Oli vuosi 1991.
Petri “Piatu” Puhakalla oli vuokra rästissä.
Nopeana ja helppona ratkaisuna hän päätti ottaa pikalainan. Sillä saisi vuokran maksettua, ja ehkä ostettua jotain mukavaa itselleen.
Summa oli joko 3000 tai 5000 markkaa, hän muistelee nyt, 30 vuotta myöhemmin. Euroissa se tekee jotain noin 770 ja 1280 euron välillä.
Hän maksaisi sen pian pois, Puhakka päätti – ja lakaisi asian maton alle.
Karkumatka alkaa
Pikalainan ottaessaan Piatu Puhakka oli parikymppinen.
Sen myötä hän pääsi lainaamisen makuun, ja ryhtyi lainaamaan rahaa kavereiltaan. Tilanne riistäytyi käsistä reilussa vuodessa.
Rahankäyttö oli holtitonta. Puhakka osti vaatteita kokeilematta niitä päälleen, hän täytti jääkaapin ruoalla, josta valtaosan hän heitti roskiin viikkoa tai paria myöhemmin.
Päihteiden käyttö tuli mukaan kuvioon, ja rahaa upposi myös niihin.
– Iso pyörä lähti pyörimään, ja lähdin juoksemaan karkuun koko asiaa, hän kertoo.
Rahaa piti kuitenkin saada jostain elämäntyylin ylläpitämiseen. Puhakka otti lainaa niin pankista kuin ystäviltään ja vanhemmiltaan. Kun hän sai yhden niistä maksettua takaisin, jonossa oli useita muita lainoja, korkoineen.
Kontrolli oli kadonnut täysin.
– Sitä sanotaan, että pitäisi elää hetkessä, mutta minä taisin elää sekunnissa. Toimin todella edesvastuuttomasti, vaikka silloin luulin, että homma oli hanskassa.
Kuusi vuotta sitten Puhakka ymmärsi, että jonkin täytyisi muuttua.
Tarvittiin tekoja, vaikka omien sanojensa mukaan hän ei koskaan ollut ollut niissä hyvä.
Seinä tulee vastaan
Palataan kuitenkin ajassa hetkeksi hieman taaksepäin.
Pahimmillaan Piatu Puhakalla oli ulosotossa oli velkaa 100 000 euroa.
– Olin käytännössä pummi. Asuin kavereiden nurkissa.
Oli kuitenkin lähellä, että hän olisi voinut päästä velkahelvetistä irti jo vuosia sitten.
Puhakka aloitti pitkän suhteen, jossa puoliso tuki häntä taloudellisesti. Puhakka sai melkein kaiken ulosottovelkansa maksettua, mutta sitten pariskunta erosi.
Se suisti Piatun tuttuun kierteeseen, ja velkapyörä pyörähti jälleen käyntiin.
Pian kaveritkaan eivät enää luottaneet siihen, että Puhakka maksaisi lainaamansa rahat takaisin.
Sitten stopin pisti myös pankki. Puhakalle ilmoitettiin, että pankki ei enää tehnyt hänelle tilityksiä, vaan hänen tienaamansa palkka menisi suoraan ulosoton maksuun.
Pakomatka oli päättynyt umpikujaan.
Alkusysäys uuteen
Parikymmentä vuotta sitten Piatu Puhakka oli perustanut itselleen toiminimen, jotta hän voisi lyhentää velkaa omalla tahdillaan. Se ei kuitenkaan ollut tuottanut toivottua tulosta.
Kuusi vuotta sitten Piatu Puhakan pomolta tuli idea.
Hiusmuotoilijana työskentelevä Puhakka siirrettäisiin provikkapalkalliseksi, jolloin palkasta lähtisi suoraan kolmasosa tai puolet ulosoton maksuun.
– Se sopi minulle, sillä olen aina ollut huono hoitamaan asioitani.
Puhakka myöntää, että häntä kuitenkin kirpaisi nähdä, kuinka palkasta rupesi lähtemään automaattisesti iso osa pois.
– En kuitenkaan halunnut lähteä kiusaamaan itseäni, vaan päätin asennoitua asiaan nöyrällä otteella. Piti vain hyväksyä se, että kaikkea ei voinut enää hankkia.
Asian hyväksymiseen kuului se, että Puhakan piti vihdoin katsoa itseään peiliin.
– Minua pelotti ja ahdisti. Mitä jos ratkean juomaan? Miten selviän valtavista summista? Vaihtoehtoja ei kuitenkaan enää ollut.
Siivu siivulta ulosottovelka alkoi sulaa.
Viimeinen maksupäivä
"Just äsken mun elämässä jäi taakse 30 vuotta mukanani kannettu taakka. Tää alkoi vuonna 1991. Juoksin sitä vuosia pakoon ja sen aikana taakka vain paheni. 6 vuotta sitten oli pakko lopettaa juoksu ja pysähtyä.”
Näin kirjoitti Puhakka Facebookiin tammikuussa 2021.
“Tajusin et ei mul oo vaihtoehtoja. Rupesin hoitamaan mun ulosottokierrettä. Aikaisemmin en vain pystynyt. Oli pakko laittaa ensin miehen mieli kuntoon ja jonkinlaiseen balanssiin.”
Kun loppu velkakierteelle alkoi olla miltei käsin kosketeltavissa, tunteet vyöryivät Puhakan yli. Helpotusta, iloa – mutta myös häpeää ja raivoa.
– Olin suhtautunut tilanteeseen jo vuosia kevyesti. Oli pakko, jotta jaksaisin. Ennen viimeistä maksupäivää koin valtavan tunteiden kirjon, mukaan lukien niitä kaikkia negatiivisia tunteita, joita olin yrittänyt unohtaa.
Rahaan liittyvät valtavat tunteet myös yllättivät.
– Tuntuu, että raha pitää pystyssä koko maailmaa. Se on sitä, millä saa hankittua asioita ja millä voi hoitaa itseä. Siitä on tullut ikään kuin ihmisen mitta – vaikka menestynyt voi olla ilman rahaakin.
“Nyt 6 vuotta tuli täyteen ja just maksoin loppusumman pois."
Ensimmäinen kokonainen palkka
Ensi viikolla Puhakan tilille tulee palkka. Tällä kertaa hän odottaa sitä aivan erityisestä syystä.
Nyt palkasta nimittäin ei ole nipistetty kolmasosaa tai jopa puolta ulosoton hoitoon.
– Siihen tämä ehkä konkretisoituu. Odotan sitä aivan hirveästi. Toisaalta se saattaa tuntua oudoltakin.
Ulosoton saldo on nyt nolla. Viimeiseen 13 000 euron rutistukseen Puhakka sai apua vanhemmiltaan, jotka ottivat sitä varten pienen lainan. Puhakka lyhentää sitä omalta tililtään seuraavan neljän vuoden ajan.
– Mieluummin näin, kuin että maksaisin vielä puolitoista vuotta suuria summia ulosottoon. Vaikka olen tavallisesti positiivinen ihminen, tämä on koetellut jaksamistani.
Nyt hän kuitenkin seisoo tunnelin valoisassa päässä. Puhakkaa ei huoleta, että rahankäyttö riistäytyisi jälleen käsistä.
– Ostin vastikään itselleni sängyn, ja huomasin tekeväni hintavertailua sen sijaan, että ostaisin sen kalleimman. Kaupassa ostan sen mitä tarvitsen, en ostamisen ilosta, hän kuvailee.
Ennen Puhakka ei ymmärtänyt rahan arvoa. Hänen mukaan viimeiset kuusi vuotta ovat koetelleet, mutta myös opettaneet – niin rahankäyttöä, kuin myös armollisuutta.
Palkan saatuaan Piatu Puhakka haluaa keskittyä kotinsa sisustamiseen. Ostoksille lähtee erilainen mies kuin 10 tai 20 vuotta sitten.
– Luotan itseeni nyt, Puhakka sanoo.
Lue seuraavaksi: