Johanna Matintalo huomasi jo hyvissä vaiheessa Val di Fiemmen 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökisaa, että hänen suksissan oli hyvä pito ja nopea vertaus ryhmän muihin hiihtäjiin antoi luistostakin hyvän arvosanan.
Kun pelimerkit olivat hallussa, oli tuloksenteko enää naisesta kiinni. Ja Matintalo pystyi tekemään kauden parhaan hiihtonsa ja nousemaan aina viidennelle sijalle asti. Sijoitus on Matintalolle uran paras maailmancupissa. Palkintosijakin jäi ainoastaan kolmen sekunnin päähän.
Matintalo kertoi Yle Urheilulle, ettei hänellä ollut kisaan tarkkaa suunnitelmaa, mutta hänen tarkoituksenaan oli olla mahdollisimman lähellä kärkiryhmää aina viimeiseen mäkeen asti. Loppusuoralla hänen oli tarkoitus tehdä omat ratkaisunsa.
– En nyt sano, että se epäonnistui, mutta pikkuisen jäi harmittamaan se, kun lähdettiin viimeiselle kierrokselle, niin en ollut aivan ideaalissa paikassa. Yritin saavuttaa kärkeä ja minimoimaan eron. Peesissä olisi ollut paremmat lähtökohdat ja olisi ollut kevyempi hiihtää, Matintalo pohti.
– Mutta aina ei voi onnistua täydellisesti. Hyvä, että jää jotain hampaankoloon, mitä pystyy seuraavassa kisassa parantamaan.
Matintalo muistuttaa, että vaikka Tour de Skillä hiihdetään tuloksista ja sijoituksista, hän saa sivutuotteena myös kokemusta etenkin yhteislähtötyyppisistä kilpailuista. Hän ei pidä Tour de Skitä opintoreissuna, mutta on saanut ensimmäiseltä Touriltaan paljon tulevaisuuteen.
– Tällaisissa yhteislähtötyyppisissä kisoissa joutuu hakemaan paikkaa ja keskittymään enemmän. Myös taso on niin paljon laajempi ja kovempi. Ei tällaisia kisoja hiihtämättä opi hiihtämään. Vaaditaan kokemusta ja useita startteja, jotta osaa ottaa oikeat paikat.
Kroppa ei toiminut korkealla
Viides sija antoi Matintalolle paljon itseluottamusta, sillä vaikka hänen hyvästä kunnostaan huhuttiin paljonkin syksyn harjoituskaudella, ei loppusyksy onnistunut. Matintalo myönsi, että usko omaan tekemiseen on ollut useaan otteeseen koetuksella syksyn pimeinä iltoina.
– On käynyt kaikenlaisia mielessä. Miksi tätä edes tekee, kun ei koko hiihdossa ole välillä mitään järkeä! Mutta nyt kun olen saanut hyviä tuloksia, niin se antaa uskoa, hän totesi.
Matintalo haaveileekin siitä, että joku vuosi hän pystyy lähtemään kilpailukauteen niin, että hänellä on takanaan täysin ehjä harjoituskausi.
– Sitten kun pystyn pitämään sen harjoituskauden ehjänä, niin silloin minulla on tosi paljon potentiaalia hyviin tuloksiin.
Matintalo ei omasta mielestään ole saanut Tour de Skin alkupuolella huippuonnistumisia, vaikka onkin jokaisessa kisassa hiihtänyt pisteille ja Toblachin 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan takaa-ajokisassa hän tykitti viidenneksi kovimman ajan. Toisaalta hän odottikin kiertueen loppupuolen sujuvan paremmin, sillä tuolloin matkavalikoima on hänelle sopivampi.
Alkukiertueella myös kisapaikkojen korkea ilmanala vaikeutti Matintalon suorituksia. Etenkin kun joukkue asui matalalla eikä perinteistä korkeanpaikan valmistautumisleiriä tehty tällä kertaa koronapandemian takia.
– Se matalalla asuminen ja korkealla kilpaileminen ei sopinut minulle, kroppa ei toiminut, enkä saanut oman tasoisia suorituksia.
Matintalo tunnetaan varsin vahvana perinteisen hiihtotavan hiihtäjänä ja hänen parhaat tuloksensa Tourillakin ovat tulleet perinteisellä. Toisaalta hän on ollut tyytyväinen vapaan kisojen suorituksiinsa, sillä hän on saanut kehitettyä tätä tekniikkaa.
– Se alkaa olla sillä tasolla, että pystyn kiertämään tällaisia kiertueita. Molempien tekniikoiden pitää olla hyvällä tasolla, jos haluaa menestyä Tourin tapaisissa kiertueissa.
Alpe Cermisille avoimin mielin
Kun tämän vuoden Tour de Skillä on jäljellä enää kaksi osakilpailua, on Matintalo kiertueen kokonaiskisassa 17. sijalla. Hän on Touria johtavaa Yhdysvaltojen Jessie Digginsiä 4.37 perässä.
Matintalo haluaa kuitenkin parannella sijoitustaan sekä lauantain perinteisen hiihtotavan sprintissä että Tourin päättävässä 10 kilometrin vapaan hiihtotavan yhteislähtökisassa, joka päättyy Alpe Cermisin laskettelurinteen nousuun.
– Ennakkoon huominen on hyvä matka ja kuntoni on hyvä, ei pitäisi siitä jäädä kiinni. Sunnuntaihin lähden avoimin mielin. Jos sitä rupeaa miettimään tarkemmin, niin se jopa pelottaa, miten sinne päälle asti selviää, Matintalo myönsi.
– Mutta se on väsy puserossa kaikilla siihen mennessä. Siinä painetaan enää sisulla. Jalat ovat jo sen verran väsyneet, ettei siinä fyysisellä jaksamisella enää ole tekemistä. Se on enemmänkin henkien taisto.
Lue myös: