Valtaosalla suomalaisista on harhaluuloja asianajajan työstä. Suomen asianajajaliiton viime kesänä tekemään kyselyyn vastanneista vain kahdeksan sadasta tiesin, mitä asianajajan työ pitää sisällään. Suuria vaikeuksia oli myös oikeudenhoidon ammattien, periaatteiden ja termien tuntemuksessa.
Suurimmalle osalle vastaajista ei myöskään ollut selvää, miten oikeusprosessit etenevät Suomessa.
Monien käsitystä muokkaa myös amerikkalainen tv-viihde.
— Tähän törmään myös omien asiakkaideni kanssa. Meillä ei ole valamiehistöä, kaikki ei ole teatraalista ja tunteikasta eikä siellä huudeta vastalausetta. Oikeudessa puhutaan aika hillitysti, eikä siellä kuljeta tuomarin pöydän edessä edestakaisin, varatuomari ja asianajaja Liisa Pellinen kertoo.
Pellinen pyörittää Imatralla Röyti & Ruokonen -asianajotoimistoa. Tammikuussa hän aloitti myös kokonaan uudessa roolissa. Omien töidensä lisäksi hän hoitaa media-asianajajan töitä.
Media-asianajaja on asianajajaliiton kehittämä uusi tehtävä, jonka tarkoitus on lisätä tietoa asianajajan työstä sekä auttaa perinteisiä tiedotusvälineitä uutisoimaan oikeusmaailmasta paremmin.
Media-asianajajien asiakkaita ovat kaikki oikeusasioista kiinnostuneet suomalaiset, sillä media-asianajajat ovat mukana sosiaalisessa mediassa, avaavat keskusteluita ja osallistuvat niihin.
Media-asianajajien esikuvina ovat mediatuomarit, jotka aloittivat Helsingin käräjäoikeus aloitti vuonna 2018. Media-asianajaja tekee käytännössä samaa työtä, mutta toiselta puolen pöytää.
Pellinen jakaa uuden työnkuvan asianajaja ja varatuomari Jussi Ikosen kanssa. Ikosella on taustaa yritysjuridiikassa.
Vastaaja, syytetty ja epäilty
Yksi media-asianajajan tehtävistä on kertoa suomalaisille asioista kansantajuisesti: niin, että kaikki ymmärtävät, vaikka taustalla ei olisikaan tutkintoa oikeustieteellisestä. Pääväylä on perinteisen median lisäksi sosiaalinen media.
— Avaamme myös vaikeita termejä ja oikeuskäytäntöjä. Esimerkiksi, että mitä eroa on asianajajalla, lakimiehellä, juristilla ja oikeusavustajalla. Tai kuka on vastaaja, syytetty tai epäilty, Pellinen sanoo.
No mitä eroa niillä sitten on?
Juristi tai lakimies tarkoittaa kaikkia oikeustieteellisen tutkinnon suorittaneita henkilöitä.
Asianajaja on henkilö, joka on hyväksytty asianajajaliiton jäseneksi. Taustalla on vähintään neljä vuotta oikeudellista työkokemusta.
Julkinen oikeusavustaja työskentelee valtion oikeusaputoimistossa ja on koulutukseltaan juristi. Oikeusavustajista noin puolet ovat asianajajia.
Epäilty taas on rikosjutussa henkilö, jota poliisi epäilee syylliseksi rikokseen.
Kun rikoksesta on jätetty haastehakemus oikeudelle, aletaan epäillystä puhua syytettynä.
Vastaajalla voidaan tarkoittaa rikosjutussa syytettyä, mutta myös riita-asiassa oikeuteen haastettua.
— Juridiset termit ovat vaikeita ja vaikeaselkoisia. Yksi tärkeä tavoite on, että jokainen ymmärtäisi mistä on kyse, Pellinen sanoo.
Valtavat palkat ja mittatilauspuvut
Ihmisten mielikuva valamiehistöstä syntyy usein amerikkalaisista tv-ohjelmista.
Yhdysvalloissa noudatetaan common law -traditiota, jossa syyllisyyden arviointivastuu on tavallisista kansalaisista kootuilla lautamiehillä. Suomessa noudatetaan romaanis-germaanista toimintatapaa, jossa todistusten ja todisteiden luotettavuuden arvioivat tuomarit.
Toinen yleinen television lakidraamoissa nähtävä stereotypia on raha. Lakimiehet porhaltavat isojen toimistojen käytävillä mittatilauspuvuissa ja nostavat suuria palkkiosummia.
— Jos haluaisi päästä kiinni isoihin rahoihin Suomessa, pitäisi olla yritysjuristi ja mieluiten Helsingissä. Itse työskentelen pääosin yksityisten ihmisten kanssa ja palkkion määrittävät usein valtion oikeusaputaksat, Liisa Pellinen kertoo.
Rovaniemellä oikeustieteellisessä opiskellut Pellinen sanoo, ettei hänen koskaan pitänyt palata kotikonnuilleen Etelä-Karjalaan. Toisin kuitenkin kävi ja nyt hän on tyytyväinen siihen, sillä perheen tukiverkostot asuvat lähellä.
Pellinen on erikoistunut edustamaan työssään seksuaalirikosten uhreja. Hän ajautui seksuaalirikosten uhrien puolustajaksi sattumalta kuutisen vuotta sitten. Ensin tuli yksittäisiä tapauksia, joiden jälkeen niitä alkoi tulla lisää. Nyt seksuaalirikoksiin liittyvä työ täyttää suurimman osan Pellisen kalenterista.
— Työstäni puolet on psykologiaa ja puolet juridiikkaa. Iso osa on sitä, että kohtaan uhrit ja olen heidän tukenaan, Pellinen kertoo.
Paljon tapauksia tulee esimerkiksi Helsingistä Tyttöjen talon tai rikosuhripäivystyksen kautta. Vaikka Pellisen toimisto on Imatralla, asiakkaita tulee muualtakin ja istunnot käydään aina sillä paikkakunnalla, jolla rikos on tapahtunut.
— Iso osa seksuaalirikoksista tapahtuu nykyään verkossa. Istuntopaikka määräytyy sen mukaan, missä tekijä on käyttänyt kännykkää tai tietokonettaan, Pellinen sanoo.
Myrskyä sosiaalisessa mediassa
Käytännössä kaikki rikosasioiden uutisointi tapahtuu nykyaikana verkossa. On hyvin yleistä, ettei isoissa mediataloissa rikosuutisoinnin perässä ei ole kommentointimahdollisuutta. Tämä johtuu siitä, että keskustelu pysyy harvoin asiallisena ja mediat ovat viime kädessä vastuussa siitä, mitä niiden sivuilla kirjoitetaan.
Monella olisi kuitenkin sanottavaa. Kommentit viedään keskustelupalstoille ja sosiaaliseen mediaan. Keskustelun tarve on ymmärrettävä, mutta ongelma muodostuu siitä, ettei kaikki sosiaalisessa mediassa jaettava tieto perustu faktoihin.
Sosiaalisen median kuohut ovat myös niitä, joihin media-asianajajat pyrkivät puuttumaan. Jos media-asianajaja huomaa kiivaan keskustelun, hän pyrkii ottamaan siihen mahdollisuuksiensa mukaan kantaa. Media-asianajajalta saa somen välityksellä myös kysyä.
Media-asianajajat eivät ota kantaa yksittäisiin tuomioihin, mutta voivat purkaa asioita yleisellä tasolla ja lisätä keskusteluun faktoja silloin, kun ne ovat muuten unohtumassa.
— Sosiaalisessa mediassa tieto liikkuu älyttömän nopeasti ja myös väärä tieto. Myös me yritämme olla tosi nopeita ja yritämme puuttua siihen, ennen kuin myrsky alkaa nousta, Liisa Pellinen sanoo.
Haasteena ovat tapaukset, jotka on käsitelty suljettujen ovien takana. Silloin media-asianajaja, sen paremmin kuin kukaan mukaan ulkopuolinen, ei tiedä tapauksen yksityiskohtia. Silloinkin media-asianajaja voi kuitenkin selittää, miksi osa oikeusasioista käsitellään salaisina.
— Terveystiedot ovat aina salaisia. Ja kun puhutaan esimerkiksi seksuaalirikoksista, puhutaan niin henkilökohtaisista ja intiimeistä asioista, että olisi julmaa julkaista niitä asioita, Pellinen kertoo.
Suurin osa suomalaisissa oikeusistuimissa käsiteltävästä tiedosta on kuitenkin julkista ja kenen tahansa saatavilla.
— Halutaan, että ihmiset tietävät, miksi tietynlaisista asioista annetaan tietynlaisia tuomioita. Sen pitää olla alusta asti selvää. Ja onhan sillä myös ehkäisevä vaikutus. On myös yhteiskunnallisesti tärkeää, että asiat ovat läpinäkyviä, Pellinen sanoo
Media-asianajajien työtä voi seurata suurimpien sosiaalisen median kanavien kautta, esimerkiksi Twitterissä (Liisa Pellinen ja Jussi Ikonen), Facebookissa ja Linkedinissä.