Ihminen tekee valintoja koko ajan, isompia ja pienempiä. Mitä syön lounaaksi, lähdenkö liikkeelle kävellen vai bussilla, päätänkö hakea auki olevaa kiinnostavaa työpaikkaa?
– Aina ei ole ihan selvää, minkä vuoksi tulee valittua tietyllä tavalla. Siksi on hyvä kehittää valintojen tekemisen kykyä, psykologi Satu Pihlaja sanoo.
Varsinkin tärkeissä asioissa tietoisuus siitä, miksi tekee tietyn valinnan, parantaa Satu Pihlajan mukaan elämänlaatua.
Valinnanmahdollisuudet saattavat monissa tilanteissa olla niin loputtomat, että päättäminen on vaikeaa. Toisaalta moni kaventaa tarjolla olevia vaihtoehtojaan turhaan. Satu Pihlaja kertoo parempien valintojen tekemisen harjoittelusta kirjassaan Valinnan paikka – näin teet parempia päätöksiä (Atena).
Erityisesti suurten valintojen kohdalla kannattaisi Satu Pihlajan mielestä opetella pysähtymään. Mihin pyrin opiskelemaan, haluanko olla tässä parisuhteessa, missä asun?
Myös päättämättä jättäminen on valinta.
"Pienten valintojen merkitys syntyy siitä, että ne kumuloituvat."
Satu Pihlaja
Jokaisen päivän mittaan ihminen tekee kuitenkin valtavan määrän myös pieniä valintoja: Päätän aamulla siirtää herätystä vartilla eteenpäin. Puen paidan, jota ei tarvitse silittää. Syön samanlaisen aamupalan kuin muinakin aamuina, kahvia ja voileivän.
– Pienten valintojen merkitys syntyy siitä, että ne kumuloituvat, Satu Pihlaja sanoo.
Suuri osa pienistä valinnoista tapahtuu rutiinien ja tapojen avulla. Niin on myös pakko olla, sillä joka ikisen valinnan pohtiminen ylikuormittaisi aivomme hetkessä.
Pihlajan mielestä olisi kuitenkin hyvä tiedostaa, että valitsemisen mahdollisuus on olemassa. Jos päätän lisätä aamupalaani hedelmän, siitä voi tulla tapa, joka useimmiten ohjaa toimintaani.
Suuri osa valinnoista pedataan etukäteen
Satu Pihlajan mukaan tärkein oivallus on se, että suuri osa valinnoista pedataan jo etukäteen. Omien arvojen pohtiminen olisi hänen mielestään siksi todella tärkeää.
– Voisi ihan kunnolla pysähtyä miettimään, miksi jokin asia on minulle tärkeä. Arvot ovat ohjaava periaate, josta otetaan suunta. Sitten voi tehdä pieniä valintoja mahdollisimman paljon niin, että ne vievät oman tavoitteen suuntaan, Satu Pihlaja sanoo.
Hyvien valintojen tekemistä voi opetella esimerkiksi tekemällä huomioita siitä, mitä omassa mielessä ja kehossa tapahtuu.
Satu Pihlaja neuvoo valintatilanteessa hetken aikaa pohtimaan, mikä olisi omien toiveiden mukainen valinta. Mikä minua tässä valinnassa ohjaa? Mihin vaihtoehtoon olisin tyytyväinen huomenna, viikon päästä ja vuoden päästä?
Kun on tehnyt päätöksen, voi olla tyytyväinen siitä, että harkitsi ja teki tietoisen päätöksen.
Valintaa tehdessä suuri merkitys on sillä, mitä kokee mahdolliseksi valita.
Siihen vaikuttavat paljon myös oman elämän aiemmat kokemukset, kuten se, kuinka paljon on saanut kannustusta. Lähipiiri, esimerkit somessa tai se, miten kulttuurissamme on tapana toimia, määrittelevät myös paljon sitä, mitä pidämme realistisina vaihtoehtoina.
– Emme lähde toteuttamaan sellaisia vaihtoehtoja, joita emme koe itsellemme mahdollisiksi, vaikka ne sitä teoriassa olisivatkin, Satu Pihlaja sanoo.
Valintojen kohdalla voi kuulostella, olisiko lopulta muitakin vaihtoehtoja.
Stressi ja kiire häiritsevät hyvien valintojen tekoa
Lähdenkö työpäivän jälkeen ulos lenkille, soitanko siskolle, imuroinko, katsonko suoratoistopalvelusta pari jaksoa hyvästä sarjasta vai jotain aivan muuta? Valinnantekoa vaikeuttaa se, että vaihtoehtoja on nykymaailmassa valtavasti.
Satu Pihjala viittaa kirjassaan tutkimuksiin siitä, että 3–5 vaihtoehtoa on määrä, josta suurin osa pystyy tekemään valinnan melko helposti. Sitä suurempi määrä tuottaa usein jo haasteita.
Pelko ja hätä lähtevät helposti ohjaamaan valintoja silloinkin, kun sellaiseen ei olisi mitään syytä.
Jos mahdollista, tärkeitä valintoja ei kannattaisi tehdä kovin kiireisenä, stressaantuneena tai vaikka nälkäisenä.
– Se kapeuttaa mahdollisuuttamme tehdä hyviä valintoja. Silloin harkintaa ei hirveästi tapahdu, vaan nopeasti päätetään jotain, jotta selvitään tilanteesta, Satu Pihlaja sanoo.
Aivot voivat tulkita stressitilanteen niin, että nyt on hätä. Pelko ja hätä lähtevät helposti ohjaamaan valintoja silloinkin, kun sellaiseen ei olisi mitään syytä.
Valintakaaosta voi usein helpottaa lisätietoa hankkimalla. Sitä voi helpottaa myös esimerkiksi vaihtoehtojen luokittelulla tai karsimalla pois, mitä ei ainakaan halua. Hyvä itsetuntemus auttaa monesti päätöksenteossa: jos on pohtinut omia arvojaan, on etukäteen käsitystä ainakin siitä, mikä on itselle tärkeää.
Välillä ihmisten on myös vaikeaa valita runsaasta joukosta vain yhtä vaihtoehtoa.
– Voi haksahtaa siihen, että valitsee mieluummin monia huonoja kuin yhden hyvän. Se vaihtoehtojen määrä houkuttelee meitä hirveästi.
Vaihtoehtojen runsaus saattaa ohjata esimerkiksi käyttämään rahat kolmeen halpapaitaan ennemmin kuin ostamaan yhden kalliimman mutta kestävämmän. Tai se voi ajaa haalimaan vapaapäivään kaikenlaista tekemistä, mikä lopulta estää keskittymästä kunnolla mihinkään.
Koronatilanne treenaa valintojen tekemisen kykyä
Viimeisimmän vuoden aikana myös koronatilanne on tuonut ihmisten eteen lukuisia valintatilanteita. Satu Pihlajan mukaan korona onkin avannut aiempaa näkyvämmäksi sen, että teemme elämässämme koko ajan valintoja.
– Valintoja täytyy aina tilanteen mukaan punnita. Tämä tilanne treenaa meidän valinnantekokykyämme ehkä hyvälläkin tavalla, Satu Pihlaja sanoo.
Onko yksinään asuvan iäkkään vanhemman tapaaminen vai koronariskin nollaaminen tärkeämpää ja jos tapaamme, mitä valintoja teemme tartuntariskin vähentämiseksi? Onko tärkeämpää, että kampaaja saa minusta maksavan asiakkaan, mikä auttaa häntä jatkamaan toimintaansa vai se, että pienennän koronariskiä ja jätän menemättä?
"Koronatilanne treenaa meidän valinnantekokykyämme ehkä hyvälläkin tavalla."
Satu Pihlaja
Korona-aika tuo eteemme arkisia valintoja jatkuvasti. Yksittäinen ihminen ei voi valita, mikä on koronatilanne Suomessa. Omalta osaltamme voimme siihen kyllä vaikuttaa. Koronatilanne asettaa meidät jatkuvasti pieniin valinnan paikkoihin, joilla voi olla merkitystä muidenkin elämään.
Satu Pihlaja on itse havahtunut korona-aikana siihen, että hänellä on vaihtoehto siirtyä julkisen liikenteen käytöstä kävelyyn. Yhdeksän kuukauden ajan hän on kävellyt melkein joka paikkaan, mikä on samalla ollut terveydellekin eduksi. Vastaanottohuoneelleen hän kävelee kotoa puolessa tunnissa.
– Aikaisemmin aina ajattelin, etten voi kävellä, koska joutuisin lähtemään niin aikaisin. Se, että menee puoli tuntia aikaa, ei kuulostakaan tässä vaiheessa kovin pitkältä ajalta.
Mieti, miksi uudenvuodenlupauksesi on tärkeä
Uusi vuosi on aluillaan. Millainen uudenvuodenlupaus kannattaa tehdä, jos lupauksesta haluaa pitää kiinni?
Satu Pihlaja lähtisi tekemään alkavan vuoden lupauksiakin arvojen kautta. Sellaisia lupauksia, jotka lisäävät elämän merkityksellisyyttä. Monille sitä tuovat esimerkiksi hyvät ihmissuhteet tai se, että pääsee käyttämään omia kykyjään.
Usein lupaukset, kuten liikunnan lisääminen tai aikomus olla enemmän läsnä perheen kanssa eivät onnistu, ellemme ole oikeasti sitoneet niitä meille tärkeisiin arvoihin, Satu Pihlaja sanoo.
– Voi pyytää ystävältä apua tai käydä oikeasti itsensä kanssa keskustelun siitä, miksi tämä asia on minulle merkityksellinen. Sitten lupaus pitää tietenkin konkretisoida tavoitteeksi ja tehdä suunnitelmia, millä tavalla sitä oikeasti voi toteuttaa.
Ei myöskään kannata turhautua, jos lupausten pohjalta tehdyt suunnitelmat eivät kirjaimellisesti toteudu.
– Suunnitelmat eivät ikinä toteudu sataprosenttisesti niin kuin olemme ajatelleet. Meidän onkin tosi tärkeää pysyä joustavina ja pystyä reagoimaan eri tilanteisiin.
Satu Pihlajan mukaan olisi sen sijaan tärkeää olla tyytyväinen pienistäkin askelista, jotka vievät kohti omaa päätöstä. Pienet hyvät valinnat alkavat pikku hiljaa kumuloitua ja kuljettaa oman päätöksen suuntaan.
Lue myös: