Helsinkiläinen Lasse on eronnut vaimostaan.
Päivät matelevat. Välillä 81-vuotias eläkeläinen pelaa pasianssia tai tanssii olohuoneessa yksin.
Lasse toivoo, että löytäisi vielä jonkun, jota rakastaa.
“Tähän ei lääkkeet ollenkaan auta, ainoastaan uusi rakkaus tai hauta.”
Lasse runossaan
Lahtelaisella Emmamarialla on kaksi pientä lasta. Hän pyörittää arkea yksinhuoltajana ilman toista aikuista tai tukiverkkoja.
Elämä on nakkikeittoa, pyykkiä, sotkujen siivoamista ja komentamista.
“Olkaas nyt ihmisiks. Siru syö sen soppansa eikä sählää muuta.”
Emmamaria lapsilleen
Imatralainen Emilia asuu yksin yksiössään. Päivisin hän ajaa tuntikausia autollaan pikkukaupungin katuja, pelaa tietokonepeliä tai nukkuu.
“Kyl mie sen koulukiusaamisen olisin kestäny, mutku se kiusaaminen ja ulkopuolelle jättäminen jatkui vielä kotonaki.”
Emilia audiopäiväkirjassaan
Ohjaaja Antti Lempiäinen kertoo Emmamarian, Emilian ja Lassen tarinan uutuuselokuvassaan Näkymättömät. Sysäyksen dokumentille antoi muuan tapaus pari vuotta sitten.
Lempiäinen istui linja-autossa. Ikkunan läpi hän näki, kun vanha nainen kaatui linja-autopysäkillä. Kukaan vieressä seisoneista ei mennyt auttamaan.
Linja-auto lähti liikkeelle, eikä Lempiäinen ehtinyt apuun. Naisen piti selviytyä yksin.
Lempiäistä tapaus jäi vaivaamaan. Hän alkoi tutkia altruismia eli ihmisten auttamishalua.
Hänelle tuli lukemiensa tutkimusten perusteella tunne, että yhteisöllisyys on kadonnut. Ihmisten on pärjättävä omillaan.
Myös uutiskynnyksen ylittäneet tragediat hätkähdyttivät Lempiäistä. Hän huomasi, että hyvin usein yksinäisyys oli niissä yhtenä osatekijänä.
Antti Lempiäinen käsikirjoitti, kuvasi ja ohjasi dokumenttielokuvan yksinäisyydestä. Ajankohtainen elokuva Näkymättömät antaa kolme näkökulmaa siihen, miltä yksinäisyys näyttää ja tuntuu.
– Halusin tehdä näkymättömät näkyviksi ja tuoda heidän omanarvontuntonsa takaisin.
Korona lisännyt yksinäisyyttä
Joka viides suomalainen kärsii ajoittain yksinäisyydestä. Joka kymmenes suomalainen on jatkuvasti yksinäinen. Näin on todettu aiemmissa tutkimuksissa, sanoo Turun yliopiston kasvatuspsykologian professori, opetusneuvos Niina Junttila.
– Nyt heitä on paljon enemmän. Yksinäisyys on lisääntynyt korona-aikana kaiken ikäisillä, mutta etenkin lapsilla ja nuorilla.
– Myös monet järjestöt kertovat, että yhteydenotot auttaviin puhelimiin ovat lisääntyneet valtavasti.
Korona-aikana on korostunut sosiaalinen yksinäisyys. Ihmisiltä puuttuvat verkostot. Ei ole ketään, jota tavata ja koskettaa tai kenen kanssa jutella arkisista asioista.
Monelle ainoa ihmiskontakti voi olla lähikaupan kassa.
Voit osallistua keskusteluun yksinäisyydestä jutun lopussa.
Sinkkutalouksia entistä enemmän
Yksin asuvien määrä kasvaa. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 Suomessa oli 1,2 miljoonaa yksin asuvaa ihmistä.
Niina Junttila kuitenkin muistuttaa, että kaikki yksin asuvat eivät kaipaa sosiaalisia suhteita, vaan viihtyvät hyvin yksinään. He eivät tunne itseään yksinäisiksi.
Hän määrittelee yksinäisyyden näin:
– Yksinäisyys on itse koettu puutteen tunne, kun toivoo, että asiat olisivat toisin.
Yksinäisyys voi olla kuolemaksi
Niina Junttilan mukaan yksinäisyyttä kokevilla miehillä on muita huomattavasti korkeampi ennenaikaisen kuoleman riski.
Sosiaalinen eristäytyneisyys myös altistaa monille vakaville sairauksille ja masennukselle.
Lisäksi ulkopuolisuuden tunne on voimakkaasti yhteydessä seksuaali-, väkivalta- ja henkirikoksiin.
– Kun tuntuu, että kukaan ei näe tai huomaa, haluaa tehdä sellaista, että varmasti tulee nähdyksi ja huomatuksi, Junttila sanoo.
– Mikään ei satu niin paljon kuin se, ettei kukaan huomaa sinua, ja sinua ei nähdä.
Siitä ohjaaja Antti Lempiäinen kertoo dokumentissaan.
Joillakin on ikuinen lockdown
Lempiäinen löysi elokuvaansa Emmamarian, Emilian ja Lassen sosiaalisen median, lehti-ilmoituksen ja sanomalehtiartikkelin avulla. Kuvaukset tehtiin ennen koronapandemiaa vuosina 2018–2019.
– Suomessa on paljon ihmisiä, jotka elävät tahtomattaan ikuisessa lockdownissa ja eristyksissä muista. He olivat yksinäisiä jo ennen koronaa.
Lempiäinen uskoo, että koska kaikilla on nyt kokemusta koronarajoituksista, pystymme helpommin samaistumaan myös elokuvan henkilöihin.
– Haluan herättää ihmisiä miettimään, olisiko lähipiirissä yksinäisiä, joiden puolesta he voisivat tehdä jotain, huomata ja sanoa vaikka moi.
Ohjaaja työskenteli havainnoivan elokuvan keinoin ja vietti paljon aikaa päähenkilöidensä kanssa. Heidän elämästään tuli Lempiäiselle läpikotaisin tuttua.
– Myötäeläminen oli toisinaan myös raskasta, hän myöntää.
Suuren vaikutuksen häneen teki muun muassa yksinhuoltaja Emmamarian koruton arki.
Lempiäinen pohtii, että ehkä koskettavinta oli kuitenkin ymmärtää nuoren Emilian kautta, millainen on emotionaalisesti yksinäisen ihmisen maailma – kun tuntee, ettei edes kuulu tänne.
"Ihminen voi olla universumissa todella yksin."
Antti Lempiäinen
– Silloin yksinäisyyden kokemus voi olla todella murskaava. Minut veti hiljaiseksi, miten ihminen voi olla universumissa todella yksin.
Antti Lempiäinen on elokuvan valmistuttua jatkanut yhteydenpitoa Lasseen, Emmamariaan ja Emiliaan.
Vaikka dokumentin aihe on surullinen, ohjaaja löytää elokuvastaan ja kuvattavistaan myös elämäniloa.
– He ovat selviytyjiä.
DocPoint tänä vuonna verkossa
Näkymättömät-elokuva on DockPoint-dokumenttielokuvafestivaalin ohjelmistoa. 20-vuotisjuhlavuottaan viettävä tapahtuma alkaa perjantaina.
Koronarajoitusten takia DocPoint järjestetään ainoastaan verkkofestivaalina.
Näkymättömät on yksi seitsemästä kotimaisen elokuvan kilpasarjan elokuvasta.
Voit keskustella aiheesta 27.1.2021 kello 23:een saakka.
Jos tunnet itsesi yksinäiseksi ja tarvitset apua, ota yhteyttä esimerkiksi johonkin näistä tahoista: Helsinki missio, MIELI ry, Vamos tai Sekasin-chat.
Lue myös: THL: Korona-aika on lisännyt yksinäisyyden tunnetta