On jo myöhäinen ilta, eikä nuori ole taaskaan tullut sovittuun aikaan kotiin. Vanhemmat pelkäävät pahinta. He eivät tiedä, missä lapsi on. Häneen ei saa yhteyttä. Soittaako kohta taas poliisi?
Näin kuvailee mdft-avainterapeutti Jenna Sundholm Vantaan lastensuojelun tukiyksiköstä rikoksilla oireilevan nuoren vanhemman viikonloppuiltaa. Se voi olla täynnä huolta ja pelkoa nuoren tilanteesta. Voimattomuutta sen edessä, että oma lapsi ei tottele sääntöjä.
Lopulta, kun lapsi avaa kotinsa ovensa päihtyneenä, vanhemmat purkavat negatiiviset tunteensa häneen huutamalla ja rangaistuksilla. Puhelin ja viikkorahat otetaan pois. Kukaan ei pysty puhumaan tilanteesta kiihtymättä. Vanhemmat eivät tiedä, mitä tulisi tehdä.
Nuori menettää luottamuksen vanhempiinsa ja myös itseensä. “En osaa mitään, mokaan aina”, hän saattaa ajatella. Tuska turtuu päihteillä. Rikokset tulevat mukaan kuvioon. Koulussa ei huvita enää käydä epäonnistumassa. Näin kierre jatkuu ja syvenee.
Oikeusministeriö on myöntänyt noin 2 700 000 euroa Vantaalle, Ouluun, Rovaniemelle ja Turkuun rikoksilla oireilevien nuorten toimintamallin pilotoimiseen. Eri kaupungeissa toteutettavia hankkeita yhdistää se, että niissä jokainen mukana oleva nuori saa oman vastuusosiaalityöntekijän.
Terapiasta lupaavia tuloksia
Vantaalla nuorten rikoskierre yritetään katkaista viime vuoden lopussa alkaneella RIO-hankkeella, joka keskittyy nuorten sekä heidän perheidensä auttamiseen mdft-terapialla. Lyhenne tulee englannin kielen sanoista multidimensional family therapy. Mdft:ssä terapeutti työskentelee intensiivisesti nuoren, tämän vanhempien, muun perheen ja verkoston, kuten koulun kanssa.
Mdft-terapiaa on annettu pääkaupunkiseudulla jo kahden vuoden ajan eri tavoin ongelmaisille nuorille perheineen. Mukana Helsingin, Espoon ja Vantaan pks-mdft-tiimissä on myös Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS. Tulokset ovat olleet lupaavia.
Noin 50:stä mdft-terapiaa saaneesta nuoresta 45 kohdalla on pystytty estämään kiireellinen sijoitus tai huostaanotto. Useat mukana olleet perheet ovat voineet terapian myötä luopua kokonaan jopa vuosia kestäneestä lastensuojelun asiakkuudesta.
– Koulunkäynti on lähtenyt parempaan suuntaan, päihteiden käyttö on vähentynyt, rikosten teko on vähentynyt, perheen hyvinvointi on parantunut huomattavasti ja perheen välinen vuorovaikutus on parantunut, kuvailee Sundholm terapiasta saatuja tuloksia.
Elämä kuntoon puolessa vuodessa
Mdft-terapeutti ja hänen kanssaan yhteistyössä toimiva sosiaalityöntekijä pitävät yhteyttä nuoren opettajaan ja kaikkiin tämän elämässä olennaisesti vaikuttaviin tahoihin. Nuoren tilanne kartoitetaan perusteellisesti. Koulusta kysytään näkemys nuoren mahdollisiin vaikeuksiin siellä. Kotona selvitetään vanhempien voimavarat ja tukiverkosto.
Riittää, että nuoren lähipiiristä löytyy yksi hänelle tärkeä aikuinen, joka on valmis sitoutumaan terapiaan. Se voi olla vaikka nuoren kummi tai läheinen isovanhempi. Tapaamisia terapiaan sitoutuneen aikuisen ja nuoren kanssa on kaksi tai kolme kertaa viikossa puolen vuoden ajan.
Näin terapiakokemustaan kirjoittaa mdft-terapeutti Sundholmin asiakkaana ollut nuori:
“Silloin, kun mdft alkoi, niin olin sillain, että taas tällaista samaa turhanpäiväistä paikasta toiseen ravaamista. Sitten, kun tätä terapiaa oli jatkunut parisen viikkoa, niin mä tykästyin heti Jennaan.
Tää on auttanut mua käsittelemään meidän perheessä tunteita ja niiden ilmaisua toinen toiselle. Terapia on auttanut mua kertomaan vaikeista asioista, ja olen saanut apua kaikkiin arjen pieniin ongelmiin.
Tää puoli vuotta, minkä mdft kesti ja Jennan kanssa oli, muutti mua parempaan suuntaan, enkä ole enää samanlainen kuin ennen. Suosittelen mdft kaikille päihde- ja perheongelmaisille nuorille ja perheille!”
Terapeutti: Vanhemmat ovat se lääke, jota nuori tarvitsee
Sundholm on kohdannut työssään useita perheitä, joissa vanhemmat ja lapsi eivät voi olla samassa huoneessa viittä minuuttia kauempaa. Sekin riittää terapian alussa.
– Pääasia on se, että he tulevat sinne paikalle.
Tapaamisen jälkeen Sundholm käy nuoren ja hänen vanhempiensa kanssa läpi, millaisia tunteita tapaaminen herätti.
– Kysyn nuorelta, haluaisiko hän voida taas jutella äitinsä kanssa? Yleensä vastaus on, että haluaisi.
Sundholmin mukaan monissa perheissä yhteys lapsen ja vanhempien välille on katkennut. Kun lapsi on ollut pieni, perheessä on voinut olla paljon rakkautta.
Ongelmien kasauduttua vuosien myötä, rakkaus on hukkunut huolen alle. Terapiassa perhe miettii yhdessä kaikkia elämän osa-alueita ja hakee niihin muutosta.
– Tässä työssä me etsimme yhdessä taas sen rakkauden, halauksen ja halun olla yhdessä. Jokainen saa kertoa omasta tunteestaan omalla vuorollaan, Sundholm sanoo.
Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että jos nuorta esimerkiksi ärsyttää vanhempien tuomitseva puhetapa, nuori kertoo vanhemmille tunteistaan, ja vanhemmat lähtevät työstämään omaa toimintaansa.
– Huutamisen sijaan he voivat kertoa olevansa iloisia, kun nuori tuli kotiin, vaikka tämä olisikin myöhässä ja päihtynyt. Sen jälkeen he voivat kysyä, mitä nuorelle kuuluu, ja miksi tämä tuli myöhässä, Sundholm ehdottaa.
Nuoren kanssa voidaan miettiä nuoren omia tunteita, hänen omaa impulsiivista toimintaansa ja hänen vanhemmissaan aiheuttamiaan huolen sekä pettymyksen tunteita. Nuori voi yrittää ymmärtää vanhempiaan ja pohtia, olisiko omassa toiminnassa jotain, mitä voisi muuttaa.
Terapeutin roolina on auttaa nuorta ja tämän läheisiä löytämään keskusteluyhteys. Sen jälkeen asiat rullaavat usein omalla painollaan.
– Se on äärimmäisen voimaannuttava kokemus, kun nuori huomaa äidin kuunnelleen häntä tai äiti on kertonut rakastavansa häntä. Vanhemmat ovat se lääke, jota nuori tarvitsee, Sundholm sanoo.
Nuori saa kokonaisvaltaista tukea
Nuorten toimintamallin pilotoinnin tavoitteena on varmistaa nuoren tarpeisiin räätälöity tukiverkosto, jossa on mukana rikosprosessin ja nuorelle tukea antavien viranomaistahojen lisäksi myös järjestöjä.
Vantaa on palkannut nuorten rikoskierteen katkaisuun tähtäävään RIO-hankkeeseen kaksi uutta sosiaalityöntekijää, jotka aloittivat asiakastyön viime vuoden joulukuussa.
– Vastuusosiaalityöntekijä on yhteydessä verkostoihin, kuten kouluun sekä työskentelee tiiviisti perheen ja terapeutin kanssa. Hänellä on kokonaisuus hallussa, kertoo Vantaan lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Samuel Keskinen.
Turussa aloitetussa Rokki-projektissa on puolestaan perustettu moniammatillinen tiimi, joka työskentelee nuoren ja mahdollisesti myös tämän perheen kanssa. Tiimissä on mukana psykiatrinen sairaanhoitaja, erityisopettaja, sosiaaliohjaaja, rikosseuraamustyöntekijä ja sosiaalityöntekijä.
– Nuorella on mahdollisuus päästä kokemaan, että hänestä ollaan kiinnostuneita, hänelle annetaan aikaa, häntä halutaan tukea ja tukea nimenomaan kokonaisvaltaisesti, hänen tarpeistaan lähtien, kertoo Turun Rokki-projektin koordinaattori, sosiaalityöntekijä Harri Kerola.
Oikeusministeriö rahoittaa kuntien hankkeita nuorten rikos- ja päihdekierteen katkaisemiseksi huhtikuun 2023 loppuun saakka.
Ministeriö seuraa, miten rahoituksen saaneet paikkakunnat toteuttavat hankkeiden taustalla olevaa Kehittämistyöryhmän ehdotusta poikkihallinnollisesta yhteistyöstä paikallisia olosuhteita ja rakenteita hyödyntäen.
Vantaan osalta RIO-hankkeen tuloksia seurataan kahdella tutkimuksella, joista toinen keskittyy mdft-terapiaan ja toinen RIO-hankkeeseen muilta osin.
Koulusta lintsaavasta, päihteitä käyttävästä ja rikoksia tekevästä nuoresta tuskin tulee minkään hankkeen avulla täysin raitista kympin oppilasta. Eikä se ole tavoitteenakaan.
Muutos tapahtuu pienin askelin parempaan suuntaan.
– Vaikka millaisia asiakkuuksia minulle on tullut, ikinä en ole ajatellut, etteikö siinä olisi toivoa. On tärkeää, että perhe, vanhemmat ja nuori säilyttäisivät sen toivon, että tästä selvitään kyllä - yhdessä, mdft-terapeutti Sundholm toteaa.
Voit keskustella aiheesta lauantaihin kello 23 asti. Napauta alla näkyvää keskustele-painiketta.