Yksitoista kuukautta vanha Elmer Helin on kauan odotettu lapsi. Vanhemmat Vaula Tuomaala ja Jukka Helin odottivat häntä neljä vuotta.
– Synnytys oli vaikea, ja jouduin olemaan hänestä vuorokauden erossa. Mutta kun pääsimme samaan tilaan, imetys alkoi onnistua. Kotiin palattuamme maito nousi hyvin, muistelee Vaula Tuomaala tammikuisia päiviä.
Vaulalla, kuten monilla muillakin ensimmäistä lastaan odottavilla äideillä, ei ennakkoon ollut odotuksia imetyksen suhteen. Tärkeintä olisi, että ruokinta sujuisi jollain tavalla.
Kun imetys ei sujukaan
Äidit saattavat kasata itselleen suuria paineita siinä vaiheessa, jos kaikki ei menekään kuten on odotettu. Imetys ei useissa tapauksissa sujukaan helposti.
– Näitä tilanteitahan on jatkuvasti. Imetyksen sujumiseen vaikuttaa niin moni tekijä. Moni näistä tilanteista olisi ollut ennakkoon ehkäistävissä imetysohjauksella ja sillä, että selvitettäisiin, mikä pulma siinä oikeastaan on, sanoo vertaistukikoordinaattori Anna Groundstroem Imetyksen tuki ry:stä.
Usealle tuoreelle ensikertalaisäidille voi tulla järkytyksenä se, kuinka paljon imettäminen voi aluksi sattua. Maito ei myöskään välttämättä nouse heti – tai se suihkuaa hallitsemattomasti. Vauva ei löydä oikeaa imemistekniikkaa tai hän ei saa tarpeeksi maitoa.
Vauva voi kärsiä allergioista tai joko äidillä tai vauvalla saattaa olla fyysisiä sairauksia tai vaivoja, jotka vaikeuttavat tai estävät imettämisen. Syitä on lukemattomia.
– Ennakkovalmennuksessa voisi alkaa keskittymään selviytymisen keinoihin, joilla perheet pärjäisivät haastavissa tilanteissa. Tällä saataisiin jo aika monta sudenkuoppaa selätettyä, Groundstroem ehdottaa.
Hänen mukaansa tärkeää olisi esimerkiksi kertoa, mikä on normaalia pienen vauvan käytöstä, ja mikä on tehokas, napakka imu; sellainen, että imetys on tehokasta, jolloin rinta tyhjenee ja alkaa tuottaa maitoa kunnolla.
Lisäksi olisi tähdennettävä, miten vauva viestii ja mitä vauvan pienet eleet ja ilmeet tarkoittavat. Itkevä vauva saattaa olla jo liian nälkäinen eikä jaksa imeä odottaessaan maidon herumista, Groundstroem luettelee.
Suositusten mukaisesti terve vauva pärjää neljästä kuuteen kuukauteen pelkällä äidinmaidolla. Imetystä korostetaan ennen synnytystä jo suositustenkin vuoksi, koska siitä on terveyshyötyjä sekä äidille että vauvalle.
Elmer siirtyi pulloruokintaan
On myös tilanteita, joissa imetys loppuu ilman että sitä oikeastaan voi estää. Niin kävi Vaula Tuomaalalle.
– Kun Elmer oli kuukauden ikäinen, jouduin yllättäen sairaalaan isoon leikkaukseen ja olin huonossa kunnossa.
Siinä vaiheessa Elmer joutui siirtymään lennosta Jukka-isän korvikeruokittavaksi. Vaula Tuomaala oli kaksi viikkoa sairaalassa ja sinä aikana maito ehtyi.
– Kun palasin kotiin, niin vaikka olin huonossa kunnossa, yritin ensimmäisenä selvittää, olisiko imettäminen vielä mahdollista. Yritin toipua leikkauksesta ja samalla yritin käynnistää maidon tuotantoa, mutta aika tuskaista se oli, Vaula Tuomaala kuvailee.
Leikkauksen jälkeen Vaula oli pitkään toipilaana eikä esimerkiksi saanut edes nostaa vauvaa viikoihin. Isä hoiti kaiken.
– Aluksi tapahtunutta oli vaikea edes käsittää, kun asiat etenivät niin nopeasti. Se oli tietysti dramaattinen imetyksen loppu, Tuomaala pohtii.
– Koin aika paljon surua siitä, että se oli loppunut ilman, että olin saanut valita sitä. Jouduin katsomaan vierestä, kun vauvaa ruokitaan pullosta, kun vielä vähän aikaa sitten hän oli imenyt minun rintaani. Oli se iso juttu siinä kohtaa.
Imetyspettymys on lievä ilmaisu
Imetykseen liittyy monia todella syvällekin meneviä tuntemuksia, jotka voivat tulla uusille äideille yllätyksenä normaalitilanteissakin. Kun imetys ei onnistu tai on vaikeaa, voidaan puhua äitien imetyspettymyksestä.
– Imetyspettymys on aika kapea käsite kuvaamaan sitä, mitä vanhempi kokee siinä vaiheessa kun imetys on päättynyt hänen toiveensa vastaisesti, tai jos imetys on vaikeaa tai erilaista kuin mitä hän on kuvitellut, Anna Groundstroem muistuttaa.
Uudessa elämäntilanteessa, ehkä univajeessa ja hormonienkin heitellessä, äitien tunteet voivat olla valtavan laajoja ja vaikeitakin.
– Monet äidit ovat kuvanneet ihan pohjatonta surua, jopa valtavaa raivoa sekä syyllisyydentunteita ja häpeää, jotka kohdistuvat omaan kehoon, itseen ja omaan vanhemmuuteen. Osa tunteista voi heijastua jopa vauvaan tai vauvan sisaruksiin.
Groundstroemin mukaan noin vaikeiden tunteiden ja raskaiden asioiden kanssa painiminen olisi viimeinen, mitä pienen vauvan vanhempi tarvitsee.
– Se on aika raskas asia vauvavuonna, kun pitäisi antaa paras mahdollinen alku vauvalle, tottua isoon elämänmuutokseen ja kasvaa vanhemmuuteen.
Kansainvälisten tutkimusten mukaan epäonnistumiskokemus imetyksessä vaikuttaa heikentävästi äitien mielenterveyteen.
Imetyspettymyksen jäljet saattavat olla hyvinkin pitkät. Groundstroem kertoo jopa isoäiti-ikäisistä naisista, jotka ovat kantaneet imetyspettymyksen taakkaa vuosikymmeniä.
Häpeä saattaa eristää muista
Monet imetyksessään epäonnistuneeksi itsensä kokevat äidit saattavat jopa eristäytyä kotiinsa häpeän tunteen vuoksi.
Grundstroem kertoo tietävänsä tapauksia, joissa äiti ei halua lähteä perhekerhoihin tai muiden äitien pariin, koska hänestä tuntuu niin pahalta ruokkia vauvaa pullosta.
Myös Vaula Tuomaala tunnistaa nuo tunteet.
– Kun toipumisvaiheessa pääsin liikkumaan ulkona, muistan sen, että itse ajattelin paljon sitä, että mitähän muut ajattelevat. Kun olin vain vieressä enkä imettänyt, ja isä ruokkii pullosta.
– En muista, että kukaan olisi sitä kommentoinut, mutta koin riittämättömyyttä ja jotenkin olin arka muiden katseille. Niin pienen vauvan kanssa.
Toinen vanhempi tasa-arvoiseksi
Tuomaalan ja Helinin perheessä pulloruokinta on kuitenkin tuonut mukanaan positiivisiakin asioita. Jukka Helin korostaa, että pulloruokinta on tuonut isän ihan eri tavalla täysivertaiseksi pikkuvauvan hoitajaksi.
– Minun osallistumiseni kannalta tämä on ollut fantastista. Enhän minä olisi millään pystynyt ottamaan niin isoa roolia vauvan hoidossa, jos me olisimme menneet rintaruokinnalla. Se on ihan selvä juttu, Helin huomauttaa.
Helin ja Tuomaala haluavatkin korostaa sitä, että korvikeruokinta mahdollistaa puolisoiden tasa-arvoisuuden vauvan hoidossa. Kun toinen vanhempi on täysipainoisesti mukana ruokinnassa, äidille jää esimerkiksi enemmän aikaa lepoon.
– Ei ole tarvinnut pumppailla. Minä olen voinut ottaa illat tai yöt vapaasti hoitooni ja antaa Vaulalle vapaa-aikaa, Jukka Helin sanoo.
Korvikeruokinta mahdollistaa myös sen, että toisenkin vanhemman on helpompi jäädä vauvan kanssa kotiin.
– Meillä tämä on mahdollistanut sen, että Vaula on voinut mennä helposti myös töihin ja minä olen voinut jäädä kotiin. Me teimme niin, että minä olen ollut suurimman osan ajasta kotona ja Vaula on tehnyt töitä. Ei se olisi rintaruokinnalla onnistunut samalla tavalla, Helin muistuttaa.
– Ei minulla näin sosiaalisesta puolesta katsottuna ole pulloruokinnasta mitään pahaa sanottavaa.
Puutteelliset neuvot
Tuomaalan ja Helinin ongelmia lisäsi alkuun se, että he kokivat saaneensa korvikeruokinnasta vain vähän neuvoja. Jukka sai alkuun synnytyssairaalasta neuvoja, joilla he jatkoivat sitten imetyksen loputtua.
Myöhemmin neuvolasta annettiin tiedosto pulloruokinnasta (siirryt toiseen palveluun).
– Neuvolaa en halua sinänsä kritisoida, mutta siellä sanottiin, että tästä pulloruokinnasta me tiedämme aika vähän. Ja ennakkoon perhevalmennuksessa puhuttiin imetyksestä, mutta en muista, että pulloruokinnasta olisi puhuttu mitään, Tuomaala sanoo.
Tuomaala sanoo imetyspaineiden tulevan siitä normista, jossa korostetaan, että kaikkien on pakko imettää.
– Ei anneta tietoa korvikkeesta rinnakkaisena tapana ruokkia vauvaa, vaan sitä tietoa saa vasta sitten, kun se tilanne tulee eteen. Luodaan vahva ymmärrys siitä, että ainoa tapa ruokkia vauvaa oikein, on imetys.
Tuomaala myöntää, että puuttuvan kuvaston vuoksi tulee olo, että tekisi jotain väärin. Imetyksen suhteen korostetaan positiivisia vaikutuksia vauvan terveyteen ja vastustuskykyyn sekä läheisyyteen.
– Ajatus siitä, että vauva ei saakaan minulta niitä asioita, mitä tietenkin haluan antaa, tai että ne ovat jotenkin puutteellisempia korvikeruokinnan ansiosta, niin se todellakin kasvattaa syyllisyyden tunnetta siitä tilanteesta. Tästäkin syystä toivoisi, että neutraalia tietoa korvikeruokinnasta olisi saatavilla.
Imetyksen tuen Anna Groundstroem myöntää olevan mahdollista, että tietoa on usein vaikea saada. Neuvoja tarvittaisiin käytännön tasolla, kuten pullohygieniassa tai korvikkeen tai äidinmaidon antamisesta pullosta.
– Jokainen perhe tarvitsisi tähän yksilöllistä ohjausta neuvolasta, että se on juuri heidän vauvalleen laskettu määrä ja tahti. Varsinkin jos on kysymys osittaisimetyksestä, jos imetys vielä jatkuu siinä rinnalla, Groundstroem huomauttaa.
Hänen mukaansa tietoa sinänsä pitäisi olla neuvoloissa.
– Voidaan tietysti miettiä, onko terveydenhoitajilla riittävästi aikaa vastaanottokäynnillä. Heillä on aika laaja työnkuva ja koko ajan tuntuu tulevan lisää hoidettavia asioita. Se, että heillä olisi riittävästi koulutusta, osaamista ja aikaa auttaa näitä perheitä, se olisi tärkeä asia.
Miksi imetys ei suju? Täältä (siirryt toiseen palveluun) löydät lisätietoa imetystä vaikeuttavista terveyshaasteista äidillä. Tukea imetykseen (siirryt toiseen palveluun) ja tietoa vauvantahtiseen pulloruokintaan tarjoaa Imetyksen tuki ry. Pulloruokinnasta tietoa myös muun muassa täältä (siirryt toiseen palveluun) ja Pullonpyörittäjän oppaasta. (siirryt toiseen palveluun)
Oletko kokenut imetyshäpeää? Pitäisikö korvikeruokinnasta puhua enemmän? Voit keskustella aiheesta 29.12. klo 23:een asti.
Lue myös: