sekä hedelmät että säilykkeet.
– Se taisi mennä vähän överiksi. Olimme vainoharhaisia, hän tunnustaa nyt. Puolison raskauden takia huoli oli kuitenkin kova.
Nyt kun virusta löytyy käytännössä vain maahantulijoilta, elämä on palannut lähes normaaliksi.
– Vielä nytkin yritämme välttää suuria ihmisjoukkoja ja täpötäysiä ostareita, Diel kertoo.
– Tuntuu, että ihmisiä on liikkeellä liikaa, sanoo myös Lin. Ostoskeskukset ovatkin ainoa paikka, jossa hän käyttää maskia.
Vain maan suurimmassa kaupungissa Aucklandissa sekä sinne suuntautuvassa joukkoliikenteessä on voimassa maskipakko. Muuallakin maskin käyttöä tosin suositellaan.
Aucklandin taksikuskien on käytettävä maskia, samoin kaikkien yli 12-vuotiaiden maan sisäisillä lennoilla.
Uusiseelantilaisia kehotetaan käyttämään koronasovellusta ja lähes puolet kansasta onkin ladannut sen. Vain pieni osa tosin käyttää sovellusta säännöllisesti.
Käyttäjien pitäisi skannata QR-koodit paikoista, joissa he käyvät, jotta altistuneet voitaisiin tarvittaessa myöhemmin jäljittää.
Muuten uusiseelantilaisten elämää ei rajoiteta niin kauan kuin maa on neliportaisen valmiustilan lievimmällä tasolla.
Uusi-Seelanti on konsensusyhteiskunta, korona-aikana ehkäpä vielä enemmän kuin Suomi.
– Uudessa-Seelannissa kaikki toimivat kuten kehotettiin, pysyivät kotona ja kuuntelivat hallitusta, Van Barneveld kertoo.
Van Barneveld on kotoisin Yhdysvalloista, ja ero hänen entiseen kotimaahansa on räikeä. Siellä koronatoimetkin on politisoitu.
– Täällä ihmiset voivat kannattaa eri puolueita, mutta siitä ei kinastella eikä se tuhoa ystävyyssuhteita, Van Barneveld sanoo.
Barneveldistä vaikuttaa siltä, että Yhdysvalloissa monet ajattelevat olevansa vapaita tekemään mitä tahansa, vaikka seurauksena olisi taudin leviäminen.
– Tuntuu pahalta ystävieni ja sukulaisteni puolesta, koska siellä puolet kansasta valittaa hallituksen rajoituksista ja puolet noudattaisi niitä, Van Barneveld sanoo.
Kun koronatilanne Uudessa-Seelannissa on niin hyvin hallinnassa, muu maailma näyttää siihen verrattuna kaoottiselta.
Diel muutti Uuteen-Seelantiin 18 vuotta sitten Ranskasta, jossa hänen lähes 80-vuotiaat vanhempansa asuvat.
– Tilanne siellä on aivan karmea, Diel sanoo.
– Eurooppalaisten kannattaisi ottaa oppia Uudesta-Seelannista ja Kiinasta, sanoo hänen puolisonsa Lin. Hän pitää tärkeänä sitä, että maahantulijat pannaan karanteeniin.
Uudessa-Seelannissa rakennetaan jo koronan jälkeistä tulevaisuutta. Ulkomaisten turistivirtojen ehdyttyä hallitus on kehottanut kansalaisia käyttämään kotimaisia matkailupalveluita.
Van Barneveld on ottanut kehotuksen todesta. Hän on juuri lähdössä poikansa ja kumppaninsa kanssa kotimaanlennolla Eteläsaaren tunnetuimpaan turistikaupunkiin Queenstowniin, joka olisi tavallisena kesänä täynnä ulkomaalaisia.
Dielin perheessä on puolestaan luvassa synttäreiden päälle uusi, vielä suurempi juhla. Pariskunta on menossa naimisiin viikon kuluttua.
– Kukaan sukulaisistamme ei pääse tänne, joten pidämme pilvihäät, kuten Kiinassa nykyisin sanotaan, Diel kertoo.
Häät lähetetään suorana netissä sukulaisille kolmella eri mantereella; Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.
Silloin myös koronan kurittamissa maissa asuvat sukulaiset näkevät, miten Uudessa-Seelannissa juhlitaan ilman maskeja, turvavälejä ja pelkoa sairastumisesta.
Voit keskustella aiheesta 6.12. klo 23 asti.