Lääkäri Eeva Tuunainen pystyy hoitamaan työnsä, oli tilanne miten vaikea tahansa. Silloinkin, kun potilaana on pahoinpidelty tai hyväksikäytetty lapsi.
Keho toimii kuin kone: ajatukset keskittyvät vain potilaaseen. Kun tilanne laukeaa, on vaikea toimia.
Tällaisissa hetkissä akuuttilääketieteeseen erikoistuva Tuunainen, 39, siirtyy sivummalle omiin oloihinsa. Tunteet purkautuvat nopeasti.
– Toiset menevät kuoreensa tai ovat vihaisia. Minä itken.
Hän tietää kokemuksesta, että joskus työvuoron jälkeen tuntuu kuin pään päällä olisi iso musta pilvi. Silloin ei voi ajatella mitään muuta kuin sitä järkyttävää ihmiskohtaloa, minkä on hetki sitten todistanut.
Rankkojen tilanteiden jälkeen Tuunainen haluaa keskustella tapahtumista muiden lääkäreiden tai sairaanhoitajien kanssa automaattisesti järjestettävien purkutilaisuuksien lisäksi. Puhuminen auttaa jaksamaan työssä.
– Jos jokin vaivaa tai työssä koskettaa, siitä pitää päästä puhumaan. Moni kantaa asioita kotiin, minä myös. Pitäisi olla muukin vaihtoehto.
Paineita useilla elämän osa-alueilla
Korona teki tuloaan Suomeen alkuvuodesta 2020. Viruksen saaneiden potilaiden määrä alkoi kasvaa keväällä nopeasti. Edessä olivat kovat ajat terveydenhuollon ammattilaisille.
Eeva Tuunainen alkoi tiiminsä kanssa pohtia, miten voisi auttaa valtavan paineen alla etulinjassa työskenteleviä ammattilaisia.
Tuunainen on myös ensihoidon ja päivystyksen työntekijöiden järjestön FinneEM ry:n puheenjohtaja.
Järjestön sisällä syntyi idea keskusteluavusta, jota terveydenhoitoalalla työskentelevät saisivat halutessaan helposti ja nopeasti etänä. Keskustelukaverina olisi vaitiolovelvollinen auttaja, jolla on omaa tai välillistä kokemusta ensihoidosta, päivystyksestä, tehohoidosta tai kriisiauttamisesta.
Tuunaisen omat kokemukset keskustelun merkityksestä vahvistivat ajatusta, että muutkin voisivat haluta puhua työn herättämistä tunteista.
Ja niin kävi.
Asiakkaat ovat avautuneet tapaamisissa riittämättömyyden tunteistaan ja koronan aiheuttamasta epätietoisuudesta. Toiset ovat väsyneitä fyysisesti, toiset henkisesti.
Esimerkiksi koronatartunnan saaminen itse tai sen tartuttaminen läheisiin on stressannut useita keskusteluapua hakeneita.
Myös oman elämän rahahuolet tai solmukohdat kuormittavat. Osa on joutunut tekemään jo valmiiksi raskasta työtä enemmän, kun puoliso on lomautettuna. Kolmivuorotyössä jaksamista ei myöskään parantanut lasten etäopetus, joka vaati aikaa myös vanhemmilta.
FinnHELP-nimisen palvelun asiakkaaksi saa hakeutua kuka tahansa terveydenhuollon ammattilainen. Keskusteluja voidaan käydä yksi tai useampi. Niillä pyritään parantamaan työntekijöiden toimintakykyä niin, että töitä jaksaa tehdä nyt ja vielä kuukausienkin päästä.
Tapaamisissa puhutaan asioista, jotka kullakin hetkellä painavat mieltä.
Tuunaisen mukaan FinnHELP on ainoa ympäri maata toimiva keskustelupalvelu, joka on suunnattu nimenomaan terveydenhuollon ammattilaisille. Pohjoisin auttaja on Utsjoella, eteläisin Vantaalla.
Puolet potilaista koronapositiivisia
Koronakokemusta Eeva Tuunaisella on kahdesta maasta. Hän työskentelee osa-aikaisesti Kainuun keskussairaalan päivystyksessä. Pääasiassa hän asuu perheensä kanssa Sveitsissä miehen työn vuoksi.
Molemmissa maissa hän on ollut hoitamassa koronapotilaita ja tietää, miten kuormittavaa työ on.
Sveitsissä koronatilanne on paljon pahempi kuin Suomessa ja työskennellessään siellä Tuunaisen potilaista yli puolet oli koronapositiivisia. Vaikeimpia olivat tilanteet, joissa hänen täytyi kertoa omaisille, että potilasta ei enää elvytetä, jos tämä menee elottomaksi.
– Ne keskustelut vieraalla kielellä olivat kamalan raskaita.
Keväällä Tuunainen tuli Suomeen karanteenien ja koronatestien jälkeen. Hän halusi tulla kotimaahansa töihin koronan etulinjaan. Se tuntui velvollisuudelta.
Suomessa henkisesti rankat tilanteet ovat olleet erilaisia.
Täällä Tuunainen on nähnyt paljon, kuinka korona on huonontanut vaikeassa tilanteessa olevien ihmisten tilannetta entisestään. Syrjäytyneiden ja huumeiden käyttäjien kohtalot koskettavat syvältä.
– En ajattele, että nämä ovat vain näitä narkkareita. Mietin aina, miten olisin voinut tarjota potilaalle uutta perspektiiviä elämään.
Tuunaisen mielestä potilaskohtaloiden kuuluu mennä ihon alle. Hän on nähnyt kyynistyneitä lääkäreitä, jotka nostavat itsensä kaiken yläpuolelle ja suhtautuvat vähätellen potilaisiin.
Siksi Tuunainen pitää tärkeänä asioiden käsittelyä ja tarvittaessa avun hakemista.
– Avun tarve ei ole heikkoutta. Ei meidän työssämme olla heikkoja, me kestämme paljon.
Puhuminen voi auttaa, muttei ole vastaus kaikkeen
Työnantajalla on vastuu työntekijöiden hyvinvoinnista ja avun tarjoamisesta. Jo pitkään julkisella puolella on käytetty työnohjausta ja nopeasti järjestettäviä purkutilaisuuksia esimerkiksi päivystyksissä vaikeiden tilanteiden käsittelyssä.
Korona-aikana on haluttu löytää myös uusia ratkaisuja.
Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestön Tehyn toimialajohtaja Kirsi Sillanpää kertoo, että viime vuoden aikana työpaikolla on panostettu aiempaa enemmän keskustelupalveluiden järjestämiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi päivystyspuhelimet ja erilaiset tukitiimit yksiköille, jotka hoitavat koronapotilaita.
Sillanpäästä FinnHELPin kaltaiset uudet avaukset ovat hyvä lisä jo saatavilla oleviin palveluihin.
Vaikka keskusteluapua on tarjolla eri muodoissa ja sitä on helppo hakea, parannettavaa löytyy. Sillanpää nostaa esiin esimiesten vastuun työkuormituksen tunnistamisesta. Esimiesten määrää on vuosien varrella vähennetty radikaalisti. Tehyn mielestä siihen ei ole varaa.
– Esimiehet tarvitaan sinne, missä henkilöstö tekee työtään, jotta he näkevät ja kuulevat, miten työssä jaksetaan. Esimiehet kaipaavat myös koulutusta siitä, miten tunnistaa uupuminen ja miten asia otetaan puheeksi.
Keskusteleminen ei silti ole vastaus kaikkeen. Viime vuonna on uutisoitu, kuinka korona uuvutti hoitajat ja moni harkitsee alan vaihtamista. Koko hoitoalan on kerrottu olevan kriisissä. Korona-aika on myös paljastanut räikeitä puutteita niin johtamisessa kuin sairaanhoitajien koulutuksessa.
Hoitohenkilökunnan uupumuksen kokonaisvaltainen vähentäminen vaatii Sillanpään mukaan isoja korjaustoimia ja lisäresursseja.
– Työolot ja palkat on saatava kuntoon, ja johtamista on kehitettävä.
Apu ei tavoita kaikkia
Entä sitten ne hyödyt? Onko etänä tapahtuvasta keskustelusta oikeasti apua työssäjaksamiseen.
Eeva Tuunaisen mukaan keskustelupalvelusta saatu palaute viittaa siihen, että mieltä painavista asioista puhuminen on auttanut niitä, jotka ovat hakeneet keskusteluapua: kaikki palautteen antajat ovat kertoneet saaneensa sopivasti tai paljon apua keskustelusta.
Keskustelutilaisuuksia on tähän mennessä ollut 70. Tuunaisesta se on liian pieni määrä siihen nähden, paljonko terveydenhuollonammattilaisia on Suomessa. Hän näkee, että alalla on huutava tarve isomman mittakaavan keskusteluavulle.
– Kaikki resurssit ovat käytössä. Haluaisimme tarjota apua enemmän, mutta isommissa hankerahoituksissa ei ole ollut onnea.
Tuunainen aloittaa alkuvuodesta tutkimuksen Työterveyslaitoksen kanssa. Siinä selvitetään, voisiko helposti ja nopeasti saatava keskusteluapu torjua uupumusta terveydenhoitoalalla ja parantaa jaksamista.
Asiaa on tutkittu jonkin verran jo aiemmin, muttei samasta näkökulmasta. Esimerkiksi maailmalta on puhumisen hyötyjä puoltavia tutkimuksia, mutta Tuunaisen mukaan lisää tietoa tarvitaan.
Tuloksia tutkimuksesta saadaan Tuunaisen arvion mukaan noin vuoden päästä.
– Toivottavasti ne tukevat ajatusta, että keskusteluapua tarvitaan, oli koronaa tai ei.
Aiheesta voi keskustella sunnuntaihin kello 23:een asti.