Helsingissä Tieteen päivillä torstaina luennoineen professori Tomi Mäkelän mukaan parinkymmenen vuoden kuluttua jo 63 prosenttia maailman ihmisistä saa syövän muodossa tai toisessa, ellei taudin torjumiseen paneuduta topakammin.
Tällä hetkellä tuo lukema on noin 40 prosenttia, kun vuonna 2000 se oli 29 prosenttia.
Syynä pessimistiseen ennusteeseen on lähinnä väestön ikääntyminen ja se, että vertailtuna muihin sairauksiin syövän parantamisessa tai ehkäisyssä ei ole päästy yhtä hyviin tuloksiin.
Samassa seminaarissa puhuneen syöpätautien erikoislääkärin Sirkku Jyrkkiön mukaan uusia haasteita tuntuu syntyvän syöpien saralla jatkuvasti.
Vaikka esimerkiksi tupakointi on Suomessa vähentynyt ja pään ja kaulan syöpätapausten tulisi saman trendin mukaan harventua, ovat suun ja nielun alueen syövät lisääntymään päin jo aika nuorillakin ihmisillä.
– Suo siellä, vetelä täällä. Tuntuu, että kun yksi asia saadaan kuntoon, niin seuraava tulee vastaan, Jyrkkiö harmitteli.
Tieto lisääntyy, hoitokeinot paranevat
Suomessa syöpätutkimus on maailman kärkeä. Mäkelä johtaa iCANia, Suomen akatemian lippulaivahankkeekseen nimeämää Helsingin yliopiston, HUSin ja yritysten muodostamaa tutkimushanketta, jonka tavoitteena on kehittää entistä parempia syöpähoitoja.
Hankkeen painopiste on digitaalisen terveys- ja elämäntapatiedon hyödyntämisessä ja profiloinnin avulla kehitettävissä yksilöllisissä syöpähoidoissa.
Yksinkertaistettuna profiloinnissa on kyse siitä, että pyritään tunnistamaan syövän perimässä olevia geenimuutoksia, syövän "ajureita", jotka alkavat potkia yksittäisessä solussa syöpää liikkeelle. Kun mutaatio on tunnistettu, voidaan täsmälääkkeillä iskeä vain muutoksen aiheuttaneeseen dna:han ja kohdentaa näin hoito juuri oikeaan paikkaan.
Profilointi mahdollistaa parantuvien hoitokeinojen lisäksi myös aikaisen diagnosoinnin.
Tutkimus ja teknologinen kehitys kulkevat tässä käsi kädessä: mitä paremmin dna:ta pystytään lukemaan, sitä kattavampi kuva saadaan siitä, millaisia dna-muutoksia syövässä on.
Uusista hoitokeinoista huolimatta tarvitaan edelleen myös perinteisen syöpähoidon kulmakiviä: kirurgiaa, solunsalpaajia sekä sädehoitoa tai niiden yhdistelmiä.
Immuunijärjestelmään potkua
Viimeisten kymmenen vuoden aikana on saatu dramaattisen paljon uutta tietoa kehon omasta kyvystä taistella syöpäsoluja vastaan.
– Tämä on alue, joka tällä hetkellä profiloinnin ja täsmähoitojen kohdalla on kaikkein suurimman mielenkiinnon kohteena, Mäkelä huomauttaa.
Mitä enemmän geenimutaatioita syövässä on, sitä todennäköisemmin keho sen tunnistaa. Silti tällä hetkellä on edelleen epäselvää, miksi vain jotkin syöpäsolut havaitaan vieraiksi soluiksi, joita immuunijärjestelmä alkaa tuhota.
Tutkimuksen yksi painopiste onkin nyt saada immuunijärjestelmä hyökkäämään kaikkia syöpiä vastaan.
Mittauksia suoraan verestä?
Yksi Mäkelän Tieteen päivien seminaarissa esittelemistä syövän varhaisen havaitsemisen keinoista on ns. epigenetiikka.
Syöpäsolut eroavat terveistä soluista mutaatioiden osalta, mutta niillä on myös muita vain syöpäsoluille ominaisia piirteitä. Vertailemalla syöpäkasvaimen ja verenkierron dna-palasia voidaan syöpäriskin jäljille päästä jo hyvin aikaisessa vaiheessa.
Asiassa on jo toimittu ripeästi. Ison-Britannian julkinen terveydenhoitojärjestelmä NHS aloitti marraskuussa 165 000 potilaan testaamisen.
Toinen profiloinnin uusista tuulahduksista on organoidien eli ns. minisyöpien käyttö. Siinä syöpänäyte otetaan kehosta maljaviljelyyn, jolloin siihen voidaan kohdistaa hyvin erilaistakin tutkimusta ”suurennuslasin alla”.
– Profilointi antaa näin mahdollisuuksia paitsi diagnostiikan jälkeisiin asioihin, niin myös siihen, että voimme paremmin tunnistaa syöpäalttiutta ja näin ollen kohdentaa seulontaa sekä miettiä ehkäisyratkaisuja, Mäkelä pohti.
Tieto lisää tuskaa?
Perinnöllisen syöpäriskin seulonta ja siihen liittyvät ongelmat oli yksi Tieteen päivien syöpäseminaarin aiheista.
Tieto perinnöllisestä syöpäriskistä voi monissa aiheuttaa suurta ahdistusta. Ongelmia on myös tietosuojan kannalta sekä siinä, miten muut ihmiset altistuneeseen suhtautuvat.
Toisaalta seulonnat tuottaisivat kuitenkin korvaamatonta tietoa ja antaisivat mahdollisuuden yksilölliseen seurantaan sekä hoitoon.
Rintasyöpäkirurgi, dosentti Tuomo Meretoja muistutti, että väestötason geeniseulonnat perustuvat vapaaehtoisuuteen. Seulontaan lähtevälle tulisi asiantuntijan selkeästi kertoa, millaisen riskin alttius perinnölliseen syöpään aiheuttaa.
– Näyttäisi siltä, että geenitestaus ei ainakaan heikennä elämänlaatua tai elämäntapoja, vaan päinvastoin, Meretoja huomautti.
Lue myös: