Lahtelainen urheilulääkäri Sergei Iljukov on valittu Venäjän antidopingtoimiston Rusadan hallitukseen. Iljukov, 40, vahvistaa nimityksensä Yle Urheilulle.
– Käytännössä olen kansainvälisen antidopingorganisaation suosittelema puolueeton asiantuntija Rusadan hallitukseen, Iljukov kertoo.
Valinnan takana on Maailman antidopingtoimisto Wada. Wada on viime vuosina vaatinut, että Rusadassa on oltava kansainvälisen yhteisön valitsema puolueeton edustaja.
Sen myötä kohuissa ryvettynyt Venäjän antidopingtoimisto on pysynyt vuoropuhelussa Wadan kanssa ja pystynyt edistämään tavoitettaan päästä taas täysivaltaiseksi antidopingtoimijaksi.
Iljukov on seuraavat neljä vuotta osa Rusadan seitsenhenkistä hallitusta. Omasta roolistaan hän on varsin pidättyväinen.
– Puhun ennen kaikkea edustajan roolista. Täytyy muistaa, että hallituksen päätöksenteossa minulla on vain yksi ääni, mutta pyrin käyttämään sen niin, että argumentit kuuluvat, Iljukov sanoo.
Wadan edellinen edustaja Rusadan hallituksessa oli Euroopan neuvostossa vaikuttava ukrainalainen Sergei Khrychikov, joka sanoutui irti pestistään elokuussa. Tuolloin päähuomio oli kuitenkin Venäjän olympia- ja paralympiakomiteoissa, jotka erottivat Rusadan silloisen pääjohtajan Juri Ganusin.
– Ammattipiireissä Juri on jättänyt vaikutelman ihmisenä, joka halusi saada muutoksen aikaan. Ottamatta tarkemmin kantaa syihin hänen erottamisensa taustalla, näkisin erottamisen selvänä imagotappiona nykyisessä tilanteessa, Iljukov asettelee sanansa tarkasti.
Suomeen opintojen perässä
Neuvosto-Viron aikaisessa Tallinnassa vuonna 1980 syntynyt Iljukov on ehtinyt vaikuttaa antidopingtyössä jo pitkälti toistakymmentä vuotta. Alkusysäys urheilulääketieteeseen tapahtui 1997, kun nikamakaaren rasitusmurtuma pakotti 17-vuotiaan Iljukovin jättämään nyrkkeilykehät. Tie vei Tarton yliopistoon lukemaan lääke- ja liikuntatieteitä.
Kun valitun linjan erikoistumisopintoja ei ollut mahdollista suorittaa Virossa, Iljukov saapui Suomeen vuonna 2005. Opintojen jälkeen Suomen-visiitistä tuli pysyvä.
– Halusin urheilulääkäriksi jo 17-vuotiaana. Suomessa liikunta- ja urheilulääketieteen asiantuntijataso on sitä luokkaa, että sillä pärjää missä päin maailmaa vain, lukuisten suomalaisten huippu-urheilijoiden kanssa työskennellyt ja nykyisin Lahdessa vastaanottoa pitävä Iljukov sanoo.
Vaikka Iljukovin kirjat ovat olleet Suomessa jo 15 viime vuotta, hän on ehtinyt toimia useissa kansainvälisissä luottamustehtävissä. Hänet valittiin Viron antidopingtoimiston lääketieteelliseksi johtajaksi vuonna 2007, ja 2010-luvun alkupuolella hän toimi Itä-Euroopan kiekkoliigan KHL:n lääketieteellisen lautakunnan jäsenenä. Edellinen työkomennus ulkomailla oli Qatarissa vuosina 2016–2017.
Tuorein toimeksianto Venäjän antidopingtoimistossa on pääosin etätyötä. Iljukovin mukaan Rusadan uuden hallituksen ensimmäisen kokouksen ajankohta on vielä hämärän peitossa. Hallituksen tehtävälistalla on ensimmäisten joukossa pääjohtajan valinta. Juri Ganusin elokuisten potkujen jälkeen väliaikaisena pomona on toiminut Mihail Buhanov.
Iljukov kertoo olevansa otettu kansainvälisten antidopingtoimijoiden luottamuksesta, mutta hän arvioi tehtäväänsä kylmän realistiselta pohjalta.
– Minulla ei ole mitään ruusuisia odotuksia. Edustan kansainvälistä linjaa ja pyrin järkevään ajatustenvaihtoon. Se on minun roolini. Mihin se johtaa? Aika näyttää.
– Henkilökohtainen profiilini on hyvin toissijainen. Ensisijaisesti pidän valintaani kunnianosoituksena nimenomaan Suomen antidopingtyölle ja liikuntalääketieteen erikoisalalle. Suomessa ei ole tapana kehua, mutta täytyy sanoa, että Harri Syväsalmen (Wadan pääsihteeri vuosina 2000–2003) arvostus antidopingpiireissä on mittaamattoman arvokas, Iljukov sanoo.
Pinttyneet tavat Venäjän ongelma
Venäjän huippu-urheilujärjestelmä on ollut suurennuslasin alla vuodesta 2015, kun vuoden 2014 Sotshin talviolympialaisten dopingskandaali paljastui kaikessa laajuudessaan.
Biologisen passin mahdollistama urheilijoiden veriprofiilin seuranta on niin ikään iskenyt venäläiseen kestävyysurheiluun aivan kuten pitkäaikaissäilytyksessä olleiden dopingnäytteiden uudelleenanalysointi.
Testimenetelmät ottivat 2010-luvulla aimo harppauksen eteenpäin, mikä on muuttanut arvokisojen tuloslistoja useissa lajeissa etenkin vuosina 2004–2012. Etenkin anabolisten steroidien havaitseminen nykymenetelmillä on tuonut antidopingtoimijoille jättisaaliin – eikä vain Venäjältä.
– Jos käytti esimerkiksi oksandrolonia (anabolinen steroidi), vanhoilla testimenetelmillä poistumisaika oli sellaiset 2–3 viikkoa. Uusien metaboliittitestien ansiosta aineen voi havaita vielä kuusi kuukautta käyttöhetkestä, Iljukov havainnollistaa.
Iljukovin mukaan kehittyneet testimenetelmät ovat puhdistaneet huippu-urheilua aiempiin vuosikymmeniin verrattuna, mutta mistään antidopingin voittomarssista hän ei suostu puhumaan.
Puheilla voi olla myös seurauksia. Tämän Iljukov sai kokea jo vuonna 2009, kun hän arvosteli dopingista kiinni jäänyttä kolminkertaista olympiavoittajaa Julia Tshepalovaa venäläisessä hiihtojulkaisussa. Kirjoitus poiki liudan tappouhkauksia.
– Mielestäni asiat pitää joskus sanoa ääneen. Jos asiat kaikuvat kuuroille korville, voi käydä niin kuin Venäjällä on käynyt. Jos pysyy sanojensa takana ja pystyy perustelemaan ne, silloin ei mielestäni pitäisi olla ongelmaa, Iljukov sanoo.
Ennen Tshepalovan tapausta 2000-luvun alussa venäläisistä olympiavoittajista ehtivät kärytä muun muassa Larisa Lazutina ja Olga Danilova. Kaksikkoa pitkissä oikeusprosesseissa edustanut asianajaja Anatali Kutsherena on yksi Rusadan uusista hallitusjäsenistä.
Vaikka 2000-luvun alun profiilikäryt toivat Venäjän huippu-urheilulle lokaa niskaan, edellinen vuosikymmen oli aivan oma lukunsa.
– Venäjän kannalta asiat on hoidettu huonoimmalla mahdollisella tavalla. He eivät olleet kartalla, mitä kansainvälisellä tasolla tapahtuu. Käytännössä ei tullut yllätyksenä, miten asiat kehittyivät. Ikävä kyllä, sanoo aihetta pitkään tutkinut Iljukov.
Iljukov ei kuitenkaan näe Venäjän tilannetta toivottomana. Sadoista dopingkäryistä huolimatta urheilun asema yhteiskunnassa on edelleen vankka, ja dopinginvastainen asenne on saanut jalansijaa etenkin nuorissa.
– Venäjällä on etu, jota he eivät välttämättä itse osaa arvostaa riittävästi. Se on urheilun asema yhteiskunnassa. Kun Suomessa pohditaan, pitäisikö tehdä jotain järkevämpää kuin urheilla, Venäjällä asenne on ihan eri. Se tuo lahjakkuuksia urheilun pariin. Urheilu nähdään edistyksellisenä toimintana ja valtio on tiiviisti toiminnassa mukana, mikä on valtava etu, Iljukov sanoo.
Lue lisää: