Jasmi Joensuu, 24, on kulkenut erilaisen tien hiihdon kansalliseen kärkeen ja maajoukkueeseen.
Kuortaneella lapsuutensa ja nuoruutensa asunut hiihtäjä oli lahjakas yleisurheilijakin, mutta ottelu ja keihäänheitto saivat väistyä lukioaikoina. Ladulla Joensuu osoitti jo Hopeasompa-ikäisenä olevansa kova tekijä ja saavutti myöhemmin sekä nuorten SM-mitaleja että paikan nuorten maajoukkueessa.
Ylioppilaaksi valmistuttuaan Joensuu sai paikan Rovaniemelle Lapin yliopistoon hallintotieteitä opiskelemaan. Hänelle olisi siis ollut tarjolla kotimainen urapolku, mutta sen sijaan Joensuu päätti tehdä täyskäännöksen. Hän muutti Yhdysvaltoihin ja aloitti opinnot Denverin yliopistossa.
– Miksi Yhdysvaltoihin? Se on hyvä kysymys näin jälkikäteen, Joensuu naurahti Yle Urheilun haastattelussa.
– Olin siinä elämäntilanteessa, että en tiennyt mitä tekisin. En ollut valmis antautumaan täysin hiihdolle ja halusin jotain muuta elämääni.
Joensuun päätä ei kääntänyt edes vallalla ollut käsitys siitä, ettei yhdysvaltalainen yliopisto ole hiihtäjille paras mahdollinen paikka. Huhut "hiihtäjien hautausmaasta" hän jätti omaan arvoonsa.
Joensuun suunnitelmissa oli opiskella Denverissä yksi vuosi, mutta vuosi vaihtuikin neljään.
"Elämä heittää joskus mukanansa", Joensuu totesi ja sanoi, ettei ole päivääkään katunut päätöstään. Hän sai noista neljästä vuodesta paljon sekä hiihtoon että muuhun elämään. Se oli hyvää itsenäistymisaikaa nuorelle urheilijalle.
– Kun on 8 000 kilometrin päässä kotoaan, niin ei ihan joka asiaa voi äidiltä kysyä. Pitää selviytyä itse elämän normiasioista.
Palattuaan reilu vuosi sitten Yhdysvalloista Joensuu näytti, että hän oli ottanut askelia kohti kansallista kärkeä. Vöyrin SM-kisoista irtosi ensimmäinen aikuisten SM-mitali, kun hän oli kolmas vapaan hiihtotavan sprintissä. Ensimmäiset henkilökohtaiset maailmancupin pisteet irtosivat keväällä Drammenin sprintistä ja kesän korvilla hänet valittiin naisten maajoukkueeseen.
Joensuu erottui joukosta jo varhain
Yle Urheilun asiantuntija Sami "Musti" Jauhojärvi muistaa Jasmi Joensuun jo 2000-luvun alkupuolelta, jolloin hän veti Pirjo Murasen kanssa Vuokatissa Mustin ja Piken hiihtoleirejä. Joensuu oli tuolloin teini-iän kynnyksellä ja oli Jauhojärven mukaan "innokas, reipas, sosiaalinen eikä ujostellut tyhjää".
– Hän erottui niin paljon, että jäi mieleen. Hänen pirteytensä ei ole pelkkä mediatemppu, Jauhojärvi totesi ja naurahti:
– En muista, miltä hänen tekniikkansa näytti silloin, mutta ilmeisesti ei ihan kaikkea oppinut, mitä yritimme opettaa. Vielä pientä viilaamista tarvitsisi tekniikkapuolelle tehdä.
Jauhojärvi muistuttaa, ettei ole oikeaa tai väärää ratkaisua urheilun ja opiskelun yhdistämiseen. Joillekin sopii hoitaa opiskelut pois alta ennen urheiluun keskittymistä, jotkut eivät edes halua keskittyä pelkkään urheiluun.
Denverin yliopistossa hiihtovalmentajana tällä hetkellä työskentelevä Toni Roponen tietää, mitä huippu-urheilun ja yhdysvaltalaisen yliopisto-opiskelun yhdistäminen vaatii.
– Huippu-urheilu on aina riskien ottamista ja uran voi rakentaa eri tavoin. Jasmi oli nuori lähtiessään ja on hyvä esimerkki siitä, että myös yhdysvaltalaisessa yliopistourheilussa voi kehittyä, jos on halua ja tahtoa.
Roponen vertaa Joensuun polkua toiseen suomalaislupaukseen, samaan ikäluokkaan kuuluvaan Johanna Matintaloon.
– Siinä on kaksi huippulahjakasta urheilijaa, joista Johanna on ollut koko ajan maajoukkueessa ja keskittynyt hiihtoon. Samaan aikaan Jasmi on opiskellut vaativan tutkinnon ja treenannut korkealla. Ja nyt Jasmi on paremmalla tasolla kuin koskaan, Roponen sanoi.
Esimerkiksi marraskuun puolivälissä Joensuu voitti ylivoimaisesti Kainuun Talvikisojen 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan kisan. Maajoukkueen muista naisista muun muassa Laura Mononen hävisi hänelle yli puoli minuuttia ja Matintalo liki minuutin.
Kuuden tunnin lentomatka kisoihin
Jasmi Joensuu oppi nauttimaan harjoittelusta Yhdysvalloissa. Se poikkesi paljon koti-Suomen menosta jo siinä, että Denverissä ja Coloradossa harjoiteltiin koko ajan korkealla 1 600–2 000 metrin paikkeilla. Parhaimmillaan tai pahimmillaan hän kilpaili yli 3 000 metrissä.
– Jenkeissä tehdään paljon enemmän tehoharjoittelua, pk-harjoittelua ei ole niin paljon. Se oli itsestään kiinni, jos halusi tehdä enemmän pk-painotteista harjoittelua, Joensuu vertasi.
Myös kilpailumatkat olivat hyvin erilaisia, mihin Joensuu oli Suomessa tottunut. Yhdysvaltojen maantieteellinen suuruus tuli hänelle hyvin nopeasti selväksi.
– Meillä saattoi olla kuuden tunnin lento kisoihin Alaskaan. Emme menneet kovinkaan usein autoilla kisareissuille, vaan lensimme lentokoneilla.
Toni Roponen arvioi Joensuun tottuneen korkeaan ilmanalaan kahtena viimeisenä vuotenaan, ja se näkyi myös Joensuun tuloksissa: hän voitti Yhdysvaltojen mestaruuskisoissa hopeaa sekä vapaan että perinteisen sprinttikisoissa. Sama nouseva trendi näkyi Joensuun tuloksissa myös Suomessa.
– Jasmi on harjoitellut fiksusti ja hän on myös hyvässä valmennuksessa. Hänen valmennuksessaan on vähennetty tehoja ja näyttää siltä, että nyt se osa-alue on tasapainossa. Ennen kaikkea Jasmi on saanut levätä ja palautua tiiviistä yliopisto-opiskelusta, joten tulostason lineaarinen nousu on ollut luonnollista, Roponen sanoi.
Sami Jauhojärvi uskoo, että korkeassa ilmanalassa harjoittelusta Joensuulle on hyötyä tulevaisuudessa.
– Esimerkiksi Pekingin olympialaiset hiihdetään korkealla. Silloin on hyötyä, että on oleskellut paljon korkealla, sillä sopeutuminen tapahtuu nopeammin, Jauhojärvi totesi.
Yhdessätekemisen riemua myös suomalaiseen hiihtourheiluun
Joensuulle maajoukkueeseen pääsy antoi uskoa omaan tekemiseen ja unelmien saavuttamiseen. Hän on ollut tyytyväinen saadessaan treenata Suomen parhaiden kanssa ja sen tuoma sparriapu on antanut lisää motivaatiota myös omaan harjoitteluun.
Sen, minkä Joensuu haluaisi tuoda suomalaiseen hiihtourheiluun, on yhdessätekemisen riemu. Se oli jotain, mitä hän oppi Yhdysvalloista ja sen hän uskoo vaikuttavan myös yhdysvaltalaisurheilijoiden menestykseen.
– Siellä mennään yhdessä lenkille, harjoitellaan ja tehdään asioita yhdessä. Jos tulee joitain ahaa-elämyksiä, niin ne jaetaan siellä porukan kesken, eikä pidetä omana tietona.
Joensuu on ollut tyytyväinen maajoukkueen kokonaisuuteen, vaikka myöntääkin, että isossa porukassa on aina omat haasteensa. Suomen naisten joukkue on hänen mielestään sopiva kirjo kokeneita urheilijoita ja nuorempia haastajia, joilla on eri ominaisuuksilla.
– Olemme saaneet kaikki parhaat puolemme esiin. Se on minun mielestäni ollut tosi hyvä meille kaikille.
Joensuun harjoittelu on rytmitetty niin, että hän pystyy ottamaan juuri maajoukkueleireistä kaiken mahdollisen irti. Leirien välissä hän pyrkii palautumaan ja tekemään perusharjoittelua.
– Olen keskittynyt koviin harjoituksiin ja kovaan hiihtämiseen. Sitä maailmalla nykypäivänä vaaditaan. Että pystyisin hiihtämään mahdollisimman kovalla vauhdilla ja mahdollisimman taloudellisesti.
Joensuu on omasta mielestään nöyrä harjoittelija. Ja pohtijaluonne. Hän miettii aina, miksi hän lähtee lenkille tai miksi hän harjoittelee niin kuin harjoittelee. Hän ei lähde useiden tuntien lenkille vain siksi, että se on kivaa.
– En ole sellainen, että rakastaisin sitä niin paljon, että tekisin vaan. Täytyy vähän miettiä sen tarkoitusta.
Kuluva kausi koronarajoituksineen ja kilpailujen perumisineen ovat Jasmi Joensuun tapaisille urheilijoille varsin haastava. Hänen pitäisi pystyä antamaan kovia näyttöjä, mutta kisoja on vähän. Joensuu ei tilannetta kuitenkaan murehdi, vaan pyrkii keskittymään siihen, mihin pystyy itse vaikuttamaan.
– Pitää hiihtää mahdollisimman kovaa silloin, kun se lappu on rinnassa, oli kisa mikä tahansa. Se on paras näyttö, hän sanoi ja toivoi, että tämä kausi olisi kaikesta huolimatta hänen läpimurtokautensa.
– Jos se ei ole tänä vuonna, niin sitten ensi vuonna. Kovasti teen töitä, että murtaudun myös kansainväliseen tasoon.
Selkeä päämatka puuttuu
Siinä missä Toni Roponen odottelikin Jasmi Joensuun nostavan tällä kaudella tasoaan, olivat Vantaan Hiihtoseuran hiihtäjän vahvat otteet Sami Jauhojärvelle iso, mutta positiivinen yllätys. Jauhojärvi arvelee Joensuun tason noston johtuvan pitkälti maajoukkeeseen pääsystä.
– Tässä on kaksi tietä: Silloin kun nostetaan maajoukkueeseen, urheilija rupeaa tekemään asioita muka paremmin, tehokkaammin ja enemmän, ja sitten väsähtääkin siihen. Tai sitten käy niin, että se taso oikeasti nousee. Tässä on onneksi käynyt se jälkimmäinen. Toisenlaisiakin esimerkkejä on valitettavan paljon, Jauhojärvi totesi.
Sekä Jauhojärven että Roposen mielestä Joensuun kohdalla yksi ongelma on varsinaisen päämatkan puuttuminen. Joensuu on menestynyt etenkin sprinteissä, mutta hän pystyy hiihtämään myös normaalimatkoja hyvin.
– Jasmi on potentiaalinen sprintteri, mutta ei kuitenkaan huippu, eikä hänen kestävyytensä riitä vielä normaalimatkoilla kärkitaistoon. Hän on todella monipuolinen, samanlainen kuin Krista Pärmäkoski. Hän pärjää monella matkalla, mutta sellaista syömähammasta hänellä ei ole, Roponen totesi.
Jauhojärvi muistuttaa, että Therese Johaugia, Frida Karlssonia ja Ebba Anderssonia lukuun ottamatta tämän hetken menestyjät ovat yleishiihtäjiä, jotka pärjäävät kohtuudella sprintissä ja hyvin normaalimatkoilla.
– Pidän potentiaalisena sitä, että hän pärjää sprinttimatkoilla. Silloin se nopean hiihdon kyky on olemassa ja sitä on huomattavasti helpompi jalostaa kestävyyssuuntaan kuin jalostaa kestävyyttä nopeampaan suuntaan, Jauhojärvi sanoi.
Joensuun tämän hetkinen taso riittää juuri ja juuri maailmancupin pisteille. Sekä Jauhojärvi että Roponen uskovat kuitenkin, että jos Joensuu tekee valmentajnsa Kalmer Trammin ja fysiikkavalmentajansa Maarit Kurjen kanssa oikeita asioita, hän voi nousta taistelemaan paikasta 10-15 parhaan joukkoon.
– Nyt puhutaan kuitenkin kohtuu nuoresta urheilijasta ja jos miettii tätä polkua, minkä Jasmi on valinnut, niin silloin hän on parhaimmillaan 26–29-vuotiaana. Siitäkin voi vielä ottaa pieniä kehitysaskelia, mutta ei niin suuria, mitä hän on nyt ottanut viimeisen puolentoista vuoden aikana, Jauhojärvi sanoi.
Apuraha jäi saamatta
Denverissä rahoituksen ja markkinoinnin kandidaatin paperit saanut Jasmi Joensuu toteutti viime toukokuussa yhden keskeneräisen haaveensa, sillä hän muutti Vantaalta Rovaniemelle. Tällä hetkellä hän tekee yhteistyötä Lapin urheiluopiston ja tekee koulutustaan vastaavaa työtä urheilun ehdoilla.
Kun opetus- ja kulttuuriministeriö jakoi urheilija-apurahoja tälle kaudelle, naisten yhdentoista hiihtäjän maajoukkueesta kaksi urheilijaa jäi ilman: Krista Pärmäkoski, jonka vuositulot olivat liian korkeat apurahan saamiseen, sekä Jasmi Joensuu.
– Sanoin silloin, että sillä 6 000 eurolla olisi maksanut vaikka vuoden ruoat. Siihen jokapäiväiseen ruokaan sitä rahaa kuluu, joten se on hyvin merkittävä asia urheilijoille. Varsinkin heille, jotka ovat nousemassa huipulle ja joilla ei vielä ole paljon yhteistyökumppaneita.
Joensuu suurimmat tukijat ovat yhä hänen vanhempansa, mutta hän on myös onnistunut hankkimaan itselleen yhteistyökumppaneita. Sponsorit auttavat Joensuuta saavuttamaan hänen unelmiaan, mutta raha ei muuten ole hänen motivaattorinsa.
– Jos tekisin tätä vain rahan takia, niin eihän tämä olisi kovin kannattavaa. Sen takia se on väärä motiivi urheiluun, Joensuu sanoi.
Lue myös:
Koronasta toipunut Charlotte Kalla pääsee viimein kisaladulle – ei odota "kovin hyvää tunnetta"
Hiihtotähti Johannes Hösflot Kläbo epäröi osallistumistaan MM-kisoihin