Oppivelvollisuuden rajan noustessa 18 ikävuoteen syksyllä (siirryt toiseen palveluun), vajaat 60 000 vuonna 2005 syntynyttä varustetaan maksuttomaan opetukseen.
Kunnissa ja kouluissa tuskaillaan oppimateriaalihankintojen kanssa, koska valtion tähän mennessä lupaamat rahat eivät niihin riitä.
Paikoin valmistaudutaan tinkimään muusta opetuksesta tai luotetaan, että kunta maksaa vielä avoimen loppusumman.
Hankintoihin on varattu valtion rahaa keskimäärin hieman yli 200 euroa lukiolaista kohti, ammattikoululaisille 150 euroa per nuppi.
Kaupungin kukkaroon kurkistellaan
Lukioissa suurin hankinta on tietokoneet. Koneen on oltava sellainen, että sillä voi suorittaa ylioppilaskirjoitukset kolmen vuoden kuluttua.
Turussa hankintoja organisoi lukiokoulutuksen palvelualan johtaja Esko Heikkonen.
– Tietokoneiden ominaisuudet määritellään käytännössä ylioppilastutkintolautakunnassa. Järjestelmä, jonka kautta ylioppilaskirjoitukset tehdään, asettaa omat vaatimuksensa. Siellä on oltava liitännät mikrofoneille, muistitikuille ja niin edelleen.
Hankinnat etenevät keskitetysti kaupungin hankintana, mutta tuskin mikään taho saa tingittyä sopivia koneita paljon alle 400 euroon.
Turussa ysiluokkalaisia on noin 1 400, joista 56 prosenttia on aiemmin jatkanut lukioon. Koulu-uudistuksella ei uskota olevan vaikutusta siihen, minkä verran nuoret hakevat lukioon tai ammattikouluun.
Turussa lähtökohta on se, ettei säästöihin mennä, vaikka kukaan ei tarkalleen tiedä kustannuksia tällä hetkellä.
– Varmaan mennään kaupungin kukkarolle ja katsotaan, kuinka paljon sieltä joudutaan rahaa laittamaan. Ihan samalla tavalla kuin perusopetuksessakin on tehty, Esko Heikkonen toteaa.
Kun maksuttomuuden kokonaiskustannuksista saadaan pian ensituntuma, on budjetointi seuraaville vuosille Heikkosen mukaan helpompaa.
Piikki on tavallaan auki
Turun klassillisen lyseon rehtori Kai Heino arvioi, että nyt kunnalla on oikeastaan piikki auki.
Kukaan ei alkuvaiheessa pysty sanomaan, paljonko materiaalit tulevat kaikkinensa maksamaan. Tietokoneita kilpailutetaan, kuten myös sähköinen oppimateriaali.
– Toivottavasti päättäjiltä löytyy nyt rahaa riittävästi.
Kai Heino luottaa siihen, että kolmen vuoden aikana valtion rahoitus tasaa alkuvaiheen kustannuksia.
Rahoitus on laskettu kolmen vuoden tasaisen kulutuksen perusteella, ja suurin osa hankinnoista tehdään jo ensimmäisenä vuonna.
Valtio on varannut oppivelvollisuuden laajentamisen kaikkiin kustannuksiin aloitusvuonna noin 27 miljoonaa, ja summa kasvaa uusien ikäluokkien myötä kolmessa vuodessa 129 miljoonaan euroon.
Kuntaliitossa pelätään opetusleikkauksia
Maksajan etsintä ei tullut yllätyksenä. Kuntaliitto on pitänyt meteliä alakanttiin olevasta rahoituksesta, mutta tällä virityksellä nyt mennään kohti syksyä ja otetaan sivistysloikkaa Suomen tulevaisuuteen.
Kuntaliiton mielestä lukioiden rahoituksesta puuttuu lähtökohtaisesti 100 miljoonaa euroa, ja nyt kuntien pitäisi maksaa maksuttomuudesta. Liiton arvion mukaan hankintojen takia kunnille pitäisi antaa uudistukseen luvatun 27 miljoonan päälle vielä 20 miljoonaa euroa.
Kuntaliiton lukiokoulutuksen erityisasiantuntija Kyösti Värri on huolissaan uudistuksen vaikutuksista – säästöpaineita tulee.
– Uudistuksen rahoitus on alimitoitettu. Kunnat ja koulutuksen järjestäjät joutuvat miettimään, joutuvatko ne leikkaamaan jostakin, kun on liian vähän rahaa käytössä. Vai löytyykö sieltä kuuluisasta jostakin muualta sitä lisärahoitusta.
Koulujen perustehtävä on opetus ja siihen kuluu tietenkin suurin osa rahoista.
– Valitettavasti monessa kunnassa joudutaan tarkastelemaan opetustarjontaa, ellei kunta sitten pysty laittamaan lisärahoitusta koko tähän hankkeeseen.
Juustohöylää etsitään ammattikoulussa
Ammatillisessa opetuksessa maksuton opetus tarkoittaa oppimateriaalien lisäksi myös henkilökohtaisten työvälineiden ja varusteiden maksuttomuutta.
Kustannukset vaihtelevat aloittain. Esimerkiksi kampaajilla sakset ja muu työkalupakin sisältö nostaa kulut noin tuhanteen euroon, eivätkä kunnolliset kokin veitsetkään ihan ilmaisia ole.
Sataedun rehtori Anne Laine arvioi, että oppilasmäärä saattaa jonkin verran lisääntyä, sillä nyt ei ole pelkoa siitä, pystyykö oppilas hankkimaan tarvittavat materiaalit.
Hankintasummat ovat Anne Laineen mielestä oppivelvollisuuslainsäädännön heikko kohta.
– Liiketaloudessa päästään ehkä halvimmalla, mutta ei siihenkään tuo ajateltu keskimääräinen 150 euroa riitä. Meidän laskelmiemme mukaan oikea summa olisi lähempänä 500 euroa per oppilas.
Satakunnan koulutuskuntayhtymässä Sataedussa hankitaan varusteita noin 400 oppilaalle.
– Valtiolta tulee noin 60 000 euroa ja meidän arviomme kuluista on 180 000 euroa. Erotus 120 000 on katettava muusta toiminnasta.
Mietintään tulee, mitä vähennetään, palkataanko riittävästi väkeä, ja kuinka käyttötaloudesta voi säästää.
– Vähennyksiä tulee, juustohöylä sieltä, täältä ja tuolta, Anne Laine toteaa.
Monen muun koulutuksenjärjestäjän tavoin Anne Laine olisi siirtänyt lain toteutusta vuodella. Koronatilanne on yksi syy, ja lisäksi vanhojakin toteutumattomia aikomuksia on yhä kesken.
Esimerkiksi opiskelijahuoltolaki on ollut voimassa vuodesta 2013. Sen tarkoitus oli lisätä oppilashuoltoa, eli tukea heikompia.
– Edelleenkään ei saada riittäviä psykologi-kuraattori-palveluja, huomauttaa Laine.
Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella tiistaihin 19.1.2021 kello 23.00 asti.
Lue myös: