Euroopan unioni jakaa kaikille jäsenvaltioilleen satoja miljardeja euroja koronaviruksen aiheuttaman taloudellisen kuopan täyttämiseen. Suomen osuus tästä tuesta on noin 2,3 miljardia euroa.
Hallitus on budjettikeskusteluissa kaavaillut rahan jakamista muun muassa kilpailukyvyn vahvistamiseen ja digitalisaation. (Valtiovarainministeriö) Yksi suurimmista osioista on kuitenkin vihreä siirtymä, jonka osuus on miljardin euron luokkaa. (Valtiovarainministeriö)
Valtiovarainministeri Matti Vanhasen (kesk.) mukaan puolet tukirahoista käytetään ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. (Helsingin Sanomat) Sekä EU:n komission että valtiovarainministeriön yhteinen tahto on, että tuet jaettaisiin kunnon potteina.
– Nyt puhutaan niin suurista rahoista, että jakamisessa fokuksen täytyy olla suurissa, teollisen mittaluokan pilotoinneissa, sanoo myös projektipäällikkö Merja Rehn Jyväskylän ammattikorkeakoulun Biotalousinstituutista.
Merkittäviä vaikutuksia tarvitaan, koska Suomi on asettanut koko EU-tasoa tiukemmat ilmastotavoitteet. Niiden mukaan Suomen pitäisi olla hiilineutraali jo vuonna 2035, kun koko EU-tasolla tavoite on vuoteen 2050 mennessä.
Kierrätettävien rakennuslevyjen tehdas suunnitteilla
Jyväskyläläisen Aisti Corporationin toimitusjohtaja Mikko Paananen pitäisi tukien painopisteen lähellä kaupallistamisvaihetta olevissa yrityksissä.
Paananen uskoo, että Suomessa on useita yrityksiä, jotka ovat lähellä läpimurtoa, mutta varat tuotteiden saamiseen markkinoille puuttuvat.
Aistin tavoitteena on valmistaa puukuidusta akustiikkalevyjä, jotka eivät kutita kurkkua ja ihoa, niin kuin kivi- ja lasivilla saattavat tehdä.
Levyjen valmistukseen käytetään Teknologian tutkimuskeskus VTT:n kehittämää, luonnonvaroja säästävää teknologiaa, vaahtorainausta.
– Olemme onnistuneet saamaan puukuidusta tehdystä akustiikkalevystä riittävän paloturvallisen ja valmistelemme 15 miljoonan euron tehdasinvestointia, Paananen kertoo.
Pilottilaitoksella tavoitellaan 2,5 miljoonan neliömetrin vuotuista valmistuskapasiteettia. Se on enemmän kuin levyjä käytetään Suomessa.
– Tähtäämme siis heti ulkomaisille markkinoille.
Rakennusalalle tulossa hiilijalanjälkiraja
Paanasen mielestä erityisesti rakennusalalla pitäisi ponnistella kiivaasti uusien, ympäristöystävällisten ja helposti kierrätettävien tuotteiden kehittämiseksi.
– Rakennusalalle on tulossa jo viiden vuoden päästä hiilikatto, joten korvaavia vaihtoehtoja tarvitaan nopeasti. Haasteena on kehittää ominaisuuksiltaan vähintään yhtä hyviä ja samanhintaisia kuin nykyiset tuotteet.
Viimeistään vuonna 2025 uusia rakennuksia Suomessa koskee hiilijalanjälkiraja. (Ympäristöministeriö) Raja on jo käytössä Ranskassa ja Hollannissa, Ruotsissa hiilijalanjäljen laskenta tulee osaksi rakennusmääräyksiä vuonna 2022.
Ympäristöministeriön erityisasiantuntija Matti Kuittinen korostaa, että kyseessä on rakennusalalla erittäin iso muutos, sillä pian Suomessakin siirrytään arvioimaan rakennuksen koko elinkaaren hiilijalanjälkeä. Siihen kuuluvat rakennusmateriaalien valmistus ja kuljetus, rakentaminen, rakennuksen energian käyttö, ylläpito ja korjaukset sekä elinkaaren lopulla rakennuksen purkaminen ja kierrätys.
– Suomen ei kannattaisi olla kiinnostunut vain siitä, miten elvytysrahat saadaan käytettyä. Maailmanpankki on arvioinut, että vihreään rakentamiseen tehtävät investoinnit kohoavat seuraavan kymmenen vuoden aikana 25 biljoonaan dollariin eli reiluun 20 biljoonaan euroon, sanoo Kuittinen.
Puukuituvaahdolla useita hyödyntäjiä
Vaahtorainaus, jolla Aistin akustiikkalevyt on tarkoitus valmistaa, on jo vuosia vanha keksintö. Siinä puukuidusta ja vedestä tehdään kuohkea vaahto, joka on kuivuttuaan kuin ilmava sanomalehti.
Rakentamiseen sopivien paksujen levyjen valmistaminen on uutta, tähän mennessä menetelmällä on onnistuttu teollisesti valmistamaan muun muassa kasvualustoja ja ohutta materiaalia, joka sopii esimerkiksi muovipussien korvaamiseen. Saavutusten ympärille on jo syntynyt useita yrityksiä.
– Uusiin materiaaleihin perustuvat yritykset ovat hyvä esimerkki siitä, että tutkimuksen tuloksena syntyy oikeasti liiketoimintaa ja uusia työpaikkoja, sanoo johtava tutkija Harri Kiiskinen VTT:ltä.
VTT:ltä sai alkunsa myös tekstiiliyritys Spinnova, jonka pilottilaitos on jo reilun vuoden tuottanut selluloosasta valmistettua tekstiilikuitua. Yritys työllistää Jyväskylässä 40 ihmistä.
Espoolainen Paptic puolestaan suunnittelee jo vaahtorainauksen hyödyntämistä teollisessa mittakaavassa. Yrityksen valmistamia verkkokaupan lähetyspusseja, kauppakasseja ja karkkipusseja käyttää jo usea, tunnettu yritys. Ne eivät pohjaudu puhtaasti vaahtorainaukseen, mutta uudessa laitoksessa siihen olisi tarkoitus siirtyä.
– Vaahtorainauksen ansiosta voimme entisestään keventää materiaalia ja saada siitä joustavan. Esimerkiksi karkkipussissa se tarkoittaa sitä, että pussi on kestävä, tuntuu kivalta kädessä, eikä se rapise, sanoo Papticin liiketoiminnan kehitysjohtaja Esa Torniainen.
Tutkittavaa riittää tulevaisuudessakin. VTT saa jatkuvasti pyyntöjä kehittää uusia, ympäristöystävällisiä tuoteratkaisuja.
– Rakennusteollisuuden lisäksi myös pakkausteollisuudessa paljon käytetyn solupolystyreenin eli styroksin korvaamiseen etsitään vaihtoehtoja puukuidulla, sanoo erikoistutkija Elina Pääkkönen.
Teollisuuteen nopeita ratkaisuja
Jyväskylän ammattikorkeakoulun Biotalousinstituulla on käynnissä 30 hanketta, joiden tavoitteena on jalkauttaa tutkimustietoa uusien yritysten käyttöön. Niissä tavoitellaan esimerkiksi aurinkosähkön ja hukkalämmön talteenottoa sekä kuivikkeen valmistamista lannasta.
Yksi hankkeista on Merja Rehnin vetämä biotalouden yrityskiihdyttämö BioPaavo, joka on yhdistänyt voimansa yritysten sparrausohjelma Kasvu Openin kanssa. (JAMK) Ensimmäisenä yhteishankkeena etsitään turpeen korvaavia ratkaisuja kasvualusta- ja maanparannustuotteisiin Berner Oy:lle ja multaa ja saarijärveläiselle Tikalan Oy:lle.
– Hiilivapaita ratkaisuja tarvitaan niin teollisuudessa, maataloudessa kuin liikenteessä. Vaadittavat muutokset ovat niin isoja, etteivät yksittäiset toimijat niihin välttämättä pysty, Rehn sanoo.
Rehn pitääkin erityisen tärkeänä teollisuuden vähähiilisyyshankkeiden kiihdyttämistä.
– Esimerkiksi Jämsän Kaipolassa olisi valmista, teollista infraa. Sen päälle voitaisiin rakentaa koelaitos, jossa eri teollisuuden alat voisivat testata ja pilotoida omia ratkaisujaan.
Rehn uskoo, että jos ilmastotavoitteet halutaan saavuttaa, ratkaisu löytyy bio- ja kiertotaloudesta.
Globaalisti merkittäviä ratkaisuja
Kiertotalouden ongelmanratkaisukykyyn uskoo myös Kannonkoskella kotipaikkaansa pitävä Betolar, joka kehittää vihreitä ratkaisuja betoniteollisuuteen korvaamaan sementtiä. Yritys testaa esimerkiksi eri teollisuuden alojen jätteiden, kuten vaikkapa kotitalouksien sekajätteiden poltosta syntyneen kuonan ja kaivosteollisuuden rikastehiekan käyttämistä sideaineen raaka-aineena.
Toimitusjohtaja Matti Löppönen näkee Rehnin tavoin tavoitteet suurissa hankkeissa.
– Elvytysrahoitus on tärkeä kohdistaa yrityksiin, joilla on mahdollisuus tuottaa globaalisti merkittäviä skaalautuvia ratkaisuja digi- ja ympäristömurroksen toteuttamiseen.
Rehn korostaa, että biotalous on laaja käsite. Se ei ole vain metsää ja puuta, vaan siihen kuuluu laajasti myös uusiutuva energia, vesi – ja ruoka.
Jyväskylässä toimivan Suomen Hampputuotteen toimitusjohtaja Vesa Kaakkuriniemen mielestä Suomessa tarvittaisiin ruokatuotannon rakennemuutosta.
– Siinä painopisteitä ovat ilmastoystävällisyys, reiluus ja läpinäkyvyys, hän sanoo.
Kaakkuriniemen johtama yritys on jo tuonut markkinoille hampusta valmistettuja elintarvikkeita. Ruokatuotannon rakennemuutosta voitaisiin hänen mielestään vauhdittaa tukirahoilla ja rakentaa tuotantolinja, jota voisivat käyttää useat, pienet elintarvikealan yritykset.
Joka sentti kannattaa hyödyntää
Euroopan unionin oli tarkoitus saada elpymispaketti nopeasti voimaan, mutta käsittely on viivästynyt, koska Puola ja Unkari ovat vetäneet tukensa siltä. Asiantuntijat ovat kuitenkin sitä mieltä, etteivät maat halua kaataa pakettia.
Nähtäväksi jää, kuinka paljon aikataulu viivästyy. Valtaosa tukirahoista eli noin 70 prosenttia oli tarkoitus saada sidotuksi jo vuosina 2021 ja 2022. Lopullinen päätös elpymispaketista kuitenkin puuttuu ja jäsenvaltioissakin vasta mietitään, miten raha kansallisesti jaetaan.
– Aikataulu on joka tapauksessa kireä. Pidän erittäin todennäköisenä, että raha jaetaan jo käytössä olevan tukimuodon, kuten vaikkapa Suomen Akatemian tai Business Finlandin rahoitusohjelman, kautta, sanoo aluekehitysjohtaja Pirjo Peräaho Keski-Suomen liitosta.
Sopivia yrityksiä ja muita toimijoita on kautta maan jo etsitty, sillä tukipaketti on ainutlaatuinen. Rahat kannattaa hyödyntää viimeistä senttiä myöten, sillä Suomi on elvytyspaketissa nettomaksaja: Suomi maksaa elvytyspaketista tulevina vuosina yli kuusi miljardia euroa. (Helsingin Sanomat)