Alkuvuodesta 2020 tehtaat Kiinassa hiljenivät ja merikontit jäivät satamiin. Koronaviruspandemia tuli ja pani alihankintaketjut maailmalla sakkaamaan. Se aiheutti myös päänvaivaa Suomessa teollisuudelle, kun kaikkia tarvittavia komponentteja ei yht'äkkiä saatukaan.
Kotimaisella konepajayhtiö Memarilla heräsi ajatus.
– Puhuimme erään asiakkaan kanssa toimitusketjujen lyhentämisestä ja jäin miettimään, voisiko nyt saada palautettua Suomeen sitä taontaa, joka karkasi täältä vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen, toteaa Memarin toinen omistaja, hallituksen puheenjohtaja Aki Kangas.
Kangas otti yhteyttä asiakkaisiin ja kysyi, olisiko aika katsoa alihankintaketjua uudelleen.
Memar valmistaa alihankkijana suurille suomalaisille teollisuusyrityksille koneistuskomponentteja, takomotuotteita ja jättimäisiä teollisuusruuveja. Tuotantoa on Virroilla, Toijalassa, Pirkkalassa ja Seinäjoella.
Kysyntää tulikin jonkin verran, myös yhteydenottoja asiakkailta, jotka eivät olleet saaneet pandemian vuoksi komponentteja alihankkijaltaan. Kysyntää ei kuitenkaan tullut niin paljoa, kuin Kangas oli odottanut.
– Eli kyllä siellä ostajan vaakakupissa painaa pitkälti euro ja dollari eli se, että kilpailija lupaa Aasiasta tai Etelä-Euroopasta halvempaa, vaikka laatu ja toimitus eivät olisi yhtä varmoja.
Tunne alkavasta vuodesta on kuitenkin hyvä. Kangas uskoo, että paluuta kotimaisuuteen voi olla näkyvissä, mutta se ei tapahdu hetkessä.
– Tällä hetkellä moni varmaankin miettii, mitä tekee tulevaisuudessa, jos tulee vielä koronaa paljon pahempi kriisi.
Kotimaa kiinnostaa – puheiden tasolla toistaiseksi
Samanlaisia näkemyksiä on myös Business Finlandissa ja Teknologian tutkimuskeskus VTT:ssä.
VTT aloitti kesällä työ- ja elinkeinoministeriön rahoituksella selvityksen siitä, miten pieniä ja keskisuuria valmistavan teollisuuden yrityksiä saataisiin kehitettyä Suomessa ja tuotantoa palaamaan Suomeen.
Osana selvitystä VTT teki yrityskyselyn noin 200 yritykselle kyselyn tulevaisuuden näkymistä. Lopullisia tuloksia saadaan tammikuussa, mutta nyt jo näkyy jotain suuntaa antavaa.
– Kyllä se on tullut ilmi, että tuotantoa ei haluta nyt siirtää Aasiaan. Aiemmin sellainen trendi oli selvästi nähtävillä. Nyt halutaan löytää keinoja, joilla tuotantoa saataisiin pidettyä Suomessa tai tuotua edes lähemmäs, sanoo tutkimusjohtaja Karoliina Salminen VTT:ltä.
Ohjelmajohtaja Toni Mattila Business Finlandistauskoo, että uutta tuotantoa ja palaajia voidaan nähdä, mutta ei vielä.
– Monella vanhat tilaukset ovat yhä voimassa, joten suuria liikkeitä ei ole ollut tarpeen tehdä. Sanoisin, että muutosta varmaankin tapahtuu ensi vuoden aikana ja sen jälkeen.
Tällä hetkellä aihe on Mattilan mukaan paljon esillä puheissa, mutta olisi ilman koronaakin.
Syy löytyy Mattilan mukaan koronakriisin sijaan maailmanpolitiikan viime vuosina muuttuneista asetelmista, joihin erityisesti Yhdysvaltojen viime vuosien geopolitiikka on vaikuttanut. Samalla Mattilan mukaan myös entiset halvan tuotannon maat ovat kallistuneet kustannuksiltaan.
Ei merkittävää paluumuuttoa, Kiinassa halutaan pysyä
Jos asiaa kysyy Teknologiateollisuudelta, Elinkeinoelämän keskusliitolta (EK) ja Suomi – Kiina -kauppayhdistykseltä, saa hieman erilaisen vastauksen.
Teknologiateollisuuden mukaan mitään merkittävää tuotannon paluumuuttoa maailmalta Suomeen ei ole näkyvissä.
– Yksittäistapauksia varmasti on, mutta ne eivät kuvaa alaa laajemmin. Voidaan sanoa, että mitään havaittavissa olevaa paluumuuttoa Suomeen ei ole käynnissä, Teknologiateollisuudesta viestitään sähköpostitse.
EK ja Suomi – Kiina -kauppayhdistys puolestaan kertovat, ettei pandemia ole säikäyttänyt Kiinassa jo nyt olevia suomalaisyrityksiä, vaan Kiinassa olijat haluavat pitää tuotantoaan siellä.
EK:n kauppapolitiikan johtaja Hanna Laurén arvioi, että pandemian vaikutus saattaa kuitenkin näkyä tulevien investointien suunnittelussa siten, että Kiinan rinnalle lisätään vaihtoehtoisia tuotantoketjuja.
– Mutta omavaraisuus itseisarvona, en näe, että se on taloudellisesti hyödyllistä yrityksille, Laurén tuumii.
Toimitusketjun riskejä enemmän yritysten vaakakupissa painaa Laurénin mukaan se, että Aasian ja etenkin Kiinan markkinat kasvavat. Keskiviikkona myös solmittiin Euroopan unionin ja Kiinan välinen investointisopimus, jonka odotetaan helpottavan eurooppalaisten yritysten pääsyä Kiinan markkinoille.
Suomi – Kiina -kauppakamarin mukaan Kiinassa on tällä hetkellä yli 100 suomalaisyrityksen tuotantoa. Joukossa on monia perinteisiä nimiä, kuten Wärtsilä, UPM ja KONE.
Hintakilpalu kasvosuojaimissa Kiinan kanssa on mahdotonta
Pandemia ei saanut erikoispaperia valmistavaa Ahlstrom-Munksjötä suunnittelemaan tehtaiden tai tuotannon siirtelyä maailmankartalla. Pörssiyhtiöllä on tehtaita 14 eri maassa. myös Kiinassa ja Suomessa.
Pandemian seurauksena Ahlstrom-Munksjö tosin valjasti Tampereen tehtaallaan yhden suodatinmateriaalia valmistavan linjaston kasvomaskimateriaalin valmistukseen, sillä pandemia oli aiheuttanut äkillisen kysynnän terveydenhuollon suojavarusteille ympäri maailmaa.
– Tampereen tehtaalla normaalituotteidenkin kysyntä on ollut yleisesti ottaen hyvää. Kasvomaskimateriaalin valmistus oli meiltä ennemminkin vastaus äkilliseen kysyntään. Näimme, että pitää tehdä jotain, kertoo myyntijohtaja Otto Kivi Ahlstrom-Munksjöltä.
Nyt kun kasvomaskitilanne maailmalla on normalistoitunut, kasvomaskimateriaalin valmistus Tampereella on päättynyt.
– Kuluttajia ohjaa selvästi hinta, ja halvimmat hengityssuojaimet tulevat pitkälti Kiinasta. Näin ollen kalliimmalla kotimaisella tuotteella ei siis oikein ole kysyntää tällä hetkellä, Kivi toteaa.
– Keväällä mediassa ihmeteltiin, miksi näitä kriittisiä tuotteita ei tehdä Suomessa. Syy on yksinkertaisesti se, että niitä ei pystytä tekemään yhtä halvalla kuin Aasiassa.
Ei Suomelle olla hyvästejä jättämässä
Myöskään kotimainen pakkausmuovien valmistaja Wipak ei aio lähteä Kiinasta toimitushäiriöiden pelossa, vaan haluaa olla Kiinassa ollaan kasvavan markkinan mukana palvelemassa sikäläisiä asiakkaita.
Syksyllä Wipak päätti kuitenkin investoida myös Lahden, eli Nastolan tehtaalle. Tulossa on uusi painokone, jolle on mietitty käyttöikää 20 vuoden päähän. Mutta miksi investoida Lahteen eikä esimerkiksi Kiinaan?
– Työn tekemisen hinta ei tässä kohdin ole ehkä se tärkein asia. Tietysti meidän pitää olla kilpailukykyisiä kaikilla markkinoilla, mutta pakkausmateriaalien maailmassa on myös tärkeää olla lähellä asiakkaita, toteaa Wipakin toimitusjohtaja Tuija Suur-Hamari.
Suunnitelma oli olemassa jo ennen pandemiaa, mutta poikkeusaika koettiin Suur-Hamarin mukaan hyväksi ajaksi investoinnille.
Suur-Hamari arvioi, että yritykset varmaankin pohtivat nyt, että kriittiset raaka-aineet olisi hyvä saada läheltä.
– Jos toimitusketjut ovat kovin monimutkaisia, ei niiden kustannushyöty ole välttämättä tällaisina aikoina paras mahdollinen, kun logistiikka yskii.
Valttikorttina digitalisaatio?
VTT:n selvityksen yhtenä tarkoituksena on kehittää suomalaisen valmistavan teollisuuden kilpailukykyä. Mutta millä, jos hinnassa ei voida tai työn hinnassa edes haluta kilpailla?
Vastaus on automatisaatio ja digitalisaatio, myös vientituotteena, vastaavat VTT:n Salminen ja Business Finlandin Mattila.
Valttikortteja Suomelle voisivat olla heidän mukaansa myös lääketiede, tekoäly ja bioteknologia. EK:n Laurén nostaa esiin myös osaamisen akkuteollisuuden tarvitsevissa mineraaleissa. Olennaista on Suomen maine laadun ja korkeatasoisen tutkimuksen maana.
Business Finlandin Mattila huomauttaa myös, että nyt Suomen tietotaito ympäristöystävällisistä teknologioista ja -materiaaleista on ajankohtainen, sillä ympäristöystävällisiä investointikohteita painotetaan Euroopan unionin koronaelvytyspaketissa.