Joulukuun alussa tapahtunut 16-vuotiaan pojan epäilty murha Helsingin Koskelassa järkyttää edelleen.
Murhasta epäiltyinä on kolme samanikäistä nuorta. Poliisin mukaan kolmikko on mahdollisesti kohdistanut uhriin väkivaltaa aiemminkin ja kiusannut tätä pidempään.
Missä on menty pieleen, että näin on voinut käydä? Mitä pitäisi tehdä toisin, jotta näin ei kävisi enää koskaan?
Keskustelunavauksen asiasta teki perjantaina Helsingin poliisin rikosylitarkastaja Jonna Turunen poliisin verkkosivuilla blogitekstissään "Rikos, jonka pitäisi muuttaa maailmaa". Turunen kirjoitti Koskelan tapahtumien osoittavan, että lasten suojelemisessa ei ole täysin onnistuttu eivätkä toimenpiteet ole olleet riittäviä.
Usein poliisi ja nuori kohtaavat vasta, kun selvitellään jo mahdollista rikosta. Tuolloin varhainen puuttuminen on Turusen mukaan jo liian myöhäistä.
Myös Lastensuojelun keskusliiton vaikuttamistyön ja yhteiskuntasuhteiden johtaja Miia Pitkänen näkee, että mitä aikaisemmin lasta päästään auttamaan, sitä parempi se on lapsen tulevaisuudelle.
Työryhmät tuottavat toisinaan vain "kauniita puheita"
Poliisin tilastojen mukaan tämän vuoden aikana jo 49 alaikäistä on epäiltynä henkirikoksesta. Koko viime vuoden saldo oli kahdeksan epäilyä. Poliisin tilastoissa henkirikoksiin luetaan tapon ja murhan lisäksi näiden yritykset ja tämän vuoden tilastossa suurin osa tapauksista on ollut tapon yrityksiä.
Turusen mukaan yhdenkin teon laajat ja pitkäaikaiset vaikutukset ihmisten elämiin tulisi aina huomioida pelkkien tilastojen sijaan.
Poliisi tekee myös ennaltaehkäisevää työtä nuorten parissa ja on mukana eri ammattilaisten ja viranomaisten yhteisissä työryhmissä, joissa etsitään keinoja lasten ja nuorten auttamiseksi.
– Näitä ryhmiä on monenlaisia, hyviäkin, mutta valitettavasti usein tulos jää kauniiden puheiden tasolle, vaikka tarvittaisiin konkreettisia toimia, Turunen sanoo.
Eri ammattilaisten yhteistyö nousee esiin myös Lastensuojelun Keskusliiton Miia Pitkäsen kanssa keskustellessa.
Esimerkiksi otettaessa nuorta huostaan saatetaan Pitkäsen mukaan tarvita samanaikaisesti montaa erilaista auttajaa, kuten psykiatrista ammattiapua ja päihderiippuvuuden hoitoa.
Pitkäsen mukaan eri ammattilaisten yhteistyön tulisi myös olla saumatonta. Mutta onko se?
– Yhteistyössä on paljon toimiviakin käytäntöjä, mutta myös paljon kehitettävää, Pitkänen tuumaa.
Poliisi: erityisen huolenpidon jaksoille on päästävä ajoissa
Helsingissä poliisille tulee Turusen mukaan noin 800–900 ilmoitusta nuorisokodista hatkat ottaneista nuorista. Hatkat ottaessaan nuori poistuu nuorisokodista ja jättää palaamatta sovittuna aikana.
Turusen mukaan joskus nuori saattaa olla hatkoilla jopa kuukausia.
– 800–900 on valtavan suuri määrä. Herää kysymys siitä, että emmekö tee asialle mitään. Meillä on ulkosalla kaupungilla pyörimässä lapsia, jotka näkyvät meillä rikosten tekijöinä ja uhreina.
– Kannatan myös lastensuojelussa tiukkoja rajoja, niissä tapauksissa joissa lapsen suojelutarve sitä edellyttää, Turunen toteaa.
Resursseja Turusen mukaan kaivattaisiin erityisen huolenpidon jaksoille pääsyyn, jonne ohjataan esimerkiksi päihde- ja rikoskierteeseen jo ajautuneita nuoria.
– Yksittäisissä tapauksissa on mahdollista, että nuori päätyy poliisin kiinniottamaksi esimerkiksi rikoskierteen vuoksi ennen kuin pääsee erityisen huolenpidon jaksolle. Kaikenlaista ehtii tapahtua, jos kuukausiakin saa jonottaa.
Turusen mukaan ylipäätään nuorten tilannetta auttaisi se, että heidän kanssaan työskentelevät todella tuntisivat nuorten yksilölliset tilanteet voidakseen auttaa.
– Lapset ja nuoret on nähtävä muutenkin kuin papereilla ja siihen tulisi olla riittävät mahdollisuudet.
Poliisin mukaan Koskelan epäillyn murhan uhri oli lastensuojelun asiakas ja sijoitettu asumaan kodin ulkopuolelle.
Paraskaan auttaja ei ole avuksi, jos nuorta ei ole kuunneltu
Mannerheimin Lastensuojeluliiton johtavan asiantuntijan Esa Iivosen mielestä paraskaan auttaja tai viranomaisjärjestelmä ei kykene pelastamaan nuoria, jos heitä ei ole ehditty kuunnella ja ongelmat eivät ole tiedossa.
Iivosen mielestä aikuisten tulisi kuulostella herkällä korvalla lasten ja nuorten arkea ja kysyä aktiivisesti kiusaamisesta ja väkivallasta.
– Ettei vain oleteta, että kiusaamista tai muuta väkivaltaa ei ole, jos lapset ja nuoret eivät itse tuo sitä esille, Iivonen toteaa.
Iivonen huomauttaa, että nuoren voi olla vaikea ottaa kiusaamista esille, jos se tulee vaikkapa kaveripiiristä.
Iivonen huomauttaa, että on olemassa lukuisia palveluita, joilla kiusaamiseen voidaan puuttua, mutta tärkeää on saada lapsiin ja nuoriin luottamuksellinen suhde, jossa asioista on turvallista puhua.
– Ei riitä vain julistaa, että meillä on nollatoleranssi. Täytyy luoda luottamuksellista suhdetta ja tehdä pitkäjänteistä työtä kiusaamisen ja väkivallan ehkäisemiseksi ja puuttumiseksi.
Iivonen myös sanoo, että perheiden pitäisi saada tukea riittävän aikaisin. Aina se ei tosin onnistu.
"Sijaishuollossa on myös onnistumisia"
Sijaishuollon ongelmakohtia on Lastensuojelun Keskusliiton Miia Pitkäsen mukaan tunnistettu ja niiden pohjalta on laadittu tuoreeltaan muutosehdotuksia lastensuojelulakiin. Ne ovat nyt lausuntokierroksella.
Pitkänen muistuttaa, että sijaishuoltoon mahtuu myös paljon onnistumisia. Lasten ja perheen tueksi vaan pitäisi mieluummin päästä ennen kuin ollaan sijaishuollon kynnyksellä.
– Meillä ei ehkä ole lastensuojelun avohuollossa ihan oikealla tavalla toimivia ja auttavia tukimuotoja nuorille ja päädytään sijaishuollon ratkaisuihin, Pitkänen harmittelee.
Silloin tilannne on hänen mukaansa jo vaikea ja nuoren käytös voi olla todella vaarallista nuorelle itselleen.
Pitkänen haluaa tarkastella lasten tukemista kokonaisvaltaisesti. Hänen mukaansa palvelujärjestelmässä on kuitenkin valitettavasti edelleen siiloutumista: katsotaan kerrallaan vain yhtä osa-aluetta.
– Tarkastelu lähtee peruspalveluista, varhaiskasvatuksesta, koulusta ja oppilashuollosta alkaen. Myös lapsen lähipiirin merkitys on tärkeä.
Jokainen voi puuttua kiusaamiseen
Auttaa voivat myös ne, jotka eivät ole ammattilaisia. Esimerkiksi kiusaamiseen puuttumista ei rajoita ammattipätevyyden uupuminen.
– Olimmepa ammattilaisen roolissa, vapaa-ajan harrastusten parissa tai missä tilanteessa vaan, on todella tärkeää, että kaikki me lapsia kohtaavat aikuiset pystyisimme pysähtymään ja kuuntelemaan, tunnistamaan kiusaamisen.
– On tärkeää, että meillä kaikilla olisi valmiuksia tukea lapsen ja nuoren mielenterveyttä ja hyvinvointia, Pitkänen toteaa.
Mitä sinun mielestäsi yhteiskunnassa pitäisi muuttua, jotta nuorilla olisi parempi turvaverkosto? Voit keskustella aiheesta 20.12. klo 23 saakka.
Lisää aiheesta: