Helsingin Helmeri on yksi Vallilan Konepajan uuden asuinalueen vastavalmistuneista kerrostaloista.
Kerrostalossa on myytävänä esimerkiksi 56,5 neliön yksiö/kaksio kymmenennestä kerroksesta ilman saunaa. Velaton hinta, jossa mukana on myös vuokratontin lunastus, on lähemmäs 514 000 euroa.
Asunnon neliöhinta on vähän yli 9 000 euroa neliöltä, mikä on Konepajan alueen asuntojen keskitasoa. Kalleimmat neliöhinnat ovat 11 000 euron tienoilla.
Syrjäseudusta eliittiasuinalueeksi
Vallilan makasiinit ja konepaja-alue on vanha Valtion rautateiden ja sittemmin VR-yhtymän konepaja ja ratapiha, jossa valmistettiin vetureita ja junavaunuja 1900-luvun alusta vuoteen 2001 asti.
Alla olevaa kuvaa liu'uttamalla näet, miten Konepajan alue on muuttunut vuodesta 1976 vuoteen 2021.
Vuosina 2004–2005 syrjäinen alue koki täydellisen muutoksen, kun rakennusliike YIT alkoi rakentaa alueelle uutta Konepajan asuinaluetta.
Rakentamista on nyt kestänyt noin 16 vuotta. Alueelle on valmistunut noin 1500 asuntoa. Kesken on enää Helsingin Teodor, joka valmistuu maaliskuussa.
Konepajan alueen asunnot ovat käyneet hyvin kaupaksi, sillä myymättä on enää parikymmentä asuntoa.
Tutkijatohtori Johanna Lilius Aalto-yliopistosta pitää Konepajan aluetta Helsingissä erityisenä muun muassa vahvan kaupallistamisen takia.
– Konepajan alue on Suomessa ensimmäisiä esimerkkejä asuinaluebrändäyksestä, sanoo Lilius
Konepajan alueelle on alusta pitäen luotu laadukkaan asuinympäristön imagoa, jonka asunnoista lähes kaikki ovat rahakkaita omistusasuntoja.
Ainoa poikkeus on Aleksis Kiven kadun puolelle vuonna 2008 valmistunut kerrostalo, jossa on 60–70 vuokra-asuntoa.
– Tähän ratkaisuun päädyttiin aikanaan lähinnä tuolloin vallinneen huonon markkina- ja suhdannetilanteen takia, sanoo YIT:n toimialajohtaja Harri Isoviita.
Katso minuutin video siitä, miten VR:n konepaja muuttui kalliiksi asuinalueeksi.
Tutkija: "Hyvinvointi kasautuu Helsingissä"
Tutkijatohtori Liliuksen mielestä Konepajan asuntoalue on hyvä esimerkki gentrifikaatiosta pääkaupunkiseudulla. Sillä tarkoitetaan asuinalueen arvostuksen nousua. Tästä pitäisi käydä enemmän yhteiskunnallista keskustelua, sanoo Lilius.
– Yksi hyöty tästä olisi se, että keskustelu gentrifikaatiosta tekee näkyväksi sen, että kaupunkirakenne on murroksessa, sanoo Lilius.
Suomessa on ollut perinteisesti vahva hyvinvointijärjestelmä, joka on tasannut tuloeroja ja mahdollisuuksia asunnon hankkimiseen.
– Ei ole ehkä ajateltu, että voisi olla alueita, jotka tuotetaan nimenomaan parempituloisille, sanoo Lilius.
Yhteiskuntatutkimuksessa on keskitty paljolti huonovointisuuteen ja sen kasautumiseen, mikä on ollut Liliuksen mielestä ihan perusteltua.
– Toisaalta tosiasia on, että myös hyvinvointi kasaantuu Helsingissä, sanoo Lilius.
Liliuksen mielestä huonovointisuuden ja huono-osaisuuden kasaantumista on pohdittu erilaisissa tutkimuksissa paljon, mutta vähemmälle on jäänyt se, mitä hyvinvoinnin kasautuminen tarkoittaa.
– Pitäisi pohtia enemmän sitä, kenen kannalta hyvinvointisuuden kasautuminen on hyvä asia, ja voiko siihen liittyä mahdollisesti jotain negatiivista, sanoo Lililus.
Konepajan aluetta Lilius pitää kiinnostavana alueena, koska alueelta ei juurikaan löydy voittoa tavoittelematonta vuokra-asumista kuten monella muulla Helsingin asuinalueella
– Jos Helsingin kaupungin tavoitteena on väestön sosiaalinen sekoittaminen eri yhteiskuntaluokkien kesken, niin se voi olla Konepajan alueella aika haastavaa jo ihan asuntojen hintojen takia.
Tyytyväinen asukas: "Menossa on jo neljäs asunto Konepajasta"
Kari Nyholm muutti avovaimonsa kanssa Konepajan alueelle jo yli kymmenen vuotta sitten.
Vuosien saatossa perheeseen on syntynyt useampi lapsi, ja vaatimukset asunnon koon suhteen ovat kasvaneet. Perheen asuinalue on pysynyt kuitenkin samana.
– Onneksi tästä löytyi aikanaan vielä vähän isompia asuntoja, että voitiin jäädä alueelle, sanoo Nyholm.
Nykyisessä asunnossaan Nyholmin perhe on asunut kolme vuotta.
– Hyvin ollaan viihdytty. Menossa on jo neljäs asunto Konepajasta, sanoo Nyholm.
Nyholmin mielestä alueessa on hyvää se, että asukkaiden kesken on alkanut ilmetä tiivistä yhteisöllisyyttä.
– Meillä on muun muassa suhteellisen aktiivisessa käytössä olevat asukaspalstat sosiaalisessa mediassa.
Alue ei ole Nyholmin mielestä kadottanut ratapihan identiteettiään.
– Identiteetti näkyy arkkitehtuurissa ja joissain pienissä yksityiskohdissa, kuten Teollisuuskadun puolella olevissa talon seinissä, joissa muistutetaan vetureista, toteaa Nyholm.
Vastaava työnjohtaja: "Haikein mielin tästä lähtee seuraaviin haasteisiin"
Heikki Siren on toiminut viimeiset neljä vuotta Konepajan rakennustyömaan vastaavana työnjohtajana. Konepajalla työsarkaa on jäljellä enää pari kuukautta, kun kohde on täysin luovutuskunnossa.
– Hienoa aluetta päästy rakentamaan. Haikein mielin tästä lähtee seuraaviin haasteisiin, sanoo Siren.
Haikeudella hyvää työmaata tulee muistelemaan myös alusta asti mukana ollut rakennusmies Ari Satko.
– Kyllä tästä paljon hienoja muistoja tulee. Tässä on moni työkaveri jäänyt eläkkeelle, ja monet 50- ja 60-vuotiskakkukahvit on täällä nautittu. Kyllä tämä on ollut kaiken kaikkiaan upea työmaa, muistelee Satko.
Satkon mukaan Konepajan alueen rakentamisen aikana moni asia on ehtinyt rakennusalalla muuttua. Alalle on tullut tänä aikana vahvasti muun muassa ulkomaalainen työvoima.
– Tällekin työmaalle työvoimaa on tullut eri puolilta maailmaa. Perusporukka on kuitenkin säilynyt ihan suomalaisina, Satko sanoo.
Konepajalla työt ovat jatkuneet 16 vuotta keskeytyksettä, vaikka matkan varrella on ollut vastoinkäymisiä ja rakennusalan suhdannevaihteluita. Yhtenä syynä tähän on ollut hyvän työporukan lisäksi ennakkosuunnittelu, sanoo vastaava työnjohtaja Siren.
– Kaikki lähtee oikeastaan suunnittelupöydältä. Ehkä kaikista tärkeintä on ennakoida asioita riittävän ajoissa, sanoo Siren.
Millaiseen asumiseen alle 40-vuotiailla on jatkossa varaa?
Monessa Euroopan kaupungissa asuntojen hintojen nousu on ollut jo vuosia nopeasti paheneva ongelma.
Tutkijatohtori Lilius mainitsee esimerkkinä Englannin, jos on otettu käyttöön tähän liittyen erityinen termi "Generation rent". Käytännössä termillä viitataan alle 40-vuotiaisiin, joilla ei ole mahdollisuuksia päästä kiinni omistusasumiseen, koska heillä ei ole tukena perhettä tai perintöä.
– Voidaan ajatella, että tulotaso ei niinkään eriytä meitä, vaan se, millaiseen asumiseen ollaan päästy kiinni. Ja myös se, miten taustamme vaikuttaa siihen, millaiseen asumiseen pääsemme kiinni, Lilius sanoo.
Asuntojen hinnat ovat karkaamassa keskituloisten ulottumattomiin myös Helsingissä.
Liliuksen mukaan tämä johtaa siihen, että ei ole muuta mahdollisuutta kuin asua vuokralla. Vuokrien hinnat taas pysyvät korkealla, koska kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista on pulaa.
Liliuksen mukaan Euroopassa käydään jo keskustelua siitä, pitäisikö markkinoille tuoda jonkinlaista vuokrasääntelyä.
– Joissakin Euroopan kaupungeissa on vuokrasääntelyä, ja joissakin pohditaan taas vakavasti sen käyttöön ottamista, sanoo Lilius.
Suomessa vuokrasääntelystä luovuttiin yleisellä tasolla 1990-luvun alussa, mutta sen jälkeenkin esimerkiksi aravarahoitteiset vuokra-asunnot ovat olleet vuokrasääntelyn piirissä.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että kehitys johtamassa vääjäämättömästi yhteiskuntaluokkaerojen kasvamiseen.
Tutkijatohtori Lilius Aalto-yliopistosta on huolissaan ennen kaikkea siitä, millaiseen asumiseen nuorilla on tulevaisuudessa varaa.
– Tulevaisuudessa meillä on todennäköisesti entistä pienempi joukko niitä nuoria, jotka pääsevät kiinni omistusasumiseen. Yhä useampi nuori ei voi valita asumistaan samalla tavalla kuin edelliset sukupolvet ovat voineet valita, sanoo Lilius.
Voit keskustella aiheesta tiistaihin kello 23:een asti.
Aiheesta muualla:
Takaisin Pasilaan -podcast: Talon ostaminen pullonpalautusrahoilla? Näin se onnistuu!