Taiteilijajärjestö MUU ry:n ja Suomen valotaiteen seuran FLASHin yhteisponnistus, koko tammikuun kestävä Material Light -näyttely tarjoaa katsauksen valotaiteen moninaiselle kentälle.
– Näyttelyn teoksia yhdistää valo ja valon materiaalisuuden pohtiminen. Olemme kiinnostuneita myös siitä, miten valotaidetta voi tuoda sisälle gallerioihin ulkotilojen sijaan, näyttelyn kuraattori Anu Raatikainen kertoo.
Pimeän vuodenajan kyllästämässä Suomessa valotaidetta onkin viime aikoina totuttu näkemään etenkin ulkotiloissa. Material Light -näyttelyn mittakaava on intiimimpi, ja sen teemoihin kuuluu myös valon hahmottaminen käsitteellisenä elementtinä.
Esimerkiksi Jenni Eskolan Evergreen-kokonaisuuden maalausmateriaalina on toiminut kasvien lehtivihreä, joka tunnetusti reagoi valoon herkästi. Tämän takia maalaukset haalistuvat ja muuttuvat: tummanvihreä lakastuu ajan kuluessa kellertävänharmaaksi. Teos paitsi käsittelee, myös kommentoi valoa.
Michal Czinegen Deep Breath -teoksessa taas punaisen ja vihreän valon pulssinen rytmi on sama kuin hapen siirtyminen ihmiskehon läpi –keho siis tavallaan ryhtyy hengittämään valoa.
– Ihmisellä on luontainen kiinnostus valoon biologisella tasolla – valo kiehtoo ihmisiä. Tässä mielessä valotaide voi olla myös terapeuttista, Anu Raatikainen pohtii.
Material Light -näyttelystä löytyy myös sysipimeä antivaloteos: Lähellä nollaa on putkisto, joka on maalattu Black 3.0:lla, maailman mustimmalla maalilla. Se imee itseensä kaiken ympäröivän valon.
– Halusimme näyttelyyn myös teoksen, joka on kuin loppupiste tai kuolema, Anu Raatikainen sanoo.
Suomen valotaiteen seuran toiminta on viime vuosina laajentunut, ja sillä on myös BLAF-nimeä kantava valotaidepankki, joka avautui viime syksynä. Kyseessä on verkkotietokanta, joka pitää sisällään tietoja valotaideteoksista ja alan koulutuksesta.
Uudenlaisten asioiden etulinjassa
MUU ry:n puheenjohtajan Timo Soppelan mukaan Material Light -näyttely on osa taidejärjestön toiminnanmuutosta. Tarkoituksena on kehittää jatkossa enemmän yhteistyötä muiden organisaatioiden kanssa.
– Tästä syntyi ajatus, että nostetaan tammikuussa valotaide ensimmäisen näyttelyn teemaksi. Helmikuussa jatkamme äänitaiteella ja maaliskuussa performanssi- ja esitystaiteella, Soppela kertoo.
Korona-aika on vaikuttanut myös MUU ry:n toimintaan. Järjestön galleriatilat olivat keväällä kaksi ja puoli kuukautta suljettuina. Osa tapahtumista on jouduttu siirtämään myöhempään ajankohtaan, ja tällä hetkellä Material Light -näyttelyyn Kaapelitehtaalle pääsee tutustumaan viisi ihmistä kerrallaan.
– Toisaalta olemme joutuneet kehittämään verkkotyöskentelyä. Zoomit ja vastaavat ovat tehostaneet asioiden suunnittelua ja netin kautta välitettävät sisällöt ovat kaikilla organisaatioilla tulleet kentälle jäädäkseen. Tämä aika on siis tuonut mukanaan jotakin hyvääkin, Timo Soppela toteaa.
MUU ry ja Valokuvataiteilijoiden liitto ovat järjestäneet joka toinen vuosi Art Fair Suomi -festivaalia, jossa on esillä nykytaidetta. Kesäkuussa järjestettävälle tapahtumalle on suunniteltu uusi luonne, joka sopii myös korona-aikaan.
– Tänä vuonna kyse ei ole yhdestä suuresta tapahtumasta, vaan esityspaikkoina toimivat galleriat: piirrämme kartan Helsingin galleriakentästä ja niiden tarjoamasta ohjelmasta, Timo Soppela sanoo.
MUU ry:n kohdalla puhutaan usein vaihtoehtoisesta taiteesta, mutta järjestön tuoreen puheenjohtajan Juhani Räisäsen mukaan koko termiä pitäisi tarkastella uudestaan.
– Vaihtoehto mille? Tarjoamme mielestäni aika tavallista taidetta, ja yritämme olla kiinnostavien ja uudenlaisten asioiden etulinjassa.
Mutta kumpi sitten on kiinnostavampaa, valo vai pimeys?
– Taiteellisessa mielessä valo on kiinnostavampaa, mutta filosofisesta näkökulmasta pimeys tuo kontrastia ainaiseen valoon ja siihen liittyvään helppouteen. Pimeys symboloi viettejämme ja salattuja asioita. Aina välillä niitä on hyvä nostaa esille, Juhani Räisänen summaa.