– Tyttäreni halusi koiran 14 vuotta sitten, kertoo Seiskarinkoirakerho ry:n puheenjohtaja Marja Nuora. Hän toivoi kippurahäntäistä, pystykorvaista mustaa koiraa ja olin hetken että hmm. Mistähän sellainen koira löytyisi? Sitten näimme lehti-ilmoituksen seiskarinkoirista.
Nyt Nuoran jaloissa elämää tarkkailee jo perheen toinen seiskari, Nemi.
Karjalohjalla temmeltää joukko pienehköjä, pystykorvaisia ja pääasiassa mustavalkoisia koiria emäntineen ja isäntineen. Koolla on Seiskarinkoirakerhon jäseniä koirineen.
Seiskarinkoirat ovat uudelleen luotu koirakanta, joka juontaa juurensa Suomenlahden hyljekoiriin. Näitä pohjoisia pystykorvia käytettiin hylkeiden pyynnissä aina kivikaudelta 1900-luvun puoliväliin asti.
Alkuperäisiä hyljekoiria ei enää ole, mutta uuden seiskarinkoiran mallina on käytetty erityisesti Seiskarin saarella aikanaan eläneitä koiria. Koiratyyppi perustuu aikalaislähteisiin ja perimätietoon alkuperäisistä Seiskarin koirista. Ilmeisesti niiden kanta perustui paljolti Viipurin seudulta tulleisiin mustiin pystykorviin.
Seiskarinkoira pelastui viime tipassa
Parhaiten hyljekoirat tunnetaan Suomenlahden isoilta ulkosaarilta; Suursaarelta, Tytärsaarelta, Lavansaarelta ja Seiskarilta.
– Nämä saarethan menetettiin sodassa Neuvostoliitolle ja samalla menetettiin valtaosa hyljekoiristakin, kertoo Juha Rosenqvist. Suunnilleen samoihin aikoihin lakkasi hylkeenpyynti elinkeinona ja nämä koirat katosivat käytännössä kokonaan.
Rosenqvist on Seiskarinkoirakerhon kävelevä tietopankki. Hän on myös kirjoittanut kirjan ”Hyljekoirat ja seiskarinkoira.”
– Tietoisuuskin näistä koirista oli vähällä kadota kokonaan, Rosenqvist sanoo. -Mutta onneksi 1990-luvulla hyljekoirien perintöä alettiin vaalia ja ryhdyttiin muodostamaan uudelleen seiskarinkoirien kantaa.
Hankkeen isä oli Leo Sipilä (1937-2005.) Hän oli syntyperäinen seiskarilainen, joka jo 1960-luvulla ryhtyi keräämään tietoja vanhoilta hyljemiehiltä Seiskarin ja muiden ulkosaarten hyljekoirista.
– 1990-luvulla Sipilä alkoi yhdessä Kauko Haapatalon kanssa etsiä Seiskarin saaren hyljekoiria muistuttavia koiria, kertoo Rosenqvist.
– Perimätiedon mukaanhan 1930-luvulla Seiskarista annettiin jonkin verran koiria Vakka-Suomen rannikkopitäjiin, sanoo Rosenqvist. Sipilä löysi näitä saman näköisiä koiria muutamia kymmeniä. Näiden oletettujen Seiskarin koirien jälkeläisten pohjalta ryhdyttiin sitten muodostamaan uutta seiskarinkoirakantaa.
Seiskareiden kysyntä ylittää tarjonnan
Kuinka monta seiskarinkoiraa Suomessa tällä hetkellä on?
– Emme itse asiassa tiedä, sanoo Marja Nuora. Rekisterissä on tällä hetkellä noin 550 koiraa. Moniko niistä edelleen on elossa, sitä emme tosiaan tarkkaan tiedä. Arvioisin, että vähän vajaat puolet.
– Pentueita syntyy valitettavan vähän kysyntään nähden, sanoo Juha Rosenqvist.
Seiskarit ovat noin polvenkorkuisia terhakoita pystykorvia, joiden turkin väri on musta, mustavalkea tai ruskea. Jämäkkä häntä kiertyy selälle. Takajalkojen kannukset olivat alkuperäisten Seiskarin koirien erityispiirre. Luonne on ystävällinen ja sosiaalinen.
Alkuperäisten hyljekoirien perimä on ollut melko monimuotoinen, sillä ne elivät saarilla vapaina ja lisääntyivät keskenään.
Uutta perimäainesta seiskarinkoirakantaan tuodaan jalostusohjelmaan tuotavilla niin sanotuilla kantakoirilla.
– Aika tyypillisesti näitten uusien kantakoirien taustalla on pohjoisia pystykorvarotuja ja niiden eri sekoituksia, sanoo Rosenqvist. Kun kantakoiralla tehdään jälkeläisiä, kumppanina käytetään useamman sukupolven nykyseiskaria.
Mikään virallinen rotu ei seiskarinkoira ole, eikä sitä sellaiseksi välttämättä halutakaan. Se, mitä halutaan on terve, geneettisesti monimuotoinen ja ystävällinen peruskoira.
Seiskareiden lisääntymistä ja jalostusta ohjaa Seiskarinkoirakerho, joka on perustamisestaan lähtien toiminut Kennelliitosta riippumattomana itsenäisenä koirajärjestönä.
Hylkeenpyytäjästä terapiakoiraksi
Miksi luoda koiratyyppiä, jonka alkuperäistä käyttötarkoitusta ei entisessä mittakaavassa enää ole?
– Kysymys on osittain historian vaalimisesta, perustelee Juha Rosenqvist. Moniin muihin koiriin verrattuna hyljekoirilla on poikkeuksellisen pitkä kulttuurihistoria. Ne ovat kulkeneet ihmisen rinnalla tuhansien vuosien ajan.
Maailma on muuttunut ja meillä hylkeenpyyntiä harrastetaan paljon vähemmän kuin entisinä aikoina. Seiskareille löytyy kuitenkin muutakin puuhaa.
– Sillä voi tehdä ja harrastaa melkein mitä tahansa, sanoo Rosenqvist. Ensimmäiset Suomessa koulutetut terapiakoirat taisivat itse asiassa olla juuri seiskareita. Niillä on myös erittäin hyvä vainu ja niitä on käytetty jäljestyksessä. Niiden kanssa harrastetaan myös agilityä ja tokoa.
Tai vain ollaan. Seiskarit ovat myös mukavia seurakoiria.
Juha Rosenqvist haluaisi nostaa kunniaan seiskarinkoiran kaltaisen peruskoiran.
– Koirat ymmärretään helposti rotuina, joita on usein pidetty ikiaikaisina, hän sanoo. Tosiasiassa lähes kaikki maailman koirarodut on kuitenkin luotu viimeisen parin sadan vuoden aikana. Koiramaailmasta on vähän kadonnut tai jäänyt vähemmistöön tämmöinen perinteinen, ihan tavallinen peruskoira. Seiskarinkoirassa on osaltaan kyse myös siitä, että vaalitaan koiraa, jonka tyyppisiä ne jo tuhansien vuosien ajan ovat olleet.
Katso tv-juttu aiheesta: