Sehän alkoi ihan mukavasti – Jesse Puljujärven toinen yritys tarunhohtoisessa jääkiekkoliigassa. Isokokoisen laitahyökkääjän luistelu oli odotetun vahvaa ja kamppailupelaamisessa oli jämäkkyyttä, jota pelaaja itsekin oli useaan otteeseen todennut tavoittelevansa.
Puljujärveä ei tarvinnut kauden avauskamppailussa erityisesti etsiä katseella kaukalosta, luistelu ja fyysinen läsnäolo nousivat esiin.
Edmonton Oilersin paidassa viilettävä Puljujärvi sai etulyöntiä jo lähtökohtaisesti ottelutuntuman kautta. Se, ettei NHL-kauden alla pelattu yhtäkään harjoitusottelua näkyi Edmontonin ja Vancouverin ottelussa selvästi. Peli oli kaikin puolin hermostunutta ja rikkonaista kiekon pomppiessa sinne tänne.
Puljujärvi sen sijaan tuntui olevan ytimessä heti alusta. Syyskausi Kärpissä antoi Puljujärvelle hyvät valmiudet juuri tätä hetkeä varten: Jalka liikkui ja tekeminen vaikutti terävältä. Maalintekoakin Puljujärvi pääsi yrittämään kertaalleen hyvästä paikasta, vielä punalamppu ei kuitenkaan suomalaiselle syttynyt.
Erityisen hyvää arvosanaa ei Puljujärvelle voi kuitenkaan kauden avauksesta antaa.
Niin paljon kuin suomalaisen pelissä olikin hyvää, kolmannessa erässä Puljujärvi palasi ikään kuin lähtöruutuun. Puljujärvi sortui lopulta juuri sellaisiin virheisiin, joihin hän kolmosketjun pelaajana ei missään nimessä saisi sortua. Kyse oli jälleen kerran ongelmasta pelin lukemisessa ja tilanteen tunnistamisessa.
Juuri, kun Oilers oli kolmannen erän alussa tasoittanut otteluun 2–2:een, Puljujärvi astui esiin, eikä mitenkään hyvällä tavalla.
Suomalaislaiturin laaduton – ja ennen kaikkea tarpeeton – poikittaissyöttö hyökkäyssiniviivalla karkasi suoraan Vancouver-pelaajan lapaan, eikä aikaakaan, kun kiekko löytyi vastahyökkäyksen päätteeksi Oilers-vahti Mikko Koskisen selän takaa. Alle kaksi minuuttia tästä ja Vancouver iski ottelun ratkaisseen 4–2-osuman.
Totuutta on turha kaunistella: Puljujärven olisi pitänyt tunnistaa tilanne paremmin. Kolmas erä, ottelu tasan ja oma rooli on pelata kolmosketjussa erityisesti virheetöntä peliä. Edmontonissa maalinteko ja otteluiden ratkominen on ainakin toistaiseksi aivan muiden miesten harteilla.
Vancouverin 3–2-osumaan johtaneessa tilanteessa Puljujärvellä oli tasan tarkkaan yksi vaihtoehto: Pelata kiekko päätyyn.
Kun puhutaan Puljujärven uudesta NHL-tulemisesta etenkin aiemman Oilers-keikan valossa, juuri tällaisissa tilanteissa suomalaisen voimalaiturin tulisi osoittaa olevansa nyt kypsempi. Kaikki tietävät, että Puljujärven luistelu on vahvaa ja kamppailupelaaminenkin kehittynyt. Nyt kyse on siitä, että Puljujärvi osoittaa olevansa pelaaja, johon voi luottaa.
Edmontonin viimeisenkin toivon rippeen tappoi Puljujärven tarpeeton hyökkäyspään koukkujäähy kaksi minuuttia ennen ottelun loppua.
Se, mikä alkoi niin hyvin, sai lopulta tylyn päätöksen.
Revanssi edessä jo perjantaina
Mikäli neljä vuotta takaperin ykköskierroksella varattu voimahyökkääjä aikoo vakiinnuttaa paikkansa liigassa ja kasvaa jopa tulosyksikön pelaajaksi, jäällä täytyy tehdä kuudenkymmenen minuutin ajan voittavia asioita.
Hyvällä tsemppaamisella ei lopulta ole mitään merkitystä, jos pelaaminen kentän kriittisillä alueilla yskii.
Puljujärvi osoitti torstaina olevansa valmiimpi pelaamaan isojen poikien liigassa kuin edellisellä reissulla. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että kolmas erä vesitti kokonaiskuvan. Kolmas erä palautti mieleen ne ongelmat, joiden kanssa Puljujärvi aiemmin Edmontonissa taisteli.
Kolmas erä nosti myös esiin juuri ne kysymysmerkit, joita Puljujärven NHL-läpimurron ylle ennakkoon aseteltiin.
Metsä pitää kaikesta huolimatta nähdä tässäkin tapauksessa puilta. Kyseessä oli vain yksi ottelu suuresta runkosarjakokonaisuudesta. Uuden mahdollisuuden Puljujärvi saa jo huomenna, vieläpä samaa joukkuetta vastaan samassa kaukalossa.
Perjantaiaamun revanssi onkin Puljujärvelle ensimmäinen tärkeä testi mentaalipuolen valmiuksista. Päätä ei saa tunkea pensaaseen, vaan luukuista täytyy tulla kauden toiseen kamppailuun vieläkin raivokkaammin. Puljujärven pitää nyt rakentaa kaiken sen hyvän päälle, mitä torstaina nähtiin.
Tuskin Puljujärveä tervassa ja höyhenissä yhden ottelun jälkeen pyöritellään, mutta siimat ovat silti kireällä – etenkin äärimäisen kurinalaisena valmentajana tunnetun Dave Tippetin alaisuudessa. Puljujärven tärkein tehtävä onkin nopealla tahdilla osoittaa pystyvänsä oppimaan torstain kaltaisista otteluista.
Ensimmäinen tilaisuus tähän koittaa heti perjantaina.
Lue myös:
Kommentti: Patrik Laineen lähtö Winnipegistä on vain ajan kysymys