Hämeenlinnassa toimiva Sibelius-seura juhlistaa tästä vuodesta alkaen Jean Sibeliuksen syntymäpäivää tilaamalla uusia lauluja Sibeliuksen hengessä. Tarkoitus on saada eri säveltäjiltä sellaisia teoksia, joita myös Sibelius olisi voinut tehdä.
Sibelius-seuran puheenjohtaja Juhani Koivisto arvelee, että Sibelius olisi halunnut säveltää elämänsä loppuun saakka. Käsien vapina teki siitä käytännössä mahdotonta, ja tiettävästi viimeisen sävellyksensä hän sävelsi liki 70-vuotiaana.
Säveltäjä on kuitenkin aina säveltäjä. Jos Sibelius olisi kohdannut kauniin runon, olisivat sanat todennäköisesti alkaneet soimaan Sibeliuksen mielessä.
– Niinpä ajattelimme, että tilaamme vuosittain laulun suomalaiselta säveltäjältä runosta, johon Sibelius olisi voinut tarttua.
Ensimmäiseksi runoilijaksi valittiin L. Onerva.
"Tahdon loistaa, tahdon laulaa kiitoslaulun elämälle"
Lokakuussa oli nähtävissä, ettei Sibeliuksen syntymäpäivänä voida järjestää perinteisiä konsertteja. Syntyi ajatus sävellyssarjasta. Ensimmäiselle säveltäjälle ei itse sävellyksen tekemiseen ollut paljon aikaa.
– Siinä ryhdytään vaan hommiin. Minulla on tietty tapa ja rutiini tehdä töitä, se auttoi, sanoo ensimmäisen sävellystyön tekijä, hämeenlinnalainen Sampsa Ertamo.
Tarkoitus ei ole kopioida Sibeliusta, vaan jatkaa sävellystyötä miettimällä, kuinka sävellystyö olisi jatkunut. Sävellyksissä näkyykin oma kädenjälki.
– Lopputulos on kuitenkin oma sävellykseni, vaikka yritin nojata Sibeliuksen tyyliin.
L. Onervan tuotannosta sävellykseksi valittiin runo "Ihminen". Se on runo, jossa pohditaan ihmisyyden pienuutta ja maailmankaikkeuden suuruutta.
Ertamo lähti liikkeelle tekstin kokonaismuodosta. Sen jälkeen mietittiin sävelen tunnelma, haettiin harmonia ja yhteinen kulku. Alussa ollut epäselvä möykky muotoutui kappaleeksi pikku hiljaa.
– Kävelin ulkona tekstin kanssa, hain melodiaa ja kirjoitin niitä muistiin. Kokonaiskuva on aluksi epäselvä, ja sen jälkeen se täsmentyy ja täsmentyy. Lopuksi vasta kirjoitetaan nuotit, sanoo Ertamo.
L. Onervan runo ja Ertamon sävellys kasvattivat toinen toisiaan. Laulun ja soiton vuorottelun tarkoitus on antaa sekä soittajille että baritoni Aarne Pelkoselle levähdystaukoja esityksen aikana.
Syksyisen Ainolan hiljaisuus antaa musiikillista pohjaa
Ertamon tekemä sävellys on jo valmiina, mutta nauhoitus ei ehtinyt valmiiksi Sibeliuksen syntymäpäiväksi. Teoksen julkistuspäivä ilmoitetaan myöhemmin.
Idea on vielä niin tuore ja toteutus ensimmäisen sävellyksen kanssa niin nopea, että suuntaviivat vuosittaisen säveltäjän kanssa elävät vielä. Tarkoitus on kuitenkin koota sävellyksistä kokonainen sarja Sibeliuksen hengessä.
Seura antoi säveltäjälle vapaat kädet, mutta halusi kuitenkin istuttaa mielikuvan syksyisen hiljaisesta Ainolasta, joka toimi Aino ja Jean Sibeliuksen kotina.
Alkuvaiheessa sävellyksiin ponnistetaan klassiselta pohjalta, mutta pohjaa voidaan laajentaa.
– Mikään ei estä laajentamasta musiikillista näkemystä, mistä me tiedämme mitä Sibelius olisi silloin ajatellut, sanoo Koivisto.
Sibeliuksen vaikutus suomalaisessa musiikissa elää edelleen.
– Ei kukaan suomalainen säveltäjä pääse pakoon Sibeliuksen vaikutusta, se vaikutus on meissä niin vahvasti, sanoo Juhani Koivisto.
Seuraavan vuoden säveltäjä on jo valittu ja nyt haetaan sopivaa tekstiä.