Stundarsin museokylä Mustasaaressa vie joulutunnelmaan ennen kuin yhtään joulukoristetta ja kynttilää on edes nähty. Perinteiset punaiset rakennukset ovat jo itsessään kovin jouluisia.
Astumme museopedagogi Pia Timbergin kanssa sisään maalaistaloon. Se on 1800-1900 -lukujen vaihteesta ja sisustus on luonnollisesti sen mukainen. Nyt sisustuksesta voi kuitenkin päätellä, että joulu on jo lähellä.
Koristelu niukkaa
Vaikka kyseessä on hieman varakkaampi maalaistalo, on joulukoristelu varsin niukkaa.
– Joulupöydälle levitettiin valkoinen liina, ja sen päälle laitettiin kolmihaarainen kynttilä, pieni lasi ja joulupino, kertoo Timberg.
Kolmihaarainen kynttilä jätettiin yleensä koko jouluyöksi palamaan. Sillä haluttiin kunnioittaa vainajia.
Joulupinossa oli yleensä kahdesta kolmeen ruisleipää ja pari isoa limppua. Pinon päälle asetettiin vielä iso voipala.
Kynttilä sytytettiin vasta jouluaattona eikä joulupinon leipiinkään saanut koskea ennen aattoiltaa.
Näiden lisäksi taloissa saattoi olla olkikoristeita, ja varsinkin suomenkielisissä perheissä joulupöydän ylle ripustettiin himmeli.
Pöydässä oleva pieni lasi viittaa siihen, että viinakin kuului joulunviettoon.
– Miehet jäivät nauttimaan sitä sitten, kun muu väki oli mennyt nukkumaan. Joivatko pikkulasista vai menikö ihan pullonsuusta, sitä en tiedä, hymähtää Timberg.
Pitkä joulunaika
Nykyisin jouluhulina tuntuu keskittyvän jouluaattoon, mutta 1800-luvun lopulla joulua vietettiin pidemmän kaavan mukaan.
– Koko joulunaika oli tärkeä. Joulu oli ainut vuodenkierron aika, jota ei määrittänyt työnteko, kertoo Timberg.
Jouluna oli lupa hengähtää ja nauttia ruuasta ja yhdessäolosta. Silloin myös oltiin vilkkaasti tekemisissä muidenkin kyläläisten kanssa.
Ruokaa tehtiin niin paljon, että sitä riitti moneksi päiväksi. Esimerkiksi puuroa syötiin joulupäiväna ja vielä tapaninpäivänäkin.
– Jouluna oli ruokaa tarjolla ja sitä sai syödä. Muuna aikana ruokaa oli niukemmin. Ja jouluna ruoka jätettiin pöydälle.
Yksi perinne yli muiden
Pia Timbergin omassa joulussa näkyvät perinteet. Kynttilöitä poltetaan ja perinnöksi saatuja olkikoristeita asetellaan näytille. Tänä vuonna Timberg aikoo laittaa omaan joulupöytäänsä myös joulupinon.
Yksi perinne on kuitenkin ylitse muiden. Ilman sitä ei tule joulua.
– Kyllä se on joulurauha. Se kokemus siitä, että koko Suomi on hiljentynyt, ja tunne siitä, että nyt ollaan kaikki samassa rauhassa. Se on yksi pisimpiä jouluperinteitä ja pysynyt vuosisatoja samana.
Lue seuraavaksi: