Syksyllä 2016 Antti Pennanen oli jo mestari, itse asiassa kolminkertainen mestari. Hän oli juhlinut Mestiksen mestaruutta kahdesti ja kerran nuorten maailmanmestaruutta. Silti Pennanen epäili ja oli hermostunut. Hän oli palannut kotikaupunkiinsa Hämeenlinnaan ja oli ensimmäistä kertaa päävalmentajana SM-liigassa, rakkaassa HPK:ssa. Pennanen oli valmentanut jo 15 vuotta ja nyt oli näytön paikka.
Alku oli hyvä: HPK oli vuosien konttaamisen jälkeen jaloillaan ja pelasi erinomaisesti. Pennanen oli ylittämässä heti avauskaudellaan odotukset. JYP kuitenkin pudotti HPK:n keväällä 2017 puolivälierissä ja seuraavana talvena HPK romahti taas sarjan hännille.
Pennasen päässä pyöri epävarmuus, ja välillä jopa pelko.
– Pohdin ja kävin asioita läpi. Samaan aikaan kannoin koko yhteisön huolia ja tunteita. Se oli todella raskasta, mutta samalla todella opettavaista. Opin arvostamaan pieniä asioita ja valmentamisen kokonaisuutta. Se oli oman kasvuni kannalta todella arvokasta, Pennanen kertoo.
Epäilyksen jälkeen tuli luottamus. Kaudella 2018–2019 täydellinen onnistuminen ja Suomen mestaruus.
– Oma historiani auttoi ja luotimme, että osaan hommani. Moni asia meni nappiin, mutta se oli meidän matkamme ja HPK:n historian tuotos. Pienellä seuralla menestys syntyy useasta kaudesta. Se jää ikuisesti mieleeni. Ilo ja yhteisöllisyys oli valtavaa ja tärkeää.
Pennanen kasvoi HPK:ssa nykyiseen pestiinsä. Hän on Suomen alle 20-vuotiaiden päävalmentaja ja yksi Jääkiekkoliiton huippu-urheilujohtajista. Hän on nyt roolissa, josta ei uskaltanut 20 vuotta sitten edes unelmoida. Pennanen kuvaa hänen ja HPK:n kultaisen menestystarinan merkitystä hänen uralleen "valtavan merkittäväksi".
Alussa Pennanen ja HPK eivät olleet vielä valmiita menestymään. Hämeenlinnassa piti rakentaa uutta vanhan päälle rikkomatta perinteistä seuraa, rikkomatta luottamusta. Piti luoda yhteisö ja turva, johon kaikki olivat sitoutuneita antamaan kaikkensa.
Joukkue ja "me" ovat tärkeimpiä. Antti Pennasen ajatukset ovat nytkin – joulukuussa 2020 – yhteisöllisyydessä, turvallisessa ympäristössä. Joukkueessa, jossa jokainen yksilö on tärkeä, tietää arvonsa. Joukkueessa, joka sietää epäonnistumista ja kestää osumat.
Mutta nyt turvallinen linnake pitää rakentaa parissa viikossa, ei muutamassa vuodessa. Nyt Pennasen ja Nuorten Leijonien valmennusryhmän pitää yhdistää Suomen nuoret lupaukset repaleisen kauden keskellä voittajiksi.
Pennanen kokee, että hänellä on tarvittava ymmärrys ja kokemus menestymisestä. Hän on itse epäonnistunut, epäillyt itseään. Saanut tukea ja luottamusta sekä kuunnellut. Hän on myös kokenut olevansa arvokas ja onnistunut.
Pennanen on voittanut valmentajana nuorten maailmanmestaruuden, aikuisten maailmanmestaruuden, Suomen mestaruuden ja kahdesti Mestiksen mestaruuden. Kaikissa mestaruuksissa on ollut kyse sitoutuneesta ja luotettavasta yhteisöstä: valmennusryhmästä, pelaajista ja taustavoimista. Sisäkehästä ja ytimestä, jota isketään ulkoa, mutta jonka suojaus kestää.
Vaikka Pennaselle me on aina tärkeämpi kuin minä, ei hänen ajatuksiaan valmentamisesta ja elämästä voi avata puhumatta hänestä itsestään.
Valmistautumista arvaamattomaan
Antti Pennanen meditoi päivittäin. Välillä lyhyesti autossa, välillä tunteja kotonaan. Hän on mukana ihmisen kasvuohjelmassa, jossa keskitytään muun muassa läsnäoloon ja itsetunnon kehittämiseen. Pennanen on puhunut avoimesti käyvänsä terapiassa ja haaveilevansa valmistumisesta terapeutiksi. Hänen puheessaan toistuvat sanat kehitys, turvallisuus, kypsyys ja vuorovaikutus.
Ajatus on lopulta melko yksinkertainen: kun yksilö tuntee joukkueessa olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi, häneltä voidaan myös vaatia ja hän myös kestää takaiskuja sekä painetta.
Pennanen myös pohtii paljon ääneen, kysyy.
– Jos puhutaan vaikka joukkuehengestä, niin mistä hyvä kulttuuri syntyy? Miten siellä käyttäydytään, puhutaan, miten arvoja käydään läpi ja miten arvoja vaalitaan?
Vastataan Pennasen kysymyksiin kysymyksellä: miten Pennasen mainitsemaa "kulttuurikypsyyttä" valmennetaan?
– Viime kädessä kyse on siitä, miten arjessa toimitaan. Ovatko tutut asiat tärkeitä? Miten siedämme asioita, joihin emme pysty vaikuttamaan? Voittavilla ja menestyvillä organisaatioilla arki on kunnossa. Ne eivät tee välttämättä taikatemppuja, vaan arkea jaksetaan tehdä ja arki on riittävän vaativaa sekä huippu-urheilua tukevaa.
Nuoret Leijonien arki on tarkoin varjeltu. Maajoukkue matkasi Edmontoniin pari viikkoa ennen joulupäivänä alkavaa MM-turnausta, ja pelaajat ovat yhteensä 12 päivää karanteenissa, ennen kuin koko MM-ryhmä saa kerääntyä yhteen. Laadukkaan arjen ja yhteisen turvaverkon kutominen on siis erittäin vaikeaa. Etenkin, kun alle 20-vuotiaiden maajoukkue on kokoontunut kesästä lähtien vain kahdesti.
– Peli on valmistautumista ennalta arvaamattomaan ja valmentajan täytyy valmistautua ennalta arvaamattomaan. Vastoinkäymisiä tulee matkan varrella ja sietokyky korostuu. Pelaajien täytyy omaksua asioita nopeasti, Pennanen kertoo.
– Peliä ei ehdi hirveästi valmentaa. Me haluamme menestyä selkeällä, yksinkertaisella ja tehokkaalla sapluunalla. Pelaajilla on maajoukkuepeleistä tietopankki käsissään. Kaikkea ei voi käydä läpi, joten meidän täytyy valita meidän mielestämme tärkeimmät asiat, kuten erikoistilanteet, yli- ja alivoima. Videopelikirja on apunamme ja olemme käyneet sitä jo läpi.
Voimmeko esimerkiksi hyökkäysalueen hyökkäyspelistä löytää kilpailuetua muihin maihin?
Pennanen nostaa suomalaisnuorten vahvuuksiksi juuri hyökkäyspelin ja oivaltavuuden. Mutta mitä muuta Suomi-kiekko on nyt ja tulevaisuudessa? Sitä Pennanen on miettinyt läpi syksyn huippu-urheilujohtajan työssään yhdessä Jukka Jalosen ja Kimmo Oikarisen kanssa.
Ärsykkeitä jääkiekon ulkopuolelta
Tuhat kilometriä viikossa ympäri Suomea. Seurakäyntejä, liiton koulutuksia, kokouksia, maajoukkuetyötä, yhteistyötä muiden lajien, Olympiakomitean ja Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen kanssa. Uusi arki on kiireistä, mutta Pennaselle mieluista.
Puheesta paistaa intohimo – kehitystyö ja uuden luominen ovat Pennaselle kuin polttoainetta. Hän itse puhuu innovoinnista.
– Kevät oli minulle hyvää aikaa ja vietin paljon aikaa ajatusteni kanssa. Istuin hiljaa, kuuntelin itseäni ja mietin, hän sanoo.
– En kuulu välttämättä niihin valmentajiin, jotka katsovat jääkiekkoa päivittäin koko ajan. Se ei tarkoita, etten välitä jääkiekosta tai etten olisi kiinnostunut. Minulle sopii, että välillä irtaudun jääkiekosta ja haen inspiraatiota muualta maailmasta ja urheilusta. Sen avulla pystyn joskus tuomaan jääkiekkoon uutta innovaatiota. Kun päästän irti, jääkiekkomaailma näyttää erilaiselta. Joskus ehkä sitä kautta pystyn löytämään kilpailuetua.
Pennanen seuraa ahkerasti pallopelejä, kuten jalka- ja lentopalloa, ja keskustelee muiden lajien valmentajien kanssa. Arvokasta tietoa tulee päivittäin. Se analysoidaan, tutkitaan ja hyödynnetään. Yksi tärkeä projekti on jääkiekon lajianalyysi, jossa yhteistyötä on tehty KIHUn asiantuntijoiden kanssa.
– Jääkiekossa noin viiden vuoden ajan data-analytiikka on tullut vahvemmin mukaan, mutta jääkiekko on lajianalyysin ja -tutkimusten suhteen vielä ohuella pohjalla verrattuna esimerkiksi jalkapalloon tai rugbyyn. Toivon, että olisimme tutkimuksessa edelläkävijöitä ja pystyisimme sitä kautta saamaan kilpailuetua jääkiekkoon.
Pennasen mukaan Suomi on jääkiekossa yhä kilpailukykyinen maa, mutta kipukohtiakin on. Hän nostaa esimerkeiksi nuorten sarjajärjestelmät sekä kilpailullisuuden.
– Helppo ja suoraviivainen vaihtoehto on pienentää joukkuemääriä. Sarjoissa on paljon pelaajia ja pelit voivat päättyä 10–1. Pelaajienkin täytyy ymmärtää, että he kilpailevat pelipaikoista, etteivät he saa automaattisesti pelipaikkoja, eivät liigassa, A-, B- tai C-junioreissa. Pitäisi olla aitoa kilpailua pelipaikoista ja kantaa vastuuta myös joukkueesta ja joukkuepelistä. Tämähän tuntuu itsestäänselvältä, mutta kuulen tarinoita kentältä ja näin ei ole, Pennanen kertoo.
Nuorten pelaajien ympärillä voi pyöriä kymmenkuntakin eri taustahenkilöä. Pennanen kuvailee tilannetta karhunpalvelukseksi pelaajille.
– Lähtökohtana on, että tuotamme pelaajia NHL:ään. Siellä he viimeistään kohtaavat kilpailun pelipaikasta. Asiat eivät voi tulla liian helposti, pitää olla sitkeyttä, sinnikyyttä ja kasvua pelaajaksi. Pelaajien välistä kilpailua pitää lisätä.
Urheilun merkitystä vahvistettava
Kovemmalla kilpailulla Suomen tasoisesta kiekkomaasta tulee kovempia pelaajia, kovempia joukkueita. Pennasen mukaan Suomen vahvuus on tasainen pelaajamassa, mutta hän huomauttaa samalla, että kärkeä on saatava terävämmäksi.
Kun puhe kääntyy lajitaitojen parantamiseen, Pennanen muistuttaa Venäjän nuorten maajoukkueesta, joka tarjosi marraskuussa Helsingin EHT-jäillä arvokasta tietoa myös suomalaiselle jääkiekolle.
– Täytyy muistaa, että he pääsivät pelaamaan paineettomina. Mutta he osoittivat yksi vastaan yksi -taitoa ja kaksinkamppailutaitoa. Me olemme hukanneet puolustuspelitaitojen arvostamista ja antaneet puolustuspelissä muille siimaa, kuten myös yksi vastaan yksi -taidoissa. Meidän pitäisi pystyä valmentamaan kaikkia pelitilannerooleja.
Peliin liittyvät vuorovaikutuskanavien pitäisi olla mahdollisimman avoimina, eivätkä kaavoitettuina. Totta kai pelaajilla pitää olla turva ympärillä, mutta sen sisällä oleva maailma pitää kehittyä.
Antti Pennanen
Vuorovaikutus tuikkii Pennasen sanoissa myös pelipuheessa. Hän puhuu pelaajien vuorovaikutuksesta pelin, viisikon ja vastustajan kanssa sekä pelitilanteissa tulevan tiedon nopeasta tulkitsemisesta ja käsittelystä.
– Peli on arvaamatonta. Miten pelaajat pystyvät entistä paremmin toimimaan näissä tilanteissa? Miten pystymme ottamaan tämän huomioon taitoharjoittelussamme? Miten voimme ottaa asia huomioon, kun opetamme lapsille ja nuorille peliä ja pelaamista?
– Peliin liittyvät vuorovaikutuskanavien pitäisi olla mahdollisimman avoimina, eivätkä kaavoitettuina. Totta kai pelaajilla pitää olla turva ympärillä, mutta sen sisällä oleva maailma pitää kehittyä. Jos siinä voisimme löytää viisastenkiven, olisi mielenkiintoista nähdä, mitä se tuottaisi meille 5–10 vuoden päästä.
Pennanen laajentaa vastaustaan lasten ja nuorten liikuntaan. Hän korostaa, että lasten ja nuorten pitäisi liikkua 15–20 tuntia viikossa ja huippu-urheiluun panostavan nuoren 20–30 tuntia.
– Tällä hetkellä se toteutuu harvalla ja mielestäni syy on se, ettei lajien välinen yhteistyö ole sitä mitä sen pitäisi olla. Me kaikki ymmärrämme, että jos lapsi liikkuu kuinka laadukkaassa valmennuksessa ja ympäristössä vain 10 tuntia viikossa, se ei ole huippu-urheiluun tähtäävää toimintaa.
– Urheilun merkittävyys ja arvo kasvaa näissä olosuhteissa entisestään: se on taloudellisesti, sosiaalisesti ja terveydellisesti merkittävää. Nyt meillä on taloudellinen, sosiaalinen ja terveydellinen kriisi. Urheilu pystyy vastaamaan näihin kolmeen kriisiin. Urheiluväen täytyy vahvistaa tätä kulmaa, miksi urheilu on tärkeää, Pennanen sanoo.
Pennanen on siis huolestunut laajemmalti liikunnan ja urheilun merkityksestä nykyajassa. Tulevaisuus on suuri osa hänen työtään huippu-urheilujohtajana, ja askelmia asetellaan vuosiksi eteenpäin.
Palataan lopuksi nykyhetkeen, jääkiekkoon ja valmentamiseen. Edessä on Pennasen ensimmäinen MM-turnaus päävalmentajana. Hän muodostaa Nuorten Leijonien valmennusryhmän yhdessä Ville Mäntymaan, Antti Miettisen, Tuomo Ruudun ja Mikael Tolkin kanssa. Myös taustaryhmä ja kokoonpano ovat erittäin laadukkaita. Potentiaalia on, mutta mitä Edmontonissa pitää tapahtua, että Pennanen on tammikuussa tyytyväinen?
– Unelmamme on voittaa maailmanmestaruus. Loppujen lopuksi pelaamme yksittäisen pelin voittamisesta. Jos saamme mahdollisimman laadukkaan prosessin, niin pelaamme mitaleista. Kun kaikki menee oikein hyvin, pelaamme myös maailmanmestaruudesta. Minulla on hyvin luottavainen olo.
Nuorten Leijonien mestaruusjahti Kanadassa alkaa Suomen aikaa tapaninpäivänä kello 01 pelattavalla ottelulla Saksaa vastaan.
Lue myös:
Tällä miehistöllä Nuoret Leijonat lähtee hakemaan menestystä MM-kisoista