BERLIINI Sataa räntää. Berliiniläinen Afra Gloria Müller katsoo Saksan parlamenttirakennusta eli historiallista valtiopäivätaloa Reichstagia.
Paikalla päivystää tavallista jykevämpi poliisivartio.
Yhdysvaltain kongressikapina järkytti myös Saksassa. Kuvat toivat mieleen Berliinin elokuisen mielenosoituksen. Tuolloin muutama sata ihmistä rynni salaliittoteorioiden lietsomana valtiopäivätalon portaille.
Saksan poliittinen johto on vetänyt tapahtumien välille yhtäläisyysmerkkiä, mutta selviä erojakin on. Saksan ryntäystä ei lietsonut maan johtaja, eikä siinä yritetty estää vaalituloksen vahvistamista. Symboliikka oli kuitenkin vahvaa: valtiopäivätalon tuhopolttoa 1930-luvulla seurasi natsien nousu.
Yhteistä Yhdysvaltain tilanteen kanssa on se, että vallan rakenteet haastetaan nyt Saksassakin.
Berliinin elokuun rynnijät olivat äärioikeistolaisia. Afra Gloria Müller puolestaan on äärioikeistoa vastaan. Silti hänen mielestään nykypolitiikasta löytyy syitä siihen, miksi politiikkaa tehdään nyt entistä enemmän kaduilla.
Niin hyvässä kuin pahassakin.
– Demokratia tarvitsee päivittämistä, Müller sanoo.
"Nuoret eivät koe hallituksen ajavan heidän asioitaan"
Müller, 30, on tehnyt uraa konsulttina, joka neuvoo yrityksiä kehittämään toimintaansa sosiaalisesti ja ilmaston kannalta kestävään suuntaan. Hänestä tuli demokratia-aktivisti käytännössä yhdessä yössä.
Müller on mukana startup-yrittäjistä ja kansalaisaktivisteista koostuvassa porukassa, joka sai loppuvuodesta 2019 "suuren hullun idean". Porukka varasi käyttöönsä Berliinin historiallisen olympiastadionin.
Tila on valtava, mutta niin oli tavoitekin: Saksan politiikan uudistaminen.
He kutsuivat paikan päälle 70 000 ihmistä pääsylipun hinnalla. Stadionin vuokraa ja muita kuluja varten tarvittiin lipputuloina ja joukkorahoituksena 1,7 miljoonaa euroa.
Ideana oli kokoontua, keskustella, kuunnella asiantuntijoita. Ja saada vain yhdessä päivässä aikaan kansalaisaloitteita aiheista, joita Müller ja muut tilaisuuden järjestäjät pitivät tärkeinä.
Ilmastonsuojelun lisäksi kattoteemoina olivat demokratian lisääminen ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Ajatuksena oli etsiä ratkaisuja ongelmien osoittamisen sijaan.
– Saksassa moni nuori on tyytymätön politiikkaan. He eivät koe, että nykyhallitus ajaa heidän asioitaan, Müller sanoo viitaten erityisesti nuorten huoleen ilmastonmuutoksesta.
Demokratiafestivaali sai hurjan suosion. Kolmessa viikossa tukijoita kertyi yli 30 000, ja rahaa oli kerättynä kaksi miljoonaa euroa.
– Ne olivat elämäni hulluimmat kolme viikkoa, Müller sanoo.
Pandemian vuoksi viime kesäkuun 12. päiväksi suunniteltu festivaali piti kuitenkin perua. Mutta idea jäi.
Kolmestasadasta ehdotetusta kansalaisaloitteesta kaksi ilmastonmuutoksen torjuntaa tähtäävää kansalaisaloitetta sai tarpeeksi allekirjoituksia.
"Olen nuori nainen enkä koe olevani politiikassa edustettu"
Müller tuntee useita politiikasta kiinnostuneita nuoria naisia, jotka haluavat vaikuttaa ja päättää Saksan suunnasta. Hän kertoo käyvänsä heidän kanssaan usein yhtä ja samaa keskustelua.
Keskustelu johtaa usein kysymykseen, miksi nuoret naiset eivät hakeudu puolueisiin, joiden toimintaan länsimainen demokratia ja päätöksenteko kuitenkin pohjaa.
Syynä on se, miltä Saksan nykypolitiikka näyttää – liittokansleri Angela Merkelistä huolimatta.
– Tuntuu kuin parlamentissa olisi vain valkoisia vanhoja herroja, Müller sanoo.
Takana näkyvässä parlamenttitalossa istuu tällä vaalikaudella 709 kansanedustajaa. Heistä alle kolmannes on naisia. Keski-ikä on noin 50 vuotta, ja harvoista alle 30-vuotiaista edustajista lähes kaikki ovat miehiä.
– Olen nuori nainen, enkä koe olevani edustettu politiikassa, Müller sanoo.
Mutta kyse ei ole vain sukupuolten tasa-arvosta. Saksan asukkaista arviolta ainakin joka viidennellä on maahanmuuttajatausta.
– Saksa on monikulttuurinen maa, mutta hallituksessa se ei näy millään tavalla, Müller sanoo.
Saksan liittovaltion hallituksessa ei ole maahanmuuttajataustaisia ministereitä.
Myöskään moni entisen Itä-Saksan alueen asukkaista ei koe politiikan edustavan heitä, sillä ministereistä valtaosa on lähtöisin läntisestä Saksasta. Myös talouselämän johtopaikat ovat pääsääntöisesti Länsi-Saksassa kasvaneilla.
Tätä on pidetty yhtenä syynä nationalistisen ja osin äärioikeistolaisen Vaihtoehto Saksalle -puolueen eli AfD:n nousuun erityisesti entisen Itä-Saksan alueella. AfD istuu liittopäivillä mutta antaa lisäksi tukea koronatoimia vastustavalle protestiliikkeelle, jonka osana rynätys valtiopäivätaloon elokuussa tapahtui.
– On todellinen vaara, että äärioikeistoryhmät onnistuvat tavoittamaan nuoret muita paremmin, Müller sanoo.
"Puoluepolitiikka välttää epämukavia totuuksia"
Olympiastadionin varannut aktivistiryhmä toimii yhteistyössä Saksan ilmastonuorten kanssa. Fridays for Future -liike on Saksassa huomattavasti vaikutusvaltaisempi kuin Suomessa.
Liikkeen saksalaista johtohahmoa Luisa Neubaueria kuunnellaan nykyään Saksan julkisessa keskustelussa rinnan teollisuusjohtajien ja huippupoliitikkojen kanssa.
Müllerin mukaan ilmastoliike on onnistunut nousemaan Saksassa vaikutusvaltaiseksi, koska se räväyttää ihmisten silmille epämukavan totuuden.
Puolueet taas pyrkivät Mülleristä miellyttämään liikaa kaikkia.
– Tuntuu, että tärkein tavoite on tulla uudelleenvalituksi eikä ajaa kansalaisten etua.
Stadiontempauksen yhtenä ideana olikin näyttää Saksan johtaville poliitikoille, että aloitteita voi tehdä uudella tavalla nopeasti ja yhdessä.
Saksassa tempausta arvosteltiin rajusti. Se leimattiin hyväosaisten nuorten aktivismiksi. Lippu tapahtumaan maksoi lähes 30 euroa.
Myös nuorten ilmastoliikkeellä on ollut elitistinen leima, sillä mukana on paljon nuoria lukioista ja vähemmän ammatillisen koulutuksen puolelta.
Müllerin mukaan ulkoparlamentaarinen lobbaus kannattaa. Esimerkiksi Fridays for Future on jo vaikuttanut siihen, mihin suuntaan poliittinen valtavirta liikkuu.
– Ilmastoliikkeellä on ollut valtava vaikutus Saksan vihreiden nykysuosioon, Müller sanoo.
"Valtapuolue tietää itsekin, että sillä on valtava ongelma"
Liittokansleri Angela Merkel jättää politiikan tämän vuoden syyskuun vaaleissa. Hän on ollut vallassa yli 15 vuotta.
Huomenna lauantaina Merkelin edustama kristillisdemokraattinen valtapuolue CDU valitsee uuden puheenjohtajan.
Ehdolla on kolme Länsi-Saksassa kasvanutta miestä.
He ovat puolueen oikeistosiipeä edustava Friedrich Merz, 65, merkeliläisen keskilinjan edustaja Armin Laschet, 59 ja joukon yllättäjä, ulkopolitiikan tuntija Norbert Röttgen, 55.
Kaikki kolme ovat Bonnin oikeustieteellisessä opiskelleita valkoisia, katolisia miehiä Nordrhein-Westfalenin osavaltiosta.
Eli lyhyesti sanottuna: hyvin perinteisen CDU-poliitikkopolun kulkeneita veteraanipoliitikkoja.
– CDU tietää itsekin, että sillä on valtava ongelma monimuotoisuuden kanssa, Müller sanoo.
Ehdokkaista etenkin Röttgen on nostanut esiin, että CDU tarvitsee kipeästi lisää naisia, nuoria ja digitaalisuutta. Valtapuolueen pitää päivittää itsensä vastaamaan muuttunutta maailmaa.
Sillä, ettei kukaan ehdokkaista osu ajan hermoon, on vaikutuksia koko Eurooppaan.
Saksan johtaja on EU:ssa merkittävä vallankäyttäjä. Nyt Merkelin seuraajapeli on harvinaisen auki: kyselyissä yksikään ehdokkaista ei ole noussut ennakkosuosikiksi.
CDU on yli 35 prosentin gallupluvuilla Saksan ylivoimaisesti vahvin puolue. Normaalitilanteessa lauantain vaali kertoisi myös Saksan todennäköisen seuraavan liittokanslerin.
Mutta tilanne ei ole normaali. Kaikkia kolmea ehdokasta pidetään jopa liian heikkoina Merkelin seuraajaksi. Kansleriehdokkaaksi saattaa lopulta nousta joku muu kuin uusi puheenjohtaja.
Afra Gloria Müller on kasvanut aikuiseksi naisliittokanslerin johtamassa Saksassa. Silti Merkelin mahdolliset seuraajaehdokkaat läpi puoluekentän ovat lähes yksinomaan miehiä. Poikkeuksena on vain vihreiden Annalena Baerbock, josta saattaa tulla puolueensa kansleriehdokas.
– Tilanne on todella masentava, Müller sanoo.