Susi on EU:n luontodirektiivin mukaisesti tiukasti suojeltu eläin, jonka tappamiseen voi saada luvan ainoastaan poikkeustapauksessa, eli esimerkiksi silloin, kun yleinen turvallisuus sitä vaatii.
Poikkeusluvan myöntää Suomen riistakeskus, jonka antamista luvista valitetaan säännönmukaisesti hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus laittaa puolestaan yhtä säännönmukaisesti kaatoluvan toimeenpanokieltoon, jolloin sutta ei saa kaataa, ennen kuin oikeus on käsitellyt valituksen.
Näin tapahtui viimeksi joulukuussa, kun Suomen riistakeskus myönsi vahinkoperusteisen poikkeusluvan kahden susilauman kaatamiseen poronhoitoalueen ulkopuolella. Molemmissa tapauksissa oli kyse neljän suden laumasta, joista toinen oli Pohjois-Pohjanmaan Haapajärvellä ja toinen Pohjois-Karjalan Tohmajärvellä.
Tohmajärvellä poikkeuslupaa haettiin kuitenkin uudelleen, tällä kertaa yhden suden kaatamiseksi. Sillä kertaa metsästäjät olivat myös valittajia ja hallinto-oikeutta nopeampia: susi ehdittiin kaataa ennen toimeenpanokiellon määräämistä.
– Meillä oli totta kai lumien aikana aina tieto siitä, missä ne liikkuvat, selittää molemmilla kerroilla poikkeuslupaa hakenut Mika Piiroinen.
Piiroisen perheen lemmikki oli ensimmäinen koira, jonka pihoissa pyörivä susilauma tappoi Tohmajärvellä viime vuoden lokakuussa. Sen jälkeen hukka on perinyt alueella jo ainakin viisi muuta koiraa.
”Aktiivinen innovatiivinen tuore toimija”
Tohmajärven ja Haapajärven luvista valittivat Luonnonsuojeluliitto Tapiolan alueyhdistykset. Tapiola on vuonna 2015 perustettu luonnonsuojelujärjestö, joka on tullut tunnetuksi ärhäkkäästi susien puolesta kantaa ottavana järjestönä.
Tapiolan nettisivujen mukaan liittoa on kuvailtu ”milloin marginaaliseksi, milloin vittumaiseksi”. Liiton omasta mielestä kyse on kuitenkin aktiivisesta ja innovatiivisesta tuoreesta toimijasta, jonka tavoitteena on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Tapiola kertoo haluavansa ohjata ”valtiohallinnollisia toimia” siihen suuntaan, että jatkuva huoli luonnontilasta ei olisi enää tarpeen.
Tapiolan ohjaamispyrkimys näkyy valitusherkkyydessä, jolla liiton alueelliset luonnonsuojeluyhdistykset valittavat Suomen riistakeskuksen myöntämistä poikkeusluvista. Tähän mennessä Luonnosuojeluliitto Tapiola ja sen paikallisyhdistykset ovat saattaneet alulle yli 50 oikeusprosessia. Susiasioista Tapiolan eri alueyhdistykset ovat valittaneet yhteensä jo ainakin 35 kertaa.
Yhdistysten valitusoikeus perustuu metsästyslain 90 §:ään, jonka mukaan poikkeusluvasta voi valittaa myös sellainen rekisteröity paikallinen tai alueellinen yhteisö, jonka tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun edistäminen.
Yhdentoista henkilön yhdistyspaletti
Tapiolan alueyhdistysten hallinto-oikeuksiin tekemiin valituksiin liittyy eräs erikoispiirre. Valitusten allekirjoittajat eivät nimittäin itse asu sillä paikkakunnalla – tai edes samassa maakunnassa – johon myönnetystä poikkeusluvasta he valittavat.
Esimerkiksi Tohmajärven poikkeusluvista valituksen ovat allekirjoittaneet kaksi henkilöä, joista toinen asuu Uudellamaalla ja toinen Kanta-Hämeessä. Haapajärven lupapäätöksestä ovat puolestaan valittaneet Mänttä-Vilppulassa ja Ulvilassa asuvat henkilöt.
Tapiolan mukaan kyse on siitä, että näin halutaan suojella lupa-alueella asuvien yhdistyksen jäsenten yksityisyyttä.
– Kukaan ei halua paskaa postilaatikkoon tai ketään haulikon kanssa ovelle. Tässä on kyse ihan ihmisten turvallisuudesta, selittää Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Karelian varapuheenjohtaja Reija Laurila.
Laurila ei esitä näkemyksensä tueksi yhtään konkreettista tilannetta. Hänen mukaansa ihmiset, jotka eivät kuulemma edes liity Tapiolan toimintaan, ovat kuitenkin saaneet osakseen "jollain tavoin uhkaavaa käytöstä".
Laurila on toinen niistä, jotka ovat Tapiola-Karelian nimissä valittaneet hallinto-oikeuteen Tohmajärven poikkeusluvista.
Laurila asuu Lopella, mutta hän on Joensuuhun rekisteröidyn Tapiola-Karelian lisäksi aktiivinen useissa muissa Tapiolan alueyhdistyksissä. Laurila on Tammelaan rekisteröidyn Tapiola Kanta-Häme–Uusimaa ry:n puheenjohtaja, Kuhmossa kotipaikkaansa pitävän Tapiola-Pohjois-Savo–Kainuu ry:n varapuheenjohtaja ja Mänttä-Vilppulaan rekisteröidyn Tapiolan sihteeri.
Laurilaan luotetaan myös valtakunnallisesti, sillä hän on Tampereelle rekisteröidyn Luonnonsuojeluliitto Tapiolan varapuheenjohtaja.
Tällainen ristikkäin toimiminen on Patentti- ja rekisterihallituksen yhdistysrekisteritietojen perusteella tyypillistä myös kaikissa muissa Tapiolan viidessä alueyhdistyksessä. Liittoa ja kuutta sen alueyhdistystä pyörittää yhteensä 11 henkilöä, joista monet toimivat nimenkirjoittajana samanaikaisesti useissa eri alueyhdistyksissä.
Tapiolan ylivoimaisesti aktiivisin luottamushenkilö on ulvilalainen nainen, joka on samanaikaisesti kahden eri alueyhdistyksen puheenjohtaja ja kolmen alueyhdistyksen sihteeri. Hän toimii myös yhden alueyhdistyksen rahastonhoitajana ja jäsenenä liiton hallituksessa.
Jäsenjahtia Pohjois-Karjalassa
Tohmajärvellä herättää ihmetystä, että paikkakunnalle myönnetyistä poikkeusluvista ovat valittaneet Lopella ja Nurmijärvellä asuvat henkilöt.
– Päällimmäinen ajatus on äärimmäinen epäoikeudenmukaisuus. Ihmiset, jotka näillä alueilla asuvat, ja jotka susista kärsivät, eivät itse pysty oikeastaan mitenkään vaikuttamaan asiaan, Piiroinen huomauttaa.
Piiroinen myös arvelee, että Tapiola-Karelialla on tuskin yhtäkään jäsentä Tohmajärvellä.
Tapiolan jäseniä onkin aktiivisesti etsitty Pohjois-Karjalassa. Asialla on ollut esimerkiksi joukko Facebookissa toimivan suljetun ryhmän jäseniä, jotka ovat jäljittäneet Tapiolan vastuuhenkilöiksi epäilemiensä henkilöiden kotiosoitteita.
Yksi kotiosoite löytyi maakunnan alueelta, mutta se osoittautui vanhentuneeksi, sillä henkilö oli muuttanut jo aiemmin pois asunnosta.
Tieto suljetussa Facebook-ryhmässä kerrotusta jäljitysoperaatiosta vuosi Tapiolan jäsenille, jotka vasta silloin havahtuivat siihen, että virallisissa rekistereissä ollut yhdistyksen postiosoite oli vanhentunut.
Luonnonsuojeluliitto Tapiolan puheenjohtaja Leena Iivonen saattoi sen jälkeen ilakoida omassa Facebook-ryhmässään siitä, miten vanha yhteystieto olisi voinut tuoda mutkia Tapiola-Karelian tekemiin valituksiin. Nyt ajantasaiset dokumentit saatiin – Iivosen susiviharyhmäksi luokittelemien ihmisten aktiivisuuden ansiosta – toimitettua hallinto-oikeuteen.
Keitä yhdistykset edustavat?
Tapiolan alueelliset luonnonsuojeluyhdistykset toimivat siis valituksia tehdessään laillisesti, mutta se, kuinka suurta joukkoa ne todellisuudessa edustavat, on hämärän peitossa.
Tapiola-Karelian varapuheenjohtajan Reija Laurilan mukaan Tapiolassa on linjattu, että jäsenasioita ei kommentoida ulkopuolisille.
Selvää ei ole sekään, asuuko esimerkiksi Pohjois-Karjalassa yhtäkään yhdistyksen jäsentä.
– Sanotaan näin, että meillä asuu jäseniä ympäri Suomea, Laurila muotoilee.
Myös Pohjois-Karjalassa?
– En kommentoi.
Liiton puheenjohtaja Iivonen puolestaan kuittaa tällaiset jäsenkyselyt liittonsa nettisivuilla pelkkänä ”roskalehtijournalismina”.
Verrokkina Suomen luonnonsuojeluliitto
Tapiolan linja poikkeaa suuresti Suomen vanhimman ympäristöjärjestön, Suomen luonnonsuojeluliiton, valitsemasta käytännöstä. Jo vuonna 1938 perustetun järjestön Pohjois-Karjalan piirin vastuuhenkilöitten nimet ovat avoimesti saatavilla, eikä myöskään järjestön jäsenmäärä ole salaisuus.
– Meillä on noin tuhat jäsentä, kertoo piirin toiminnanjohtaja Heikki Pönkkä.
Myös järjestön toimintatapa poikkeaa Tapiolan omaksumasta linjasta.
– Me olemme pyrkineet konsensukseen. Emme ole revitelleet, mutta olemme sanoneet mielipiteemme silloin, kun siihen on ollut tarvetta.
Artikkelin tietoja on täydennetty 21.1.2021 klo 9.59 Tapiolan ja sen paikallisyhdistysten alulle laittamien oikeusprosessien osalta. Samalla on täsmennetty muotoilua susiasioista tehtyjen valitusten määrästä.
Lue lisää:
Suden kannanhoidollinen metsästys luvalliseksi aikaisintaan vuoden kuluttua